Honka kallion laella
Parahtava puu tuulen piestessä pitkin runkoa,
taivutellen häntä, mutta ei voittaen.
Vanha honka jäykkänä kallion laella,
kurjuutta ja nälkää nähneenä.
Satoja vuosia paikallansa kohti myrskyjä seisseenä,
ylväänä yksinäisenä.
Juurensa upottaneena kallion rakoihin,
kynsillään kiinni pitäen.
Horjuta sitä myrskyt eikä ihmiskunnan myllerrykset.
Ajan hammas vain vähän sitä syö.
R.S
24.10.2008
Parahtava puu tuulen piestessä pitkin runkoa,
taivutellen häntä, mutta ei voittaen.
Vanha honka jäykkänä kallion laella,
kurjuutta ja nälkää nähneenä.
Satoja vuosia paikallansa kohti myrskyjä seisseenä,
ylväänä yksinäisenä.
Juurensa upottaneena kallion rakoihin,
kynsillään kiinni pitäen.
Horjuta sitä myrskyt eikä ihmiskunnan myllerrykset.
Ajan hammas vain vähän sitä syö.
R.S
24.10.2008
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavia nämä luontorunosi!:)
Se on siinä! " Honka kallion laella. "
Lukuelämys !
moikka..
Kiitos..Parannan runojeni voimaa vielä..
Voimakkaita tunteita ja mielikuvia yritän saada luotua..
Runoilemisiin.
ter kobo
ei todellakaan paljoa kalliota syö.
Niin on kuvaava ja elävä jälleen runosi Kobo,
kiitos taas.
Moikka.
Jotain pysyvää ja vakaata elämässä pitää olla.
muuten labiiliksi kaikki muuttuu ja kaltevalla pinnalla ei ole helppo taivaltaa..
ter kobo..