Alakouluaikojamme, miksei myöhempiäkin, meistähän pääsi MAHTUI, oppikouluun ikäluokastamme vain n, 20%
Luokat ainakin kaupungeissa olivat suuria, ja monesti oli aamu-ja iltavuoro.
Varmaan meillä on kaikilla muistoja kuolutien aloituksesta, ja varmasti myöskin hyvin erilaisiakin.
Odotan virkeää keskustelua, ja jos hyvin käy, voimme, osa ainakin lapsenlapsillemme näyttää, kertoa koulusta ennen.
Voi olla hauskoja sattumuksia, tai pettymyksiä, muistoja kuitenkin meillä kaikilla.
Luokat ainakin kaupungeissa olivat suuria, ja monesti oli aamu-ja iltavuoro.
Varmaan meillä on kaikilla muistoja kuolutien aloituksesta, ja varmasti myöskin hyvin erilaisiakin.
Odotan virkeää keskustelua, ja jos hyvin käy, voimme, osa ainakin lapsenlapsillemme näyttää, kertoa koulusta ennen.
Voi olla hauskoja sattumuksia, tai pettymyksiä, muistoja kuitenkin meillä kaikilla.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Meillä oli A ja B luokka. Meininki melkoinen.
Minunkin kiusaaminen loppui kun pääsin muilta kyliltä tulleitten luokkaan. Hauskaa ja huoletonta aikaa, mitä nyt opettajat vähän suosi lettipäisiä tyttöjä. Kait se on niin vaikeaa kohdata esipuperteetti ikäinen kehittyneempi tyttö. Ehkä vielä sanavalmis.
Meillä puhuttiin oppikoulusta, sitten vasta myöhemmin, kun olin jo koulusta pois, oli keskikouluista puhe?
Samoin tuo, että kunnallinen?
Ihan tavalliseen maksulliseen sai niitä vapaaoppilaspaikkoja.
Onkohan ollut paljonkin eroja eri puolella suomea, tai voihan olla, etten tiennyt, muista.
Vielä 70 luvullakin, hesa tuli peruskouluun viimeisenä, vanhin lapseni pyrki ns,oppikouluun, oli ne kokeet ja todistuksen keskiarvo millä pääsi.
Se koulu toki muuttui sitten myös peruskouluksi aikanaan.
Ei tainut Suomessa viiskytluvulla olla paljon kunnallisia keskikouluja, varsinkaan sellaisia joissa oli rinnakkaisluokat A ja B. Saatoin vaikka olla kanssasi samassa koulussa.
Vaikka hesassa asunkin, on täällä myös ns, vanhanajan kouluja. Muutama jäljellä vieläkin.
Alakoulussa 1-2lk oli vain 2luokkahuonetta. Käytiin kahdessa vuorossa.
Ämpärillä tuli yläkoulusta (3-6lk) ruokalasta puuro tai velli, soppaa en muista silloin olleen. Piti olla pulpetilla oma ruokaliina, ja voileivät ja maito tai mehu kotoa mukana.
Toisilla oli voita tai margariinia pelkästään päällä, joillakin ei sitäkään, ja osalla jopa jokin juustopala, tai leikkele.
Sitten 3lk alkaen sai jo soppaakin, ja omat eväät taisi jäädä pois. Luokassa silti vielä syötiin.
Yhtään en muista, oliko voileivän päällä kansakoulussa jotain. Minusta tuntuu, että koulusta saatiin näkkileipää ilman voita.
Meillä oli pulpetissa vaneriset levyt, mitkä laitettiin pulpetille syödessä. Luokkahuoneessa siis syötiin.
Keskikoulussa oli eväät kotoa ja usein leivän päällä oli purkista lohta. Se oli öljyistä ja hyvää.
supistetussa kansakoulussa. Koulua vain lauantaina(eka luokka).
Keskikouluun pääsystä ei puhettakaan. Muistan että yksi ikäluokastani olisi mennyt siitä maalaiskoulusta keskikouluun.Ison maalaistalon tyttö.
Kansalaiskoulu käytiin (1 vuosi, viimeinen luokka) kaupungissa.
Keskikoululainen kulki samassa linja-autossa ja oli hyvin hieno ja ylpeä, ei halunnut edes tuntea meitä kansakoululaisia, nenä pystyssä.Liekö pysynyt nenä pystyssä koko elämän, olis hauska tietää.
Meillä oli kyllä tuo alakoulu, 2v sitten oltiinkin isoja, ja päästiin "yläluokille".
