Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus (2.4 2007 nro 76) jonka mukaan Sijoitusten ensisijaiset syyt hohtuvat kouluvaikeuksista (37prosenttia) ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (52 prosenttiia).
(tutkimus vv. 1990-2005)
Jukka Savolainen & Ville Hinkkanen & Elina Pekkarinen
ENSIMMÄISEN SIJOITUSPÄÄTÖKSEN TILASTOIDUT SYYT:
Lapsen toimintaedellytykset:
Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 52 %
Kouluvaikeudet 37 %
Lapsen fyysinen/psyykkinen hyvinvointi 27 %
Päihteiden käyttö 26 %
Kuljeskelu 21 %
Rikolliset teot 14 %
Lapsen kasvu-/elinolot:
Sosiaalinen vuorovaikutus 31 %
Kasvattamisen ongelmat 30 %
Vanhempien tai perheen päihteiden käyttö 15 %
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14 %
Vanhempien fyysinen tai psyykkinen terveys 10 %
Hoidon laiminlyönti 7 %
Väkivalta 7 %
Huolto- ja tapaamispulmat 2 %
Siis mitä tarkalleen ottaen ovat nämä "Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa" ilmenevät ongelmat, jotka ovat sitä luokkaa että ne kelpaavat huostaanoton syyksi?
(tutkimus vv. 1990-2005)
Jukka Savolainen & Ville Hinkkanen & Elina Pekkarinen
ENSIMMÄISEN SIJOITUSPÄÄTÖKSEN TILASTOIDUT SYYT:
Lapsen toimintaedellytykset:
Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 52 %
Kouluvaikeudet 37 %
Lapsen fyysinen/psyykkinen hyvinvointi 27 %
Päihteiden käyttö 26 %
Kuljeskelu 21 %
Rikolliset teot 14 %
Lapsen kasvu-/elinolot:
Sosiaalinen vuorovaikutus 31 %
Kasvattamisen ongelmat 30 %
Vanhempien tai perheen päihteiden käyttö 15 %
Muut perheen elinoloihin liittyvät vaikeudet 14 %
Vanhempien fyysinen tai psyykkinen terveys 10 %
Hoidon laiminlyönti 7 %
Väkivalta 7 %
Huolto- ja tapaamispulmat 2 %
Siis mitä tarkalleen ottaen ovat nämä "Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa" ilmenevät ongelmat, jotka ovat sitä luokkaa että ne kelpaavat huostaanoton syyksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vuorovaikutuksessa voisivat olla esim. sitä, että kiusattu lapsi eristäytyy koulussa välitunneilta toisista suojellaakseen itseään. Siitä sitten oppilashuoltoryhmät ym. humppaseurat ovat huolissaan ja vievät viestiä eteenpäin. Päinvastoin että lasta kannustettaisiin ja rohkaistaisiin, hänen annetaan olla ja kärsiä. Pahimmissa tapauksissa vielä suureen ääneen ihmetellään ja muulta luokalta kysellään että miksi ko. lapsi ei ole teidän muiden seurassa.
Mielestäni jokaisen sellaisen koulun rehtori pitää erottaa, josta on yksikin lapsi huostaanotettu koulukiusaamisen takia.
Ehdotukseni on vapaasi käytettävissä.
Rehtorin ja open kanssa keskustellessani, ope sanoi jos ei häneen luoteta, pitää harkita lapseni siirtymistä toiseen kouluun,
LAPSI laitetaan kärsimään aina, ei opettaja tai rehtori laiskanpalliltaan minnekään lähde. Jos ovat 30 vuotta tuolissa istuneet, luulevat omistavansa koulunkin.
jotta puhtia löytyisi. Muutenkin nämä erottamattomat eliittivirat on kehityksen este.
Meillä käytiin useita keskusteluja koulun kanssa kiusaamisesta jotka eivät johtaneet mihinkään apuun.
Lapsella oli paljon poissaoloja, koska koulussa käynti oli liian tuskallista.
Kesäloma oli ihanaa, mutta kun koulun alku lähestyi, lapsen ahdistus lisääntyi niin paljon että oli pakko vaihtaa koulua, vaikka se merkitsikin päivittäin 100 km raskaita koulumatkaa johon kului useita tuntejä, entisen 5 minuutin kävelymatkan sijasta.
