Kauhean paljon nuoria naisia/naisen alkuja, jotka sairastaa(harrastaa) anoreksiaa. Nykyään ei enään osaa sanoa kellä on anoreksia ku niin hyvin osaavat peitellä sen muilta, jopa läheisiltä. Itse tulin onneksi järkiini ajoissa kun BMI oli hikisesti 17.En siis vielä (onneksi) ollut liian laiha, mutta kun nykyään (166/55) katson kuvia niiltä ajoilta niin kauhistelen kyllä,että mitä hittoa päässäni silloin liikku.
Aluksi siis oli vaan niin kiire ettei tullut syötyä...Välillä tietty.Sitten kun muut alkoi kehumaan kuinka hoikka olin lisäsin vähän vettä myllyyn ja aloinki paastota aikalailla.
En tiedä pystyikö sitä sanomaan syömishäiriöksi, mutta sitten mä rakastuin ja tuo ehkä anoreksian alku(?????)loppui ja aloin myös välittämään itsestäni ja päätinkin sitten, että haluan olla terveen näköinen=kaunis=Terveet elämän tavat.
Eipä tässä muuta pointtia ollut kuin että mietimpä vaan miten ihmeessä anoreksiasta on (joillekkin) tullut enemmänkin elämäntapa? Miksi haluta olla sairaan näköinen, luut töröttää yms? Mistä V*****A se saa alkunsa? No eipä näitä asioita varmasti sairas haluakkaan,mutta silti...
Toisaalta mä ymmärrän niitä, jotka haluavat kenties huomiota ja sitäkautta lähtee "vähän" mopo käsistä, mut kenen JÄRKEVÄN ihmisen mielestä luun töröttely on ihanan näköistä...No eipä kenenkään...
Mun oli vaan pakko purkautua kun en vaan voi ymmärtää miten vaikeeta se voikaan olla...
TSEMPPIÄ kaikille...Halutkaa parantua vieläkin kovemmin!!!
PS:ei mitään saarnauksia kiitos.
Aluksi siis oli vaan niin kiire ettei tullut syötyä...Välillä tietty.Sitten kun muut alkoi kehumaan kuinka hoikka olin lisäsin vähän vettä myllyyn ja aloinki paastota aikalailla.
En tiedä pystyikö sitä sanomaan syömishäiriöksi, mutta sitten mä rakastuin ja tuo ehkä anoreksian alku(?????)loppui ja aloin myös välittämään itsestäni ja päätinkin sitten, että haluan olla terveen näköinen=kaunis=Terveet elämän tavat.
Eipä tässä muuta pointtia ollut kuin että mietimpä vaan miten ihmeessä anoreksiasta on (joillekkin) tullut enemmänkin elämäntapa? Miksi haluta olla sairaan näköinen, luut töröttää yms? Mistä V*****A se saa alkunsa? No eipä näitä asioita varmasti sairas haluakkaan,mutta silti...
Toisaalta mä ymmärrän niitä, jotka haluavat kenties huomiota ja sitäkautta lähtee "vähän" mopo käsistä, mut kenen JÄRKEVÄN ihmisen mielestä luun töröttely on ihanan näköistä...No eipä kenenkään...
Mun oli vaan pakko purkautua kun en vaan voi ymmärtää miten vaikeeta se voikaan olla...
TSEMPPIÄ kaikille...Halutkaa parantua vieläkin kovemmin!!!
PS:ei mitään saarnauksia kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koin viestisi jokseenkin ristiriitaiseksi. sanot että sinänsä ymmärrät anoresiaa sairastavia ja omaat jopa itse kokemuksia ks. sairaudesta, mutta samaan hengenvetoon toteat ettei kenenkään JÄRKEVÄN ihmisen mielestä luiden törröttely ole hyvän näköistä. eipä se (liiallisenkin) laihuuden ihannointi järjestä taida kiinni olla, sairaus kun nimenomaan on kyseessä. joko ilmaiset itseäsi kehnosti, tai sitten et todennäköisesti tiedä mistä puhelet..
Ei todellakaan ole järkevää kun eihän kellään anorektikolla ole järkeä päässä sen asian suhteen vaikka muuten olisi kuinka fiksu...Niin voin ymmärtää sen syömättömyyden huomionhaun takia ja joillain se vaan lähtee käsistä. Mutta se että sen tekee sillä, että se on hienon näköistä, niin en sitä ymmärrä...
Kaikkihan tässä asiassa onkin hieman ristiriitaista...Joo ehkä en pystynyt kirjoittaa ajatuksia niin etteikö joku ymmärrä sitä väärin.
Ja vaikka itselläni on omakohtaisia kokemuksia ei se edennyt niin sairaalle asteelle että olisin luiden töröttelyä ihannoinnut.ONNEKSI
taitaa olla monen asian yhdistelmä. Laihahan nähdään länsimaisessa yhteiskunnassa yleisesti kauniina. Kun iso osa nuorista naisista on sellaisia ehkä normaalipainoisen laihoja, täytyy olla erityisen laiha että erottuu joukosta. Tietyssä määrinhän kiinnostavuus ja kauneushan syntyy siitä, että eroaa sopivasti massasta. Jos siis alunperinkin hoikka tyttö sairastuu anoreksiaan hänen (eli esim. minun) on helppo pitää vielä vähän laihempaa vielä vähän kauniimpana. Ohuet käsivarret, kapeat sormet, ohut vyötärö jne muistuttaa balettitanssijasta, kevyestä ja kauniista unelmasta. Minäkin tiedostan että luisevuus näyttää muista todennäköisesti pelottavalta enemmän kuin kauniilta, mutta ajatus palaamisesta entiseen painoon pelottaa silti. Tiedän että olisin naisellisempi kymmenen kiloa painavampana, mutta toisaalta haluan kapinoida tätä vaatimusta vastaan - enkö muka voi olla haluttava ellei minulla ole kunnolla muotoja? Ei sitten, en liho teidän kauneuskäsitystenne takia. Jos mies ei kaipaa kuin pehmeää kosketeltavaa niin valitkoon jonkun toisen. Antakaa minun valita itse millainen kroppani on, älkää puuttuko. Toisaalta on iloinen siitä että perhe ja ystävät välittää, toisaalta toivoisi rauhaa selviytyä ongelmistaan.
(Jotkut anoreksikot taas näkevät itsensä lihavina vaikka painoindeksi vajoaisi kuinka alas.)