Jatkokouluksi kutsuttiin luokkia 7-8 ja se oli taas eri koulu.
Jatkokoulussa oli talous, käsityö ja liikelinja.
Lauantaisin oltiin pitkään koulussa, minähän vuonna se loppui, muistaako kukaan, eli vapaat lauantait?
Oppikouluun pyrittiin luokilta 4,5 ja jopa 6.
Vähävaraiset saattoi saada vapaapaikan, kirjat ja muut piti silti ostaa.
Tottakai meillä vuorovuosin oli aamu tai iltapäivä vuorot sillä. 1-2 luokat menihyvin.
3-4 luokka ehdot, kesätöitä niistä.
4 luokasta autettiin talonmiestä halkojen kellariin heittämisellä en muista saimmeko siitä mitään palkiota.
Sen muistan kun ahkera koululainen olin,kerran
Sunnutainakin pihalle menin,ei siellä ollut ketään ja palasin kotiin.
Ruokailu oli vellejä ja puuroja, vehnä tai graham sämpylä ja maito.
Kaikkiahan silloin piti kokeilla.
Sekatavarakauppaan uusia tuotteita teepussit,ei ollut hyviä syödä avattuna.
Joo tuo puusouvi oli meilläkin.
Se vaan kuului siihen aikaan "lapsityövoimaa" hyväksi käytettiin.
stadissa ei sentään puolukoita kerätty, niinkuin olen kuullut maalla tehdyn.
Siis, oikeastiko yrititte syödä teepussien sisältöä? Heh
Minä en yhtään muista koska ne tuli, meillä juotiin paljon teetä, mutta haudutettua.
Taisin olla jalat "oman pöydän alla" ennenkuin teepussia olen käyttänyt.
(sitä liotettiin useampi kerta)
Ei nämä teepussi jutut tähän lopu.
90 luvun lopussa kutsuin Kuubasta tulleen nuorenparin n.20v kotiimme kylään.
Tarjosimme heille teetä, tee oli heille vähän vaikea kun se oli pussissa?
Samoin juusto ja juustohöylä.
Eivätköhän ole jo oppineet kun tänne Suomeen jäivät.
Vallilan kansakoulua minäkin aikoinani kävin, en tosin muista puunheitoista mitään. Ruokalan muistan ja sen peltimukien kolinan. Näkkileipää saimme, voitakin oli sen päällä ja maito oli ruskeassa pienessä pullossa, josta korkkia painettiin hieman sisään ennenkuin sen voi irrottaa.
Koska olen sota-ajan lapsi ja siskoni synt-41 ja minä -43, niin paikkakunnalla ei ollut silloin ikäisiäni lapsia minun lisäkseni, kuin yksi.
Minä osasin jo kirjaimet, jonkin verran lukemista ja siskoni tarvitsi toiselle luokalle apua (kaveria) matkoihin, koska meillä oli kouluun 7 km ja sama matka tietysti takaisin.
Niin aloitin kouluni 5-v, täyttäen syyskuussa sen 6-v, mutta koulusta en muista paljonkaan, tai muistan joitain tapauksia liiankin hyvin, jos ajatellaan koko senaikainen koulu 7-vuotta ja jatkokoulu.
Kouluaikaani kuului kyllä nuo talvi viikot sukulaisten luonna asuen, sillä emme olisi jaksaneet kulkea sitä matkaa, paitsi nuorempi veljeni. Hän ei koskaan suostunut jäämään mihinkään yöksi, vaan AINA tuli kotiin.
Koulukiusaamista en muista pahemmin, koska pienessä kylässä olisi jo vanhemmat puuttuneet asiaan, kuten minulle luokkakaverini kanssa käsityötunnilla.
Istuimme aidalla kutoen jotain "sukkaa/lapasta/pannulappua/" ja inhoamamme kaverin äiti kulki siitä ohi.
Vaan, mitä me vintiöt keksimmekkään. Kaikki mahdolliset kirosanat luettelimme hänelle perätysten hänen kulkiessaan ohitse.
Siis, seurauksena jälki-istuntoa varmaankin parituntia. Mutta minäpä viisas keksin, kun kaverini halusi päästä WC:hen ja sai luvan, niin kerroin hänen tultuaan, että opettaja antoi luvan meidän lähteä kotiin. Hän lähti, mutta minä jäin. Siihen aikaan opettajat olivat omassa huoneessaan ja sieltä piti käydä lupa kysymässä. Siksipä isommat pojat pakenivatkin ikkunoista, miten huvitti, mutta aina oli kuitenkin uusi aresti tiedossa.