Ainoa vastaus mitä sain rehtorilta ilmoitukseen koulun vaihdosta, oli "hyvä". Minkäänlaista selitystä tai tukea emme koulusta saaneet.
Nyt kun lapseni on onnellinen ja käy koulua mielellään, sosiaali on ottanut meidät kohteekseen.
Lapseni ei halua olla pois koulusta yhtään, jottei jäisi jälkeen ja ettei häntä alettaisi jälleen kiusata. Silti sosiaali pakottaa hänet jatkuvasti kaikenlaisiin turhiin istuntoihin, joihin on ilmeisesti pakko osallistua?
Pelkäänkin että he yrittävät nyt saada lapseni huostaan joko väiteellä "hoitohuostaan otosta" kiusaamisen takia tai siksi että hän joutui ryöstön ja pahoinpitelyn uhriksi.
Lapseni lausuntoja vääristeltiin jo ja pelkäänkin että nyt kaikkea sanomaamme voidaan käyttää häntä vastaan?
Mistä apu?
Voiko hän kieltäytyä istunnosta? Tai voiko edes vaatia että läsnä on joku ulkopuolinen aikuinen esim. asianajaja?
G: koulukiusatut, miten teihin on asia vaikuttanut?
mulla ainakin on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikea on luottaa ja olen ennakkoluuloinen tiettynlaisia ihmisiä vastaan (jos muistuttavat mua koulukiusaajista)
Aliarvoin itseäni jatkuvasti ja tunnen itseni toisarvoiseksi.
Silti nyt on ihana työpaikka jossa musta itsestäni pidetään sellaisena kun olen ja muutama tosi ystäväkin on joihin luotan.
mites teillä muilla?
Lainaa
25.9.08 07:24
Tuulia79
Aivan samat tuntemukset myös minulla. Onneksi on rakastava ja kannustava mies niin on tämä elämä vähän helpompaa. Ennen miehen tapaamista olin melkein erakoitunut. Ainoat tutut olivat naapurin mummot ja kurssikaverit.
Lainaa
25.9.08 07:25
poikienäiti
no ei se enää nii paljon vaikuta ku sill0on nuorena..oli kyllä kamalaa aikaa..kouluun en mennyt kun en halunnut kohdata niitä kiusaajia..tekihä se itsetunnon niin alhaiseksi kuin enää vaan voi..nykyään on luonne vahvempi ja pystyisin antamaan takaisin samassa tilanteesssa..mutta ei ollu helppoo nuorena..lapsena taas en hirveesti ymmärtäny sitä miksmua kiusattiin..kunnes selvis että kateus oli osa syy..itse tunto itellä viel aika huono mut toiseksi en jäsi enää jos alettaas taas "kiusaa"
Lainaa
25.9.08 07:26
Arcatha
Samoja tuntemuksia minullakin..
Uusiin ihmisiin on vaikea luottaa, ensinnäkin on vaikea tava uusia ihmisiä..
Aluksi olen uudessa porukassa todella hiljainen enkä uskalla tehdä mitään,
koska pelkään, että nolaan itseni jotenkin ja enhän minä kuitenkaan osaa mitään.
Muuta todella hyvä ystävä löytyy johon todella pystyy luottamaan,
sekä tuo ihana, rakas mieheni
Koko peruskoulun ajan olin koulukiusattu. Vanhempieni kertoman mukaan aamuisin itkin sängyssäni kun en olisi uskaltanut millään lähteä kouluun. Itsetunto ollut aina huono, johtuen tuosta varmaankin. Ja masennuksen käynyt läpi, vaikeimman kautta.
Elämässä olen päässyt eteenpäin pienin askelin..
Lainaa
25.9.08 07:27
Jätkä
En tuo itseäni esille mielellään, painun siis taustalle jos mahdollista. Puheiden pitäminen --> täysin mahdotonta. Minun on erittäin vaikea ottaa vastaan ulkonäkööni kohdistuvia kohteliaisuuksia.
Aliarvioin myös itseäni, en luota aina omiin taitoihini. Luottamuspula on valtava tuttavia kohtaan, minulla on vain pari hyvää ystävää.
