kun vanhemmat sanoo että olisi parempi ostaa
koira,joka osaa jo tehdä tarpeensa ulos. He eivät
jaksaisi auttaa minua kasvattamaan pentua
tekemään jätöksensä ulos.. :(. ja haluaisivat
mielellään jo aikuisen näkiösen koiran.eli,onko
haittavaikutuksia ostaa vanhempi koira,siis
tottuuko se uuteen "laumaansa" helposti vai
ei,voiko siitä tulla arempi tai mitään.ja mistä
saisi tämän ikäisiä Shelttejä aika läheltä meitä
(asumme Länsi-Vantaalla). Auttaisiko joku minua
poloista,tai en taida ollenkaan saada koiraa....
koira,joka osaa jo tehdä tarpeensa ulos. He eivät
jaksaisi auttaa minua kasvattamaan pentua
tekemään jätöksensä ulos.. :(. ja haluaisivat
mielellään jo aikuisen näkiösen koiran.eli,onko
haittavaikutuksia ostaa vanhempi koira,siis
tottuuko se uuteen "laumaansa" helposti vai
ei,voiko siitä tulla arempi tai mitään.ja mistä
saisi tämän ikäisiä Shelttejä aika läheltä meitä
(asumme Länsi-Vantaalla). Auttaisiko joku minua
poloista,tai en taida ollenkaan saada koiraa....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vanhempi koira ei ole välttämättä mikään huonompi
vaihtoehto, mutta kannattaa ottaa selvää minkä
takia se luovutetaan uudelle omistajalle.
Eiköhän tuon ikäinen (nuori) koira totu
helpostikin uuteen kotiin.
Mutta varmista, että koira on ollut varmasti
ihmisten ja muiden koirien kanssa tekemisissä
(sosiaalistettu) ja ettei sillä ole
käytöshäiriöitä. Ja että koulutus on iän mukaista.
Sisäsiisteys ei ole vaikea opettaa koiralle, viet
sitä vain ulos joka välissä ja kehut kovasti kun
tekee pissat/kakat niin se oppii pian pyytämään
itse ulos. Tosin kerrostalossa voi olla
vaikeampaa. Vahinkoja toki voi sattua vielä
vanhemmallekin koiralle, sisäsiisteys on
yksilökysymys. Meidän 10-viikkoinen sessu osaa jo
pyytää itse ulos, mutta toki vahinkoja vielä
sattuu, yöllä varsinkin. Pidämme sanomalehtiä
lattialla, niin pissa osuu niihin useammin kuin
lattialle.
Toinen juttu vanhemman koiran puolesta on sitten
se pennun "rasittavuus". Sun pitää olla koko ajan
pennun saatavilla. Pentu on kova puremaan ja
tuhoamaan joka paikkaa. Ja sinun on opetettava se
yhteiskuntakelpoiseksi, mikä ei kokemattomalla
tapahdu ihan itsestään.
Ota vaan vanhempi koira, jos tuntuu siltä.
Onnea etsintään!!
Itse pyrin aina ottamaan vanhemman koiran...Tosin
olosuhteidenkin pakosta.(Ei saa alle
vuodenikäistä pitää "ulkokoirana"...).Tosin on
läämin koppi tilava tarha ihan talon vieressä,ja
itsekkin suurimman osan päivästä olen ulkona.
Yleensä minä saan juuri sellaisia koiria joita ei
ole opetettu sisä-siistiksi,mutta ei minulle
haitta.
Ainiin...Ulkona pitoon syynä Lasten allergiat.
Useimmiten otat vanhemman koiran?? Siis koiria
tulee useinkin ja ulkona pidettäväksi? Kuulostaa
oudolta; kannattaako ottaa koiraa jos se/ne on
ulkona omissa oloissaan?
Meille otettiin puolivuotias koiranpentu. Se on
nyt jo kaks vuotias ja on ihan samanlainen kuin
muutkin koirat. Tosin taitaa olla aika lailla
ylisosiaalinen tapaus. Otimme sen takia sen kun
sillä oli väärä purenta ja kukaan ei halunnut
sitä sen takia. Meille sillä ei ollut väliä,
sillä emme käy näyttelyissä.Se oli toisesta
jäljelle jääneestä veljeksestä se uteliaampi ja
iloisempi.Siinä valintakriteerimme. Kun se tuli
meille, niin se osasi jo olla sisäsiisti. Tosin
alussa tapahtui varmaan jännityksen takia pari
vahinkoa. Mä nään asian näin, että mieluummin
otan puolivuotiaan koiran, joka on saanut nauttia
emonsa läheisyydestä, kuin kaksikuukautisen
vauvakoiran, joka kaipaa kauheasti varsinkin
öisin mamaansa. Siitäkin on nimittäin kokemusta!
Voi sitä itkun määrää!! Kyllä koiratkin saisivat
viettää vauvaikänsä rauhassa emonsa luona,
niinkuin me ihmislapsetkin! Se tekee niitten
psyykeelle hyvää ja takaa onnellisemman
elämänkaaren.. Tsemppiä etsimiseen :)
Kyllä meidän Dokki kotiutui hirmu hyvin. Se tuli
meille ½ vuotiaana.
Mutta, mutta. Edellinen omistaja ei ollut
jättänyt koskaan koiraa yksin kotiin. Meillä se
joutuu olemaan työpäivinä 8 tunti yksin. Seurasi
erittäin paha eroahdistus.
Siis kannattaa selvittää mahdollisimman tarkoin
koiran aikaisempi elämä ja elinolosuhteet, ettei
tule yllätyksiä.
Kyllä vanhemman koiran ka pääsee aina muuten
helpommalla.
meillä eka koira oli 8 kk meille tullessaan,
hirveä riiviö, meinas epätoivo tulla... mutta
nykyään mitä ihanin ystävä !!!
Kannatti vaan jaksaa, vaikka pinna on
katkennutkin monta kertaa...
varmaan ottaa yhteyttä johonkin
eläinsuojeluyhdistykseen. Sieltä voi hyvinkin
löytyä itsellesi sopiva koira. Helsingin
eläinsuojeluyhdistys on ainakin sinua lähellä.
Itse otin koirani 2-vuotiaana. Nyt se on jo
viisivuotias. On tosi kiltti hauveliini jne.
Mutta kyllä edellisen omistajan vaikutus näkyy
vieläkin koirassa vaikka on suurimman osan
elämästään kuitenkin jo ollut meillä. Että
mielestäni koiran entiset elinolot kannattaa
selvittää mahdollisimman tarkkaan ettei tule
mitään suuria yllätyksiä. Vaikka voihan se olla,
että vaikka edelliset olot olisivat olleet vaikka
kuinka kurjat niin sinulla ei koiran kanssa tule
olemaan mitään ongelmia.
Etsipä vaikka täältä netistä Kennelliiton
sivuilta kasvattajia, Shelttiyhdistyksen sivuilta
tai vaikka Keltaisesta pörssistä (nettiversiosta
tai lehdestä). Kyllä noita elämänsulostuttajia
löytyy! Tai odottele säkin sitä omaa kämppää ja
hanki koira vasta sitten. Myönnän kyllä, että
odottaminen on todella vaikeaa. Itsekin
sheltinostoaikeissa, kunhan kesä tulee.
yritin ettiä Keltaisest pörssistä (netti) mutta
ei löytynyt,eikä Kennelliitto.fi sivuilla näytä
olevan enää 2000 vuoden pentua :( (haluaisin
soopelin värisen).shelttihdistyksen sivuilta
kyllä löytyi yksi,mutta se on Siikajoella asti
emmekä voi niin kauas lähteä. kumpaa siis
suosittelette,aikuista vai pentua?kumpi olisi
parempi koska se olisi kumminkin ensimmäinen
koirani.saisin ehkä(!!) Sheltti pennun 2-3 viikon
kuluttua,mutta vanhemmat kyllä haluisivat enemmän
vanhempaa pentua. minulle se on oikeastaan ihan
sama,kunhan vain saisin semmoisen suloisen
Sheltin :)
Mulla on 6 v. shelttinarttu ja se oppi
sisäsiistiks vasta puolen vuoden jälkeen. Nella
tuli meille talvella joten sisäsiistiksi
opettaminen oli juuri sen takia hankalaa. Aina
kun veimme sen pihalle pissalle vartin päästä
ruokailun ja unien jälkeen niin se vain haisteli
pihaa ja olisi kokoajan ollut sisälle menossa,sen
mielestä oli kummallista pissata kylmään maahan
kun olisi voinut asioida lämpimälle sisälle.
Joskus olimme pihalla yli tunninkin mutta pissiä
ei vain tullut...mutta kyllä kiukutti kun koira
sisälle tullessaan pissasi ensimmäiselle matolle.
Kyse ei ollut siitä että koira olisi
tottelematon. Se oli vain pentu joka toimi kuten
itsestä hyvältä tuntui. Jos nyt ottaisit kesäksi
koiran kun tulee kesäloma niin sisäsiistiksi
opettaminen on aivan iisiä(varsinkin
sheltille,joka on yksi helpoimmin koulutettavista
roduista). Sinun täytyy vain muistaa että kun
koulut kuitenkin alkavat niin koirasta
huolehtiminen EI saa jäädä. Kesällä kun on
enemmän aikaa niin myös koira saa paljon
huomiota. Mutta entäs kun aika jää vähän
vähemmälle niin kuinkas sitten. Koirasi
ihmettelee kun omistajaa ei näe ikinä enää.
Elikkä sun on nyt itelles luvattava, eikä
pelkästään vanhemmille, että sä hoidat ja tuut
aina hoitamaan sen koiran, kävi miten kävi. Ja
mun mielipide on, niinkuin varmaan oot huomannu,
että sheltin pentu on parempi vaihtoehto kuin
aikuinen sheltti(itselläni ei ole kokemusta
aikuisen sheltin otosta, mutta kun koira tulee
sinulle pentuna niin se oppii tuntemaan alusta
asti sinut ja sinun perheesi ja oppii luottamaan
paremmin ja nopeammin perheeseesi)Ja mikä
parasta: sheltin pennut on ihan tajuttoman
sulosia. Kun kerran viet vanhempasi katsomaan
pikkuisia sheltin pentuja niin irti he eivät enää
pääse. Toivottavasti onnistuu =)
Musta pentukoira olisi parempi ottaa, miel.
semmonen 7-8 viikkoinen, mutta kannattaako ottaa
koiraa ollenkaan jos vanhempasi eivät halua
auttaa koiran kasvatuksessa...se kuitenkin keksii
KAIKENlaista esim. syö kaikkee, ei välttämättä
ole vielä puolivuotiaana sisäsiisti, mahd.
ripulit, oksentelut...
Niinpä! Jäin miettimään, minkä ikäinen on tämä
sheltin haluaja. Siis onko rahkeita yksin koiraa
kasvattaa, jos ei vanhemmat halua osallistua.
Joka tapauksessa TOIVOTAN ONNEA KOIRANETSINTÄÄN,
rakastavalle omistajalle on aina oma karvapallero
jossain odottamassa... Itselläni on 3 kk:n
ikäinen pentu, aivan ihana pakkaus. Mutta
varmaankaan ei ole hullumpi ajatus ottaa jo
varttuneempaa koiraa. Iästä huolimatta koirasta
kasvaa rakas perheenjäsen!
Luuletko löytäväsi jonkun joka myisi koiran
teille noin epävarmaan tilanteeseen? Meiltä ei
ainakaan lähtisi yhtään ainoaa karvatupsun
puolikastakaan perheeseen jossa koko perhe ei ole
sitoutunut huolehtimaan pennusta.
Itselläni on nyt vuoden vanha koira.Otin sen 10kk
ikäisenä.Oli sisäsiisti ym.Koira tottuu kyllä 1/2
ja 1 1/2 vuotiaanakin uuteen "laumaan".Meillä
Kassu oli jo seuraavana päivänä täysin minun
koira.Nyt olen ostamassa 1 1/2 vuotiasta narttu
collieta.Mielestäni vähän vanhempi koira on
parempi jos ei kerkeä tai ole aikaa opettaa
koiraa sisäsiistiksi.Itse ainakin olen tullut
siihen tulokseen(omalla kohdallani), että
vanhempi koira on mukavampi ottaa.