Sitä käytäntöä kaipaan edelleen jopa ennen koulujen alkamista kotioloihin. Lapsille jonkinlainen kuri ja järjestys, muuten "maailma" opettaa heitä liian raa`àlla tavalla.
Joku keittiö hommeli meillä oli kaukana kirkon kylässä, jossa opettajamme, silloisen ajan nimityksessä oli "vanhapiika", mutta ilmenikin myöhemmin, että hän sai rehtorin kanssa lapsen.
Rippikoulua ehdin käydä vain puolet, sillä muutin Hesaan ja olin ripillä Herttoniemen kirkossa, jossa konfirmoitu 3.5.-59.
Kiitos, olipa mukava lukea, ajoista maalla.
Siis asuitteko te koko talven jossain, sen matkan takia?
Päätalon ja Linnan kirjat lukeneena, kuvittelin matkojen olevan vielä pidempiä, että yövytään "kylillä".
Onhan tuo 7km pitkä pienelle lapselle, itse en 3km pidempää joutunut kulkemaan kävellen, pyörällä, hiihtäen. Bussilla kyllä sitten 10km.
Meillä ei kiroiltu eikä jääty arestiin.
Ehkä sen vuoksi onkin vähän villimpää tämä elämä vanhempana. ;)
..muisteleminen on aina mukavaa.
Aloitin kouluni Jyväskylän harjoituskoulussa,
sieltä muistan kuinka meitä testattiin nappuloilla ja kuvilla.
Patalappu on vielä tallella, jolla käsityöt aloitin, lankoja vain pujoteltiin kehikkoon, värikäs ja hyvä siitä tuli, pysyi hyvin muodossaan.
Sain piirtää kortin joulupakettiin, joka lähetetiin jonnekin pohjoiseen suurperhelle.
Luokkatovereista muistan vain Maijan ja Matin, molemmat olivat silloin pitkiä ja rotevia lapsia, huomattavasti isompia kuin me muut. Mitähän heidänkin elämäänsä kuuluu.
Kaksi vuotta olin sitten tavallisessa kansakoulussa, mustepullotöhryyt ja epätoivoa kaunokirjoituksen kiemuroitten edessä en ole unohtanut.
Lauantaisin oli koulua ja vitamannavelli ja kolmionmallinen sulatejuusto olivat aina lauantaisin ruokana näkkileivän kanssa.
Sitten pyrin keskikouluun, olisin halunnut tyttökouluun eli tipulaan vaan eipä pisteet riittäneet ja itkuksihan se silloin meni.
Tavalliseen yhteiskouluun vaan.
Isoja olivat luokat silloin.
Kiva kun palautit mieleeni tuon vitamannavellin. Nimittäin yritin muistella sitä, koska se oli inhokkini, ne karheat kuidut oli minusta nieluun tarttuvia.
Yritin lastenlasten kanssa kertoa siitä, mutta nimeä en saanut mieleen.
Nyt ymmärrän miksi en voi sietää mannapuuroakaan ;D
vispipuuroa syön kyllä.
Toinen mistä en pidä, kiitos koulun, on makaronivelli.
Siihen tahtoi tulla sellainen "kuori" päälle, ja se venyi lusikassa.
Lapseni söivät sitä mummilassa, kun en suostunut keittämään.
hassua, opettajista ei vielä kukaan ole kertonut?
Keski-koulussa muistan yhden "open",joka ei saanut pidettyä kuria ollenkaan.Hänen tunnilla tehtiin "rästihommat".Mutta kun ahkerasti viittasit ja olit edes vähän tietävinäsi niin hyvän numeron sait.
Eräänä aamuna tämä samainen nais-ope tuli luokkaan eripari kengät jalassa ja meillähän riitti huvia.
Sattuuhan sitä ;D varmaan ope sai "slaagin".
Muistan neljänneltä luokalta erään miesopen, hän vaati kaikilta suorana istumista, kirjoittaakaan ei saanut liki paperia, vaan selän oli pysyttävä nojassa..
Silloin oli vielä ne kahden istuttavat pulpetit.
No, se lipsui aina välillä, joten hän marssitti minut hakemaan käytävältä kaulaliinani, ja sitoi minut sillä tuolin selkänojaan. Huoh, että raivostutti, vaan eihän silloin opettajalle pullikoitu.