ÄRRÄN perkele opettelin ihan kiusallanikin. (anteeksi kirosana)
Pidän erittäin hyvin huolta omasta hygieniastani. Tuossa nyt joitakin esimerkkejä.
Lainaa
25.9.08 07:31
g (vierailija)
mua kiusattiin ala-asteella. yläasteelle kun pääsin valitsin kaverini hyvin tarkasti, tein itsekkin sitä että savustin jonkun porukasta ulos jos en hänestä pitänyt. en ilkeyttäni (luulisin) vaan sen takia että tuntisin oloni turvalliseksi. nykyäänkin valitsen ystäväni todella tarkasti ja sen takia mulla ei olekkaan kun muutama hyvä ystävä, eikä tää haittaa mua ollenkaan. ei tarvii miettiä mitä kellekkin uskaltaa puhua kun voi luottaa täysillä.
mut en sanois että olisin sulkeutuneempi tai mitään sellaista kiusaamisen takia, olen vain oppinut erottamaan oikeat ystävät vääristä rankalla kädellä...
Lainaa
25.9.08 07:47
bad virgin
Ei oikeastaan enää mitenkään,ennen olin arka ja syrjäänvetäytyvä,mut nykyään ajattelen et se on voi voi. Enkä ole kiusaajilleni yhtään kateellinen,yksikin niistä istuu nyt linnassa taposta,et sekin sai ansionsa mukaan
Lainaa
25.9.08 07:54
höh (vierailija)
on paniikkihäiriötä,ujoutta,pelkoja,,,,,kiusaaminen jatkui ala-asteelta aina ammattikouluun asti.
Lainaa
25.9.08 08:03
leobard (vierailija)
mulla vähän samoja juttuja. kiusaaminen alko ala-asteella ja kesti ammattikouluun. samaan aikaan isä kuoli, veli hakkasi, ja äiti aina ollut tunteeton eikä ole koskaan puuttunut meidän elämään (edes lapsena). ensimmäiset ystävät sain ammattikoulussa. aikanaan olin todella ujo, ja jos joutu jossain puhumaan isolle joukolle olin ihan paniikissa. nyt ujous vähentyny, mutta uusien ihmisten seurassa en keksi mitään puhuttavaa. työpaikoilla joissa olen ollu olen hiljanen ja vähän avuton, en tiedä mitä tehdä jos ei joku sano, en siis osaa olla omatoiminen. ihmisiin luottaminen on pitänyt rakentaa uudelleen, ex pahoinpiteli ja yritti raiskata, ihmisiin luottaminen oli välillä ihan nollassa...
Lainaa
25.9.08 08:06
leijona76
Vaikuttaa kovasti. Arkuus, uusien ihmisten kanssa tosi vaikea tutustua ja en usko että joku oikeasti haluaisi olla kaveri. Sos.tilanteiden pelko, itseni aliarviointi, hankalaa ottaa vastaan sos.palautetta jne....Näin kasvottomana ei ole yhtään hankala kommunikoida muiden kanssa.
Lainaa
25.9.08 08:07
leijona76
Ja rankkaakin kiusaamista luokilla 2-9 sekä vielä myöhemmin ammattiopinnoissa syrjintää.
Lainaa
25.9.08 08:10
hannamaria
Mulla ei ollu kauheen rankkaa kiusaamista, mutta herkästi meinaan ottaa nykyäänkin kohteliaisuudet vittuiluna. Siis jos joku sanoo että mulla on hieno paita, pelästyn ensin että onko mulla ketsuppia rinnuksissa tms
Lainaa
25.9.08 08:10
Jiscoana
leijona76:
Vaikuttaa kovasti. Arkuus, uusien ihmisten kanssa tosi vaikea tutustua ja en usko että joku oikeasti haluaisi olla kaveri. Sos.tilanteiden pelko, itseni aliarviointi, hankalaa ottaa vastaan sos.palautetta jne....Näin kasvottomana ei ole yhtään hankala kommunikoida muiden kanssa.
Samoin.
Usein mietin, mitähän tuokin minusta ajattelee tai mitä vikoja se on minusta löytänyt (oli se vanha- tai uusi tuttavuus).
Sitten minä punastun tosi herkästi.
Kamalin tilanne oli se kun minun piti esitellä päättötyö, siitä ei meinannut tulla yhtään mitään.
Lainaa
25.9.08 08:11
Jiscoana
Niin joo.
Nykyään olen erittäin sosiaalisessa työssä. Joudun toimimaan asiakaspalvelijana ihan kaikkien ihmistyyppien kanssa. Kyllä itsevarmuus kasvaa.
Lainaa
25.9.08 08:12
hannamaria
Jiscoana:
Niin joo.
Nykyään olen erittäin sosiaalisessa työssä. Joudun toimimaan asiakaspalvelijana ihan kaikkien ihmistyyppien kanssa. Kyllä itsevarmuus kasvaa.
peesi myös tälle
Lainaa
25.9.08 08:12
cingcing
Mua kiusattiin ala-asteella lähinnä haukkumalla vaatteita, hiuksia, tekoja yms.. nykyisin on itsetunto edelleen aika maassa.. aina on sellanen olo, että kaikki arvostelee, miten olen pukeutunut yms..
Lainaa
25.9.08 08:17
hannamaria
Ai niin, kyllä peruskouluaikaiset tapahtumat on vaikuttanu
Muistan, kun ammattikoulussa silloiset opiskelukaverit jutteli kulman takana. Toinen sanoi:
- mulla on asiaa
- no mitä
- en voi sanoo nyt
- mihin se liittyy
ja sitte tää toinen sanoi mun nimeni
mä olin ihan hermoromahduksen partaalla kun seuraavana päivänä kuulin heidän keskustelevan: "pyydetään muitakin mukaan ja näytetään sille perjantaina"
Mä olin ihan itkun partaalla mennessäni perjantaina kouluun... Ja vielä kun näin koko luokan ryhmittyneen yhteen nurkkaan, meinasin jo huutaa mitä hemmettiä pahaa oon teille tehny?
Sitte ne pyysi mut sinne. Aattelin että ei kai ne väkivaltaisia ainakaan ole, ja astuin varovasti lähemmäs...
Sain sydämen muotoisen kukkakimpun lahjaksi, kun olin juuri mennyt kihloihin.
Turhaan pelkäsin
Lainaa
25.9.08 08:18
Jiscoana
hannamaria:
Ai niin, kyllä peruskouluaikaiset tapahtumat on vaikuttanu
Muistan, kun ammattikoulussa silloiset opiskelukaverit jutteli kulman takana. Toinen sanoi:
- mulla on asiaa
- no mitä
- en voi sanoo nyt
- mihin se liittyy
ja sitte tää toinen sanoi mun nimeni
mä olin ihan hermoromahduksen partaalla kun seuraavana päivänä kuulin heidän keskustelevan: "pyydetään muitakin mukaan ja näytetään sille perjantaina"
Mä olin ihan itkun partaalla mennessäni perjantaina kouluun... Ja vielä kun näin koko luokan ryhmittyneen yhteen nurkkaan, meinasin jo huutaa mitä hemmettiä pahaa oon teille tehny?
Sitte ne pyysi mut sinne. Aattelin että ei kai ne väkivaltaisia ainakaan ole, ja astuin varovasti lähemmäs...
Sain sydämen muotoisen kukkakimpun lahjaksi, kun olin juuri mennyt kihloihin.
Turhaan pelkäsin
Ihana!
Lainaa
25.9.08 08:22
höh (vierailija)
leobard: mulla kans tuo,että en osaa olla omatoiminen.kotona oli alkoholiongelmaa ja huutamista pienestä pitäen.sit se ettätuntui etten oo ikinä tarpeeksi hyvä.sama tunne jatkuu edelleen...
Lainaa
25.9.08 08:24
Harmaana (vierailija)
mua kiusattiin 6-9 luokat ja voin kertoa että ei ole hienoa senkään jälkeen ollut vaikka kiusaaminen on loppu. oma tunto on TODELLA alhaalla ja jatkuvasti on muututtava että pysyy kasassa. pelkään kaikkia oikeestaan jopa kavereitani koska ne ovat kuin kiusaajani ilkeä tyttö porukka ja puhuvat paskaa seläntakana jos riita on pienikin. olen itse 18. mutta arvet on pysyviä enkä usko niiden koskaan lähtevän pois. Jos saisin palata takaisin ylä asteelle ni vois tuo junkmailin- tää tulee loppuun biisi olla aika osuva. mulla on todella paljon vihaa varastossa niille jotka teki mun elämästä helvetin mun koulu ajasta.
