Pienen ja syrjäisen Suomen psykiatriassa diagnostisoidaan psykoosi-nimistä luovuustilaa seuraavista syistä:
1. potilas on psykoottinen
2. potilas tietää jostain asiasta niin paljon enemmän kuin vartiointihenkilökunta niin ettei potilaan sanomaa ymmärretä ja hänet luokitellaan harhaiseksi
3. potilas tietää liikaa oikeuksistaan ja länsimaissa (ulkomailla) vallitsevista asiallisemmista hoitomenetelmistä jolloin hän on "hankala" eli psykoottinen
4. potilaalla on niin syvä vakaumus jostain asiasta ettei edes kemiallinen kidutus saa hänen päätään käätymään jolloin hän on psykoottisen lisäksi myös "persoonallisuushäiriöinen"
5. potilas on toiminut kotiseutunsa kirjoittamattomia sosiaalisia normeja vastaan
1. potilas on psykoottinen
2. potilas tietää jostain asiasta niin paljon enemmän kuin vartiointihenkilökunta niin ettei potilaan sanomaa ymmärretä ja hänet luokitellaan harhaiseksi
3. potilas tietää liikaa oikeuksistaan ja länsimaissa (ulkomailla) vallitsevista asiallisemmista hoitomenetelmistä jolloin hän on "hankala" eli psykoottinen
4. potilaalla on niin syvä vakaumus jostain asiasta ettei edes kemiallinen kidutus saa hänen päätään käätymään jolloin hän on psykoottisen lisäksi myös "persoonallisuushäiriöinen"
5. potilas on toiminut kotiseutunsa kirjoittamattomia sosiaalisia normeja vastaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Culture is not your friend
http://www.youtube.com/watch?v=OgQRhXZkyXI
En tiedä kaikista tapauksista, mutta ainakin itseni kohdalla psykoosi diagnoosi oli ihan oikein osunut. Kyllä selvät kuuloharhat ja harhaluulot kertovat että potilas on psykoottinen, aivan kuin itseni kohdalla oli. Minä siis kuulin aina yleisillä paikoilla ympärilläni olevien ihmisten suunnittelevan ryöstöäni ja murhaani. Minä myös luulin kotiini asennetun kameroita ja että minua seuraa jokin järjestö. Eli kyllä ihan kiistatta maallikkokin voi todeta ettei tuolloin ole ihan kaikki kunnossa.
Ja kyllä uskon persoonallisuushäiriö diagnoosinkin paikkansa pitävyyteen. Avopuolison myötä olen ruvennut tajuamaan että käyttäydyn monissa tilanteissa kuin pieni lapsi ja tunnemaailmani reaktioineen on voimakkaampaa kuin oli murrosiässä. Lisäksi minulla on paljon suhteettomia ja vääriä tunne reaktioita. Eli ei siis ihan normaalia.
Omaistensa ja psykovartijoidensa aivopesemä catha kuvaili itseään:
"vääriä tunne reaktioita..."
Miten mikään tunne voi vapaassa maassa olla väärä?
Esim. minua alkoi naurattaa kun sain tietää että isällä on jotain epämääräisiä kasvaimia selässä. Ja minä siis pidän isästäni, mutta jostain syystä minulle tulikin huvittunut olo. Ja mielestäni se on väärä tunne reaktio.
Ja minä en ole omaisten tai psykiatrien aivopesemä. Ensinnäkin minä ihan itse hakeuduin omatoimisesti hoitoon, koska minulla oli harhoja ja jo silloin itse epäilin epävakaan persoonallisuuden mahdollisuutta. Eli siis kukaan ei toimittanut minua hoitoon. Vanhempani eivät uskoneet että minulla voisi olla mitään ongelmia, ennen kuin suljetun osaston lääkäri heille siitä puhui. Myöskään lääkärit eivät minua voineet aivopestä, koska minä jo ennen heitä tiesin että minulla on monenlaisia ongelmia.
Että se siitä. Tähän ei edes vapaa maa liity.