No, piilotin sen jälkeen aina sen kaulaliinan, kun oli tämän opettajan tunti.
Vaan, hämpä oli arvannut sen, sitoi vielä tiukemmin pidemmällä liinalla. ;(
Loppu hyvin, kaikki hyvin, minulla oli suhteellisen hyvä ryhti vuosia, kiitos sen vuoden, vasta nyt iän myötä hartiat alkaa painua, ;D
Minä aloitin ns.kansakoulun vuonna -50 Esiliina edessä ja letit tiukalla istuttiin niin tytöt poikien vieressä.
Muistan ,kun vierustoverini Taunon isällä oli ollut syntymäpäivät ja sen kunniaksi oli Taunon voileipien välissä koneella leikattua lauantaimakkaraa .(Tauno oli tosi ylpeä leivästään)
Yleensä ostettiin pötkystä pala ,koska ei maalaiskaupoissa ollut leikkelekonetta.
Kaikkien koululaisten oli noukittava puolukoita koulun keittiöön 1/2litraa ekaluokkalaiset ja siitä eteenpäin ,kun vuosia karttui.Jopa 5 litraa/oppilas.
Oppikouluun hain 4:ltä luokalta ja pääsin.OLi lukukausimaksut ,kirjat ja tarvikkeet itse piti hankkia .Myös ruokalassa oli maksullinen ruoka.Ruoka oli yleensä keittoa tai puuroa ja marjasoppaa.
Opettajat olivat hyvän alttoriteetin omaavia ja näin aikuisena ajattelen ,jotta se oli tosi hyvä.
Sama aika.
Oppikoulussamme ei ollut ruokalaa.
Tuli uuteen rakennukseen keskikoulun lopulla.
Meillä aloitti 4kpl 40:n oppilaan luokkaa.
Niistä jatkoi lukioon 24 oppilasta kielilinjalla ja 13 pitkällä matikalla.
4 ällääkin oli saavutus kirjoituksissa.
Vastaavasti korkeakoulupaikat olivat helposti savutettavissa.
Jos ei muualle niin ainakin teologiseen ja, yllätys, yllätys, silloin vielä suht helposti valtiotieteelliseen.
Kadikseen pääsi pyrkimään lukion 2:n todistuksella joten sitä emme pitäneet yliopistoon verrattavana.
jo nuo kouluajat.Mut halusin kuiteskin kertoo miekin niist jotain.Meil oli ihana pieni koulu,ulkohuussineen.Oli muuten monta reikää,siin sitä vierekkäin kökötettiin;))Ikävät muistot on,kesäkeitost.Sillon piti syyvä ruokasa,olin kertonut etten voi syyä sitä.Mut eivät uskoneet,ennekun rupesin oksentaa,olipahan luokka näkönen.Ei tarvinnu sen jäkeen kesäkettova syyvvä;))
Olin kuulema opettajan lellipentu,kun miun piti käyvä ain sille kaupas;)Sairastelin paljon alaluokkien aikaan.Kolmannelle luokalle mentiin sit aivan uuteen isoon kouluun.Se oli kun vankila
mitään ei saant tehä.Sit saimme viel tosi ankaran opettajan.Esim:Jos tallasit nurmikolle,ja opettaja sai tietää,niinpä kirjotit kertotaulua vaik satakertaa;))Välillä tuli luunappia,millon mitäkin...Mie muute alaluokilta saakka huolehin naapurin tytöstä,kouluun ja kotiin.Sain miekin sit päästötodistuksen kuitekin;)
Niin muuten oli meilläkin 1-2 luokalla.
Pihalla, ja monta reikää.
Ihanaa kun kirjoitit, olin aivan unohtanut tuon ;D
Kiva saada toisten muisteluista a'haa tunteen, ja sen että muistoja, mitä on tavallaan unohtanut, pulpahtaa pintaan
Auttoiko äiti tuossa puolukkakeruussa, vai keräsitkö itse?
Joo ja pojilla oli sellaiset pussihousut ainakin osalla, kuvista päätellen.
Polvisukat, ja siitä sitten jatkui ne lahkeet. Oli varmaan osa siellä sukan sisällä.
Samoin näkyy slipooverit olleen usealla pojalla.
Varmaankin kerrottu et on kuvaus.
Kysäisin äsken "tavalliselta" noista puolukoista, kun luin pötköön, vaan nehän olivatkin sinun muistelussasi.
