Voiko masennuslääkkeet latistaa jotenkin tunteita, tai estää vaikka rakastumasta? Välillä tuntuu, että millään ei ole mitään väliä.
Masennuslääkkeet + tunteet
mitätehdä
73004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Masennuslääkkeet palauttavat ihmisen masennuksen syövereistä takaisin omaksi itsekseen.
tunteet häviää noista lääkkeistä, mikään ei innostanut.
Toiselle voi sopia se, että kaikki on yhdentekevää ja hänelle riittää, että on elossa, mutta ei elämässä.
Vuosia söin minäkin, ennekuin tajusin, että en voi lääkkeillä enää turruttaa itseäni, enkä ole päivääkään päätöstäni katunut.
voi viedä tunne-elämän lopullisesti mutta sehän on vain hyvä, pystyt keskittymään työntekoon kun tunteet eivät häiritse.
Tunteiden latistuminen onkin vain hieno juttu. Eräs tuntemani nuori nainen valitti, että lääkkeet aiheuttavat sen ettei mikään tunnu miltään ja lopetti siksi käytön. Ehkä sellainen onkin vaikea haitta jos pitää ylläpitää perhe-elämääkin.
Minulle taas tunne-elämän laamantumisesta on ollut pelkkää apua. Estyneestä persoonnallisuudenhäiriöstä (vielä oma diagnoosi) johtuen jäin ilman parisuhdetta ja se alkoi ahdistaa voimakkaasti jo alle kolmikymppisenä. Nyt tunteet rajattuna sen vaikutus on paljon siedettävämpi.
Jotkut masennuslääkeet leikkaavat ikäänkuin tunneasteikon ääripäät pois, joten jonkin sortin latistumista voi olla - ainakin joillakin lääkkeillä. Mutta jos olotila lääkkeillä on parempi kuin ilman lääkkeitä, niin ...
Jos tunteet katoavat kokonaan ja tuntee olevansa aivan kuin eri persoona, niin kannattaa varmaan kokeilla jotain muuta lääkettä.
lääkkeillä aikansa kikkailla, mutta ei ne poista itse syytä, minkä vuoksi on masentunut.
Siinä vaiheessa, kun haluaa elämänsä takaisin, on tartuttava muihin keinoihin, kuin lääkkeisiin.
Omien kokemuksieni perusteella elämä lääkittynä oli pois heitettyä aikaa, en yksinkertaisesti voinut enää elää olotilassa, jossa mikään ei tunnu miltään.
Kun lääkitykseni on alkanut purra, niin olen tuntenut itseni ihan samanlaiseksi kuin aina ennenkin eli tunne-elämäni on ollut ihan normaalia. Toki tähän tilanteeseen pääseminen on vienyt jonkin aikaa, mutta jo kohtuullisen pitkään lääkkeitä syöneenä, en tunnista itsessäni lainkaan samanlaisia "oireita" kuin sinä.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä sinun tilannettasi, vaan kertoa, että vaikutus ei välttämättä kaikilla ole yhtä dramaattinen kuin sinulla.