Kävin nukkumaan aivan väsyneenä, no tietty jokainen niin tekee, vaan mikä on se kun uni loppuu joskus aivan muutaman tunnin nukkumisen jälkeen? Tietääkseni minulla ei ole mitään sellaista syytä että valvottaisi, olen pyrkinyt päiväsaikana miettimään mietokseni, onhan sitä aikaa valoisallakin.
Yleensä nukun noin 8 - 9 tuntia ja sitten joskus käy näin, herään aivan pirteänä ja nukuttuja tunteja vain 4, olen täyttänyt ristikoita ja sitten vaan ajattelin onko tällaisia öitä muilla.
Täysikuu minua ei yleensä häiritse, ja tokkopa tämä nyt on edes täydenkuun aikaa, harmittaa kun ei voi edes sitä syyttää, vaan menee se aamu tässä kahvin merkeissä, lueskelen 'rästiin' jääneet keskustelut ja kyllä se aamu valkenee ja sade saapuu seurakseni, vai sataakohan tänään.
Aikaista Aamua vaan lukijoille!
Yleensä nukun noin 8 - 9 tuntia ja sitten joskus käy näin, herään aivan pirteänä ja nukuttuja tunteja vain 4, olen täyttänyt ristikoita ja sitten vaan ajattelin onko tällaisia öitä muilla.
Täysikuu minua ei yleensä häiritse, ja tokkopa tämä nyt on edes täydenkuun aikaa, harmittaa kun ei voi edes sitä syyttää, vaan menee se aamu tässä kahvin merkeissä, lueskelen 'rästiin' jääneet keskustelut ja kyllä se aamu valkenee ja sade saapuu seurakseni, vai sataakohan tänään.
Aikaista Aamua vaan lukijoille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kamala väsymys ja uni tulee pian, sitten vaan herää ja on aivan pirteä. Usein juon kylmää vettä ja käyn parvekkeella, sitten takaisin sänkyyn, pitkän pyörimisen ja huokailun jälkeen tulee sitten uni.
Isäni aina sanoi, että hyvä omatunto on paras unilääke.
Ihmettelen aina aamutuimaan klo 4, mitä sitä on viime aikoina siis tullut tehdyksi...
Nuorena nukkuminen sujui. Sitten 40 vuotiaana alkoi verensokeri kohoilla, verenpaine nousta. Ei lepohetkeä milloinkaan. Kun kotityöt, leipätyön kotitehtävät myös, valmistautuminen seuraavan päivän vaativaa tehtävää varten valmiina, kaatui sänkyyn.
Kova tahti alkoi purra. Työterveyspuolella noteerattiin löysästi siihen aikaan niitä laboratorioarvoja, jotka nykyään ovat huutomerkki.
Kun vuosien kuluessa alkoi puhua lääkärille pitemmän unen tarpeesta, se pyyhkäistiin jollei psyykisiksi niin vaihdevuosivaivoiksi kuitenkin. Nyt se varmaan menisi vanhuksen lyhentyneen unentarpeen tiliin. Yksin sai unensa kanssa olla, pudota vaitioloon. Tuttavapiirin ei ollut tarvis tietääkään. Ajan buumi oli lääkärin varottelua, kitsastelua mietojenkin unilääkkeiden suhteen. Olen vieläkin mestari halkomaan miedon nukahtamispillerin neljään osaan. Kesällä en tarvitse sitäkään.
Kolme vuotta sitten lääkäri kirjoitti diabetestabletin 2x pv:ssä mainiten "syönnin yhteydessä" eikä muuta valistusta.
Unen kanssa olen tullut siihen tulokseen, että aamuöinen herääminen on kiinni koholla olevasta verensokerista. Olo on ihan sama kuin 33 v sitten, kun jo olisi ollut aika suvun perintöä alkaa hoitaa. Ei itsellä ollut valoa silloin päässä. Menihän se elämä näinkin kituuttaen. Kokenut tietää. Taiteilua kaikki tyynni.
Temppuja aamuyöllä: Parvekkeen ovi auki, peiton ja tyynyn kääntäminen, yönutun vaihto, siis kaikkinainen viilentäminen Wc-käynnin ajan, joka sekin pelkkien Led-valojen ohjaamana, ettei virkisty. Vesiryyppy. Usein tämä auttaa, muttei aina.
J.k. Puoliso nukkuu kuin tukki säännöllisesti tietyt tunnit vierelläni. Luojan kiitos !
Jossain vaiheessa uni voitti ja nukuin klo 9n, mutta enpä ole niin virkeä kuin mitä olisin yhtenäisen unen nukuttua.
Insuliinihoitoinen diabetes (perimä), on ja sen vaatimat 'lisälääkkeet', en oikein ymmärrä näitä kolestroli ja verenpainelääkitystä kun arvoni ovat kyllä ilman lääkitystäkin aivan hyvät, joskus yläpaine menee alle 100, vaan saa kuulemma olla kun on diabetes!
En ymmärrä kyllä kun direktiivit yltäävät sairauksiinkin, joiden kuitenkin väitetään olevan yksilöllisiä, voihan se olla tutkittua tuntuu vaan jotenkin ihmeellisiltä, kalliita lääkkeitä popsia.
Nyt kuitenkin menen lenkilleni ja haaveilen täyspitkästä tulevan yön unesta ;-))