Kamalinta oli ne lääkärintarkastukset!!!!
Kaikki niin tytöt, kuin pojat alusasuissa, ja kaikilla ne liivit ja parsitut sukat.
Sukkanauhat ja se paljas iho siinä, aluspöksyjen ja sukkien välissä.
Ja piikkejä liukuhihnalla pyllyyn.
yksi juttu.Mikä ei miust ollu mikään kiva.Pojat kiusasi miuta ain.Ilkuivat "viien pennin munkit".
Ei ollu sillo ihan kivaa.En ole siint saanu kyl raumoja;)
Kysäisit siitä puolukkajutusta!Itse minä ne puolukat keräsin ,ainakin sen 1/2 litraa :)EN todellakaan muista enää,äiti oli töissä tuskin hän oisi kerennyt.Meillä oli lähellä hyvät puolukka metsät.
TUli vielä mieleen talviset hiihtokilpailut.Ekaluokkalainen ei voinut ymmärtää ,jotta en ollut eka ,kun ekana läksin matkaan ja kukaan ei mennyt ohi.HAHAAA!Suututti!
Toisessa hiihtokilpailussa karkasi mäystin suksi jalasta ja siinä sitten itkeä tillitin ,kun muut paineli ohi.Kyllä taas harmitti!
vielä hiihtokilpailuja noin pienille?
Toisaalta, vain osassa suomea on enää sellaiset kelit, missä onnistuu, joka vuosi edes hiihtämään.
Noista puolukoista saitte sitten ruispuolukkapuuroa, tehdäänköhän sitäkään enää? Edes kodeissa?
Tuo vispipuuro on niin paljon nopeampaa, ja kaikillahan tuntuu olevan kiire, vaikka koneet kuinka ovat tulleet avuksemme.?
en voinut olla vastaamatta.On ollut tosi kiva lukee näit muistoja.Mitkä sit on paljon nostanut asioita mieleen,hyvässä ja pahassa.Tuosta ruispuurosta tuli mieleen,et miten se olikaan pahaa.Sitten viel,pestiinkö teijän koulus saippualla suuta?;D
Mei koulus tapahtu näin,oli sellasta vihreää pahalle haisevaa saippuaa...Onneks ei miun suuta pesty koskaan;D
Joo, pestiin, ja myös kotona, ja usko tai älä, niin tein omille lapsillenikin :(
Se oli kaaaauan sitten. Mutta, eivät kiroile minun läsnäollessani vieläkään, eivät teini-iässäkään. Samoin kun kävi kavereita, varoittelivat äidin korvista, eli ettei saa kirota meillä;)
Meillä oli iäkäs opettaja, ja hänen tunneillaan ei hälisty, eikä taatusti rumia puhuttu.
Lämmöllä muistan vieläkin. Piti heikompien puolta, ja jaksoi kouluttaa, hyviä käytöstapoja, ja toisten huomioon ottamista. Jos joku tirskahti väärälle vastaukselle, tai muuten, kysyi heti etteikö myös hänelle voi sattua vastaavaa, niin siinä korvat punaisena anteeksi pyydeltiin.
Tuo ruispuolukkapuuro ei omiin herkkuihini myöskään kuulunut, siinä oli klimppejä liian usein, mutta syötävä oli.
Mustepullot ja kynät, huh, olipa sekin suttua. Mutta, opimmepa kirjoittamaan, ja pitämään kynää oikein kädessä, muutenhan ei mitään selvää olisi saanut kirjoituksista.
Nurkassa seisoin usein. Takanani istui poika joka veti leteistä. Kiljuin tietty, ja kun opettaja kysyi miksi, en uskaltanut sanoa, etten juorukellon nimeä saisi. Niimpä nurkka tuli tutuksi.
Ratkaisin sitten asian leikkaamalla letit poikki, voi hyvänen aika mikä poru siitä kotona syntyikään.
Parturikin manasi, koska oli vaikea saada siitä siistiä, letityshän jätti niistä hyvin epätasaiset, toinen kova lähes paljas ;)
onneksi hiukset kasvavat, ja sitten polkkatukka pitkään olikin, kunnes sen permanentin sain.
Ensin tuo oppikoulu.Kyllä oppikouluun olisi
pääsyt useampikin.Mailla oli pitkät vaikeat
matkat esteenä oppikoululle.Oppilas asuntoloita
ei ollut ainakaan meikän paikkakunnalla.