Ja toivon syvästi että koko porukka sais kärsiä ja paljon.
Lainaa
25.9.08 08:25
minun tapaukseni (vierailija)
Minua suljettiin porukoista pois ja haukuttiinkin koska olin ylipainoinen ja toisaalta kaikkia muita fiksumpi ja nopeampi oppimaan. Yläasteella ylipaino katosi, joten siitä ei voitu enää nälviä, mutta kokeissa pärjääminen ja yleinen muita parempi osaaminen oli ilmeisesti kateuden aihe, koska siitä jatkettiin. Olin yliujo, en uskaltanut sanoa mitään, enkä mennyt lähellekään kiusaajapiirejä. Onneksi sain silti niin hyviä ystäviä, että pysymme ystävinä aina. Kiusaajille päätin näyttää pärjäämällä elämässä niin hyvin kuin mahdollista. Kirjoitin yo-kirjoituksista "täyspotin". Muutin pois kotiseudulta yliopistokaupunkiin, ja koska siellä aloitin "puhtaalta pöydältä", huomasin etten ollut muita kummempi, ja opin sosiaaliseksi ja avoimeksi, sain lisää hyviä ystäviä. Sain itsetuntoni kuntoon ja opin olemaan välittämättä kateellisista ja pahansuovista ihmisistä. Suoritin tutkinnon, sain hyvän työpaikan. Löysin mieheni, ja meillä on ihana perhe. Olen kuullut ja luokkakokouksessa totesin, että samaa ei voi sanoa vuosien takaisessa kiusaajapiirien päätyypeistä. Ei koulutusta, hajonneita perheitä, alkoholismia...
Lainaa
25.9.08 08:28
sama mut korjasin virheet (vierailija)
Harmaana:
mua kiusattiin 6-9 luokat ja voin kertoa että ei ole hienoa senkään jälkeen ollut vaikka kiusaaminen on loppu. oma tunto on TODELLA alhaalla ja jatkuvasti on muututtava että pysyy kasassa. pelkään kaikkia oikeestaan jopa kavereitani koska ne ovat kuin kiusaajani ilkeä tyttö porukka ja puhuvat paskaa seläntakana jos riita on pienikin. olen itse 18. mutta arvet on pysyviä enkä usko niiden koskaan lähtevän pois. Jos saisin palata takaisin ylä asteelle ni vois tuo junkmailin- tää tulee loppuun biisi olla aika osuva. mulla on todella paljon vihaa varastossa niille jotka teki mun elämästä helvetin mun koulu aikana.
Ja toivon syvästi että koko porukka sais kärsiä ja paljon.
Lainaa
25.9.08 08:33
miiuska84
musta tuli jollain tavalla vahvempi, mua ja mun kaveria kiusattiin ylä-asteella, mä jo sillon paskat nakkasin niistä, mua ne ei lannistanu, kaverini kyllä
siitä lähtien oon ollu todella rohkea ja itsenäinen. tavallaan siis tahallaan ärsytin kiusaajiani vielä lisää, olemalla liianki näkyvästi oma itseni
nykyään jos näen kiusaajani, niin he ovat vaivaantuneita mut nähdessään, niitä varmaan hävettää, mä katson niitä v-mäisesti hymyillen suoraan silmiin, en tervehdi...
mutta koskaan en anna anteeksi.
Lainaa
25.9.08 09:48
Emilyn
Olen mielestäni ruma ja lihava, tosin ihmettelen kun nykyään arvostellaan senkin takia jos yrittää näyttää hyvältä.
Minusta on kasvanut sellainen ihminen, etten hauku ketään ulkonäön tms perusteella.
Lainaa
25.9.08 09:53
chrissy
Kyllä se vaikutti et oli huono itsetunto monta vuotta.
Nyt en huomaa enää sen vaikutusta oikeestaan, muistelen vain ikäviä ala-astevuosia.
Mutta kun huomaan että kuinka paljon mä oon saanu elämässäni aikaan, huolimatta kiusaamisesta ja musta on kuitenki tullu avoin ja sosiaalinen, sekä helposti ihmisten kanssa toimeentuleva.
Nykyään olen Jiscoanan tavoin asiakaspalvelutehtävissä ja nautin!
Lainaa
Yrittäkää nyt ymmärtää ettei huostaanotto KOSKAAN tapahdu hetkessä(paitsi tietysti kiireellinen ho.)sitä on edeltänyt paljon jo avohuollontukitoimia, mutta niistä ei ole kuitenkaan ollut apua. ja pitää huomioida ettei kaikki ho:t suinkaan ole vastentahtoisia.huostaanotto on viimeinen keino.
kun ihan ministeriä myöten kerrotaan julkisuudessa,
että huostaanottoja tehdään,
kun esimerkiksi lastensuojelun avohuollon tukitoimia ei kunnista ole antaa!
Taikka samaa puhetta tulee itsensä yhdeltä tämän Varpusp..n luojalta eli herra Arnkilliltäkin
- etteivät ihmiset tässä maassa edes tiedä sitä kuinka huonoilla kantimilla avohullon tukitoimet kuntien lastensuojelussa ovatkaan.
Kun tiedetään myös,
että kaikki sosiaalihuollon palvelut ovat kunnissa alasajetut, lopetetut (kotipalvelu lapsiperheille), vähennetty, tarjotaan ei oota, jne.
Myös terveydenhuollossakin on monin paikoin maata "ei ole tarjota" tilanne,
koulut on sullottu oppilaita niin täyteen,
että yhden lääninhallituksen on jopa pitänyt antaa läänin kunnille huomautus
ettei ilmastointejakaan ole suunniteltu kouluilla tälläisille oppilasmäärille!
Taikka luokkakoot oppilaista ovat jo sitä kokoa, ettei voida todellakaan puhua enää muusta kuin oppilaiden säilytyksestä
niin kirjoittamasi teksti,
että huostaanotto on viimeinen keino
(niinhän sen voimassa olevan lain mukaan pitäisikin olla)
kuulostaa todella erittäin kornilta
ja vailla pohjaa olevalta
ihan omalta kuvittelultasi!
P.S.
Miten luulet sen tosiasian vaikuttavan,
että Suomessa on tälläkin hetkellä noin 70-80% lastensuojeluviranomaisista epäpäteviä lastensuojeluviranomaistyön hoitamiseen?
Lastensuojelulaki määrää että "kunnan on huolehdittava siitä, että eri palvelujen avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä."
Erityisesti tämä koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä opetustointa.
Tämä merkitsee muun muassa yhteistyötä vanhempien kanssa lapseen liittyvissä asioissa ja vanhempien mukaan ottamista, kun tehdään lapsiin vaikuttavia suunnitelmia ja päätöksiä.
http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2008/141008.htm
14.10.2008
Suomen Vanhempainliitto ja Stakes:
Vanhemmilla vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa oppilashuollon suunnitteluun ja kehittämiseen
Stakesin ja Suomen Vanhempainliiton keväällä tekemästä kyselytutkimuksesta käy ilmi, ettei vanhemmilla ole merkittäviä mahdollisuuksia olla mukana peruskoulun toiminnan ja oppilashuollon suunnittelussa ja kehittämisessä. Vanhempien ponnistelut keskittyvät useimmiten varainhankintaan sekä tempausten, retkien ja tapahtumien järjestämiseen ja koulutilojen kunnostamiseen. Vain joka kolmas kyselyyn vastanneista vanhempainyhdistyksistä oli osallistunut koulun toiminnan arviointiin, 15 prosenttia kouluruoan suunnitteluun, ja vain 4 prosenttia kouluterveydenhuollon suunnitteluun tai kehittämiseen.
Koulujen välillä on suuria eroja vanhempien osallistumismahdollisuuksissa. Vanhempien osallisuus toimi parhaiten kouluissa, joissa oli sekä aktiivinen vanhempainyhdistys että johtokunta, jossa oli mukana vanhempien edustajia.
Kouluterveydenhuollosta tiedottaminen vastaajien mielestä puutteellista
Yksikään vastanneista vanhempainyhdistyksistä ei ollut saanut mahdollisuutta osallistua kouluterveydenhuollon suunnitelman valmisteluun. Alle puolet yhdistyksistä piti kouluterveydenhuoltoon liittyvää tiedotusta riittävänä. 16 prosenttia vastasi, ettei ole saanut tietoa lainkaan. Neljä viidestä yhdistyksestä koki, etteivät he olleet saaneet mahdollisuutta antaa palautetta kouluterveydenhuollosta. Kouluterveydenhuollon laatusuositukset oli tuttu asia 11 prosentille vastanneista.
Vanhempainyhdistykset esittivät runsaasti kouluhyvinvointiin liittyviä huolia. Eniten huolia esitettiin kouluterveydenhuollosta. Kouluterveydenhuollossa suurimmaksi ongelmaksi koettiin mm. tiedotuksen heikkeneminen tai tyrehtyminen ja sen siirtyminen lapsen vastuulle pian alaluokkien jälkeen.
”Vanhemmille ei juuri ensimmäisten luokkien jälkeen tiedoteta terveystarkastuksista tai hammashuollosta ja jos lapsi ei muista mainita asiasta tai tuoda annettua lappua kotiin eivät vanhemmat ole lainkaan tietoisia käynneistä…”
Seuraavaksi yleisempiä huolenaiheita olivat koulujen työolot, liikenneturvallisuus, koulun voimavarat ja yhteistyö.
Vanhemmat käyttämätön voimavara kouluhyvinvoinnin kehittämisessä
Tutkimuksen päätulos on vanhempainyhdistysten ja vanhempien roolin selkiytymättömyys kouluyhteisössä, kunnassa ja kansanterveystyössä. Tutkimus haastaa kunnat, perusopetuksen hallinnon ja oppilashuoltopalvelujen järjestäjät ottamaan vanhemmat aidosti mukaan kouluhyvinvoinnin kehittämiseen. Lasten hyvinvoinnin, terveyden ja kasvatuksen haasteet tänä päivänä edellyttävät vahvaa kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta; yhteisistä tavoitteista sopimista ja yhdessä toimimista myös johtamisen, kehittämisen ja arvioinnin tasoilla.
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempainyhdistysten ja huoltajien osallisuutta peruskoulun ja sen oppilashuollon kehittämiseen. Verkkokyselynä toteutettuun tutkimukseen saatiin vastaukset 246 vanhempainyhdistykseltä, joista 71 prosenttia toimi 1.–6. vuosiluokkien peruskouluissa, 15 prosenttia 7.–9. vuosiluokkien peruskouluissa ja 14 prosenttia yhtenäisissä peruskouluissa.
Vanhempien osallisuudesta peruskoulun ja oppilashuollon kehittämiseen johtamisen näkökulmasta ei ole lainkaan aikaisempaa vanhemmilta kerättyä tutkimustietoa. Peruskoulujen johdolle vuosina 2007 ja 2008 tehtyjen kyselyjen tulokset vanhempien osallisuudesta ovat samansuuntaisia ja kertovat vanhempien osallisuuden suurista eroista koulujen välillä.
Tutkimusryhmään kuuluivat tutkimusprofessori Matti Rimpelä Stakesista, erikoissuunnittelija Tuija Metso Suomen Vanhempainliitosta sekä tutkijat Vesa Saaristo ja Kirsi Wiss Stakesista.
Lähde: Matti Rimpelä, Tuija Metso, Vesa Saaristo, Kirsi Wiss. Vanhempainyhdistysten ja huoltajien osallisuus peruskoulun ja sen oppilashuollon kehittämisessä. Stakes, Raportteja 29/2008. Helsinki 2008. Raportin verkkojulkaisu on osoitteessa: http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/verkkojulkaisut/raportteja08/VR29_2008.htm.
Toimittajakappaleita saa osoitteesta: viestinta(at)stakes.fi, muut tilaukset: http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/Kirjakauppa/KKMonisteet/KKRaporttejaSarja/R29_2008.htm.
Lisätietoja: tutkimusprofessori Matti Rimpelä, puh. 050 569 3439, matti.rimpela(at)stakes.fi, Stakes ja erikoissuunnittelija Tuija Metso, puh. 040 718 9225, tuija.metso(at)suomenvanhempainliitto.fi, Suomen Vanhempainliitto