Mun lapsuudenkotini on pohjanmaalla, Kalajokilaaksossa, maa on kuulunut saman suvun omistukseen aina 1700-luvulta saakka. Talo on rintamamiestalo, ei siis kovin vanha ja isäni asuu siellä yksinään. Olen kuitenkin aina ollut tuntevanani jonkin läsnäolon siellä, myös muut ovat kuulleet ääniä, askelia yms. Mutta antaa sen olla tällä kertaa, kerronpa mitä tapahtui pari päivää sitten, minulla oli mukanani kannettava jonka akku ladattu, vein kannettavan vinttihuoneeseen tarkistuksen jälkeen, mutta yllätykseni oli suuri, kun muutaman tunnin jälkeen yritin avata koneen, akku oli tyhjä eikä kone enää lähtenyt päälle! Olin muuten avannut koneen aikaisemmin saapuessani ja tarkistanut kunnon. No, ei siinä mitään, kummastutti vaan. Seuraavana päivänä vinttihuoneessa laitoin kännykän liinan peittämälle pikkupöydälle ja käännyin, kun kuulin kovaäänisen kolahduksen! Kännykkä oli paiskattu sängyn alle josta jouduin konttaamaan sen esille ja samassa huomasin myöskin liinan pöydältä kiskaistun lattialle.Mietin olisinko vahingossa sattunut vartalollani itse kiskaisemaan liinasta, mutta en usko sitä kuitenkaan, kiskaisun oli myös täytynyt olla voimakas koska kännykkä oli lentänyt sen verran kauaksi...Täytyy myöntää, että nukuin tapahtuneen jälkeen yöt valo päällä, vaikka en kertonut syytä siihen kenellekään...Olikohan poltergaist asialla?
Kummallinen tapaus...
leda
91316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nukkumaan mennessäni laitoin puhelimen laturiin ja katselin televisiota ainakin puolitoista tuntia. Puhelin siinä sitten latautui ja kas kummaan aamulla kun heräsin oli puhelimen akku tyhjä... Laturin johto oli irti mutta sen kai herätystä sulkiessani ottanut itse. Ihemtytti kun laitoin sen illalla laturiin. Että kai sitä jotain henkiä on jotka noita akkuja tyhjää. Eikös siinä TAPSissa usein käynyt että niiden kameroiden akut tyhjentyi nopeasti. Toinen tapaus mikä liittyy puhelimeen oli keittiössä. Hyllyllä on vanha kännykkä joka ei ole ollut käytössä vuosiin, yhtäkkiä kuulin sen viestiäänen ja katsoin että mitä hittoa. Takaisin käännyttyäni tuli viesti käytössä olevaan puhelimeen. Ihmettilin että jopas oli, en tiedä mistä johtui. Ja kerran mökillä kuulin myös puhelimeni soivan ja katsoin niin näyttö oli pimeä, eikä se soinut. Myös siellä kun käännin katseeni pois niin samalla hetkellä puhelin oikeasti alkoi soida puhelua. Outoja juttuja...
Tuossa sinun tapauksessa saattaa hyvinkin olla jonkin asteinen poltergaisti mutta hyvin paljon mahdollista että huomaamattasi olet sen liinan ja puhelimen vetäissyt itse lattialle. Näitä kun ei tiedä mitä ympärillämme tapahtuu...
Asuin lapsuuteni talossa jossa oli "kummitus". Se liikkui, jolloin kuului kävelyääniä ja näkyi joskus varjo. Mainittu on hyväntahtoinen, eikä sitä kukaan pelännyt. On vain läsnä. Puhuttiin vain kotihaltijasta. Minua jäi vaivaamaan koko jutusta vain sellainen tunne, että oli kuin joku olisi katsellut. Se jotenkin häiritsi silloin lapsena. Päätimme viime kesänä, nyt 60 v jälkeen kokeilla onko se vielä hengissä vain totuttu tunne. Veljeni perhe asuu nyt talossa ja sanoo hengen olevan yhä siellä. Panimme 12...13 ikäisen sukulaistytön nukkumaan yläkertaan aktiivisimpaan huoneeseen. Hän tuli alakertaan muutaman tunnin kuluttua ja sanoi ettei siellä voi nukkua kun on tunne että joku katselee. Hän ei varmasti ollut kuullut "kummituksesta" aikaisemmin. Mitäs sanotte?