Kansakoulukin aloitettiin erään talon pirtissä
joka oli tilava, siihen mahtui peräti kolme
luokkaa ja tilaa jäi vielä jaettavaksi
väliseinällä talonväelle ja keitäjälle,
hän kokkasi meille päivän ruoka annoksen.
Vasta jouluksi kolmannella luokalla ollessa
päästiin upouuteen kouluun,luokkia oli kaksi ja
liikunta ja puutyö luokka kolmas.
Keväisin kolumatkalla oli kovasti tulviva joki,
jonka yli täytyi aina aamuisin ja iltaisin päästä.
Vesi oli joessa aina niin korkealla että silta jäi
veden alle tai tulva vei mennessään.
Joen yli pääsi vain joko siihen laitettujen
kelluvien puitten päällä tai uitto aikaan uitto
puiden päällä hyppien.
Moni lapsukainen otti siinä kylmät kylvyt.Näin
jälkeenpäin saa ihmetellä ettei kukaan hukkunut
siinä touhussa. Miksiköhän silloin ei kukaan
tuntunut olevan huolestunut joen ylityksen
vaaroista, ihmettelen vaan.
Tässä sulle aluksi muisteloa kolunkäynnin
aloituksesta maaseutu pitäjässä viisikymmentä luvulla.
Oli uutta, että vielä silloin, opetus oli pirteissä. Aina oppii ;D
Joo nuo koulumatkat, ne ovat lähes kaikille olleet "hieman erilaisia seikkailuja" kun tänä päivänä.
Hurjalta tuo joen ylitys tuntuu. Huh.
Toiset metsätaipaleilla, soiden yli ja me kaupunkipenskat liikenteen seassa. Toki liikenne ei samanlaista ollut kuin nykyisin.
Junanrappusilla junan kulkiessa istuimme usein, vaikka EI OLISI SAANUT.
Asuin keskustasta pienen junamatkan takana, ja taidettiin siinä pummilla liikkua välillä. Raitiovaunuissa oli rahastajat, niin siellä ei olisi onnistunut.
ihme että ikäluokkamme silti näin suuressa määrin on selvinnyt, vaikka katoa on toki käynnyt.
Viisivuotiaasta avain kaulassa, se oli senajan hoitoa. Toki oli naapurit mihin sai mennä jos oli joku hätä.
järvi ja joki ylitettävänä. Lapset keskenään kahden kilometrin järvitaipaleella. Syksyllä menimme veneellä yli ja loppumatka käveltiin. Talvella hiihdettiin, matkaa oli seitsemän kilometriä.
Oma lukunsa oli kevät, heikot jäät ja tulviva joki. Muistot joen ylityksestä ovat samanlaiset kuin Sinulla. Kengät ja sukat heitettiin joen yli. Paljain varpain pysyi paremmin niljakkailla puilla, kun siltaakaan ei ollut. Jos vanhemmat tänäpäivänä lähettäisivät lapset tuollaiselle taipaleelle, niin varmasti seuraisi huostaanotto. Silloin matkaa taitettiin kunnanisien siunauksella, eikä kukaan ollut edes huolissaan.
Alakoulussa meillä oli samassa huoneessa naisopettajan komennossa 1-3 luokkalaiset.
Yläkoulun puolella sitten 4-7 miesopen johdossa.
Sieltä pääsin karkuun yhteiskouluun "tukistelemaan tyttöjä" ja piti siellä kait muutakin oppia. Sen ainakin vielä muistan, kun kemian tunneilla opimme nitroklyseerinin tekemisen. Ope säikähti ja käski heittämään koeputket heti ikkunasta ulos: "tuohan on samaa kuin dynamiitti"
Luokan koko oli 42 pulpettia ja 41 oppilasta tavallisesti paikalla. Joku oli häipynyt aina jonnekin. Eli aika isot opetusryhmät olivat ja opettajilla ja lehtoreilla aika paljon tekemistä ja vahtimista :)
Mitenkä siinä pystyi keskittymään?
Jos kolmea eri ainetta tai tasoa opetetaan samaan aikaan?
Isot luokat meilläkin oli, kaksi ekaa vain 30-35, mutta jo kolmannelta lähtien se 42.
Silloin opettajilla oli vielä "valta", ei pahemmin pullikoitu vastaan. Siinä joutui äkkiä käytävään seisomaan, ja se oli häpeän paikka.
ja esiliina edessä, naapurin tytön, ja äitinsä kanssa alