Rakas pienokaiseni
seisot hiljaa pää painuksissa, toisten lasten vilinä ympärilläsi, et pääse mukaan leikkiin katsot vain vieressä toivoen että joku kutsuisi sinut mukaan.
Sydämeni puristuu tuskasta kasaan
olen voimaton.
Katsot minua hämmentyneenä,äiti miksi on näin?
Miksi olen yksin?
Kunpa voisin suojella sinua tuskalta, toisilta, voisinpa muuttua kilveksi sydäntäsi suojaamaan.
Mieleni kiljuu
Jumala, miksi särjet lapseni sydämen?
riko minut, polje jaloillasi maahan
revi minut palasiksi,otan kaiken sen
vastaan jos vain lapseni saa elää onnellisena.
Mutta älä tee minusta näin voimatonta,älä raasta minua lapseni kustannuksella.
Ole hänelle lempeä, ole hellä
hän on suurinta mitä omistan
kaikkea sitä minkä puolesta olen valmis kuolemaan.
seisot hiljaa pää painuksissa, toisten lasten vilinä ympärilläsi, et pääse mukaan leikkiin katsot vain vieressä toivoen että joku kutsuisi sinut mukaan.
Sydämeni puristuu tuskasta kasaan
olen voimaton.
Katsot minua hämmentyneenä,äiti miksi on näin?
Miksi olen yksin?
Kunpa voisin suojella sinua tuskalta, toisilta, voisinpa muuttua kilveksi sydäntäsi suojaamaan.
Mieleni kiljuu
Jumala, miksi särjet lapseni sydämen?
riko minut, polje jaloillasi maahan
revi minut palasiksi,otan kaiken sen
vastaan jos vain lapseni saa elää onnellisena.
Mutta älä tee minusta näin voimatonta,älä raasta minua lapseni kustannuksella.
Ole hänelle lempeä, ole hellä
hän on suurinta mitä omistan
kaikkea sitä minkä puolesta olen valmis kuolemaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En harrasta runojen kirjoittamista,rakstan kyllä kirjoja ja kirjoittamista. Äidin rukous oli sanoja minun sydämestä,jotka tulivat samalla kun kirjoitin sitä tänne, lapselleni joka on yksinäinen ja toivoo edes yhtä ystävää, on raastavaa katsoa vierestä omaa lasta joka jää aina yksin, vaikka äiti onkin vierellä se ei silti ole sama asia kuin toinen lapsi. Monet kerrat olen itkenyt itseni tyhjiin vessan piilossa,toivoen että lapseni löytäisi sen rakkaan leikkitoverin.
meitä on sittenb kaks märisemässä, kiitos, en ole edes aamukahvia vielä juonut.
sinun ei kannata itkeä asiaa yksin. joka kunnassa on nykyään jotain spr:n ystäväpalveluja tai muita, joiden väen kanssa voit jutella ja laatia toimenpidesuunnitelmia.
runojen rustaaminen ja vessassa itkeminen ei tuo lapsellesi yhtään kaveria, tekee vain itsestäsi surullisemman kun märehdit pahassa mielessä. ja kun lapsesi vähän kasvaa se rupeaa ihmettelemään miksi tuhiset vessassa ja tulet ulos silmät punaisina.
yksinäisyys on hirveä ongelma minkä tahansa ikäiselle, mutta sillä tavalla outo ongelma, että maailma on toisaalta täynnä yksinäisiä... löytäminen vain on niin vaikeaa.
ota yhteyttä johonkin tahoon vaikka neuvolaan aluksi ja ala hakea neuvoja ongelman ratkaisemiseksi! hopi, hopi.
Joo-o,anteeksi että pilasin aamusi. En tässä toki ole luullutkaan että itkemiset tai runot auttavat lastani, ehkäpä kirjoittaminen auttaa joitakin purkamaan tunteitaan, vai onko outo ajatus?Vessassa itkeminen ei myöskään auta lastani, mutta itkeä täytyy jos itkettää,enkä tee sitä lapseni edessä,vaan nyyhkin nyyhkytykseni piilossa muilta,lähinnä iltaisin kun lapseni on jo nukkumassa. Isoveljestä on seuraa, silloin tällöin joku saattaa käydä laikkimiässä, mutta suurimmaksi osaksi olo lapsella on yksinäinen, koulussa ei ole kaveria mutta opettajan kanssa olemme asiasta puhuneet,joten kiitoksia vain neuvoista,mutta en ollut hakemassa niitä,kirjoitin typerän runon purkaakseni tuntemuksiani ja halusin antaa pientä tausta tietoa siitä. Pahoittelen syvästi jos pilasin jonkun toisenkin aamukahvin juonnin. Poistun häpeämään.
en tarkoittanut loukata sinua. tahdoin sinua vähän huumorillakin retuuttaaa pois pahasta mielestä mutta epäonnistuin. o8o8 varmaan poistaa kohta tämän ketjun palstalle kuulumattomana, mutta yritän keritä vielä väliin.
tarkoitin vain sitä tähdentää, että kannattaa yrittää asialle aktiivisesti tehdä jotakin.
yksinäisyys voi olla kierre joka ruokkii itse itseään. ihmiset tuntuvat usein olevan tahtomattaankin niin eläimiä, että heikoilla oleva hylätään. se, jolla on kavereita imee niitä entistä enemmän puoleensa. et halunnut neuvoja mutta tuputan niitä silti. hakeudu sellaisten ihmisten juttusille joilla on itsellään lapsia tai muu mahdollisuus auttaa. lasten kaveruus syntyy usein yhdessä tekemisestä, olisiko joku kerho ratkaisu. opettajiin suhtaudun näiden ongelmien ratkomisessa vähän skeptisesti.
on hyvä juttu että pojalla on sentään isoveli!
Ok...ymmärsin ehkä väärin tarkoituksesi, mutta ei siitä sen enempää, kiitoksia sinulle.
Varmaankin aika moni kirjoittaa runoja omasta elämästään,niistä asioista jotka painavat mieltä ja ovat sydäntä lähellä. Runot kun ovat useimmiten sellaisia surumielisiä.
Elämä meni jo
tai ei koskaan
alkanutkaan.
Se mitä oli,
oli elämän näköinen
suoritus
jossa epäonnistuin
joka yrittämällä.
Minut tehtiin ihan väärin,
vääristä aineista,
väärällä reseptillä,
väärällä muotilla.
Ihmekkö tuo
etten pidä
itseäni
oikeanlaisena?
Olin näkymätön lapsi
ja minusta tehtiin
olematon.
Enää olen
antipersoona,
ihmisennäköinen heijastus.
Laita lapsi karate- tai judotunneille! Hän saa fyysistä itseluottamusta, oli poika tai tyttö ja kiusaajat rupeaa pelkäämään. Ulos sulkeminen johtuu yleensä kiusaamisesta,jos ei ole yhtään kaveria niin varmaan haukutaan. Kun hän antaa takaisin niin häntä aletaan kunnioittaa. Lapset on apinoita.
Sanon tän omasta kokemuksesta, minulla on poika, joka tällä tavalla on saanut kunnioitusta ja kavereita ja muuten olisi varmaan asiat aika paskasti.
Synkähkö, mutta näen siinä mustaa huumoria. Yleensä en runoista perusta, mutta tämä puhutteli.
"Elämän näköinen suoritus" ja "minusta tehtiin olematon", "minut tehtiin vääristä aineksista, väärällä muotilla"
Lähentelee aforismia.
kokemuksistasi. Ehkä se auttaa, kun saa tuoda esiin tunteitaan.
Mutta heti tietenkin aloin miettiä konkreettisia neuvoja... Ehkä olette jo tehneetkin asian hyväksi jotakin? Onko pohdittu, mistä yksinäisyys johtuu? Tämä tuli vain mieleen sen takia, että tyttärelläni on aspergerin oireyhtymä - lievä autismi - ja siihin kuuluu vaikeus sosiaalisisssa kontakteissa. Siihen voi saada apuakin: tyttärelläni esim. terapia on auttanut sekä ihan konkreettiset neuvot, miten toimia ja mitä sanoa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa (niiden hahmottaminen on as-henkilöille tavallista vaikeampaa).
Tyttäremme on persoonallinen, lahjakas, herkkä ja mukava lapsi. Erityistukea hän tarvitsee sosiaalisen elämän alueella. Mainittakoon nyt vielä, että esim. sanataituri Juice Leskinen oli asperger-henkilö (tämä nyt sen takia, että viestini edes viitteellisesti ja jotenkin mutkan kautta sopisi tälle palstalle...:D En vain voinut olla kirjoittamatta, kun tiedän miten paljon apua ns. erityislapset voivat saada, kun ongelmiin vain puututaan).
AS-tyttö mulla jo 18 v.
Varhaiskuntotus auttaa valtavasti.
Kyllä tuli elävästi mieleen nuo alkuaikojen ahdistukset. Tsemppiä teille kaikille lastensa onnesta huolehtijoille!
Kokemuksesta tiedän, että jokainen edistysaskel on valtava ilon lähde, vaikka taustalla vaanii ainainen huoli.