Minun 2 vuotta vanha puhelimeni myös temppuili, ja vain tasan yhden kerran ja on muutoin toiminut aina moitteettomasti. Isäni kuoli tuossa kesällä, ja muutama päivä myöhemmin äitini kanssa puhelimessa juteltuani puhelimeni alkoi uudestaan soida mutta näytöllä näkyi lepotilan tapaan pelkästään kello. Ei auttanut vihreä luuri, ei punainen, ei edes läpän kiinnitaittaminen. Sillä soiminen loppui kun katkaisin kokonaan virran, ja uudestaan pin-koodilla päälle. Myöhemmin satuin laskemaan tunteja isän kuolinhetken, ja tämän puhelimen tempun välillä, ja tulos oli melkolailla minuutilleenkin 112 tuntia.
että isällä näppinsä pelissä, eikä tuo ole läheskään ainoa "merkki" häneltä. Uskonpa että joskus taas tapaamme ja hyvä niin.
kanssa. Muutaman kerran on käynyt niin, että puhelin soi, yleensä lyhyesti, en ehdi vastata, mutta puhelimessa ei näy mitään, että olisi joku yrittänyt soittaa. Tai kuuluu viestiääni, mutta viestiä ei ole tullut. Tai vastaan puhelimeen ja toisessa päässä on joku tuntematon, joka väittää minun soittaneen hänelle! Palohälytin soi, vaikka patteri on uusi eikä savua ole missään. Kauppojen automaattiovaet eivät usein aukene, vaikka lähestyn ovia, aukeavat vasta kun hermostun ja talsin monta kertaa edestakaisin.
Niitä akkuja nimittäin kumma juttu oli, se liinajuttu taas, voi olla, että sipaisin ite alas, mutta jotenkin en usko, kyseessä sen verran kookas liina ja sitten sen kännykän lentorata. Olisi pitänyt olla tosi reipas nykäisy, mitä en tehnyt. Joitakin vuosia sitten sisarentyttäreni väittivät kuulleensa aivan kuin kumipallo olisi pomppinut vintin portaat alas jysähdys jysähdykseltä menivät kattomaan eivätkä nähneet mitään...Katsoitko, tai katsoiko kukaan sunnuntaina Piiri? Siinä oli se Veera joka oli piirrellyt kaiken muun lisäksi outoja kuvia. Yksi kuvista oli kuin kopio elokuvasta The Mothman, SAMA HAHMO SIIS, päänäyttelijänä filmissä oli Richard Gere. Elokuva perustuu kuulemma tositapaukseen jenkeissä., tuli vaan mieleen olisiko tyttö sattunut katsomaan kuvan ja alitajuisesti, tai tahallaan piirtänyt kuvan? Tai sitten kyseessä selkäpiitä karmiva yhteensattuma!
Eikös se Albert Einstein sellaista puhunut jo aikoinaan, että tekniikan kehittymisen myötä tulee vielä olemaan mahdollista? Kerronpa vielä erään jutun, minulla oli erittäin hyvä ystävä, sellainen jonka kanssa saattoi jakaa niin ilot kuin surutkin. 2005 hänellä sitten uusi syöpä ja hän joutui sairaalaan, viimeinen viestini hänelle oli tekstiviesti johon liitin vielä sinisiipiperhosen kuvan, jostakin syystä tuo viesti ei mennyt perille. Ystäväni kuoli samana yönä.Meni pari kuukautta ja mielimaassa eräänä iltana ajattelin tätä henkilöä ja ajattelin kunpa hän olisi vielä läsnä juttelemassa kanssani, yhtäkkiä kännykkäni alkoi loistaa ja siihen ilmestyi sama sinisiipiperhosen kuva! Ei viestiä. Tapauksesta on kulunut nyt yli kolme vuotta, mutta ainakin, kun minulle on tapahtumaisillaan jotakin, oli se sitten hyvää tai pahaa, ilmestyy tuo sama perhosen kuva kännykkäni näytölle. Onko se sitten sattumaa, voi olla, mutta mistä se tulee? Minä uskon, että se on tämä edesmennyt ystäväni joka edelleen haluaa tukea minua sieltä jostakin. Kuitenkin sanomattakin on selvää etten halua vaihtaa kännykkääni, pelkään, että totuus onkin toisenlainen ja viestit silloin loppuvat?
Ne on saaneet kännykät ja läppärit jo sinne toispuoleiseenkin. Alkaa olee sit nykyaikaa et ne moikkaa tuttui lähinnä interaktiivisesti samaan tapaan ku nykyihmiset toisiaan.
Kyse lienee enneminkin energiasta tms? Ei kaiken tarvi perustua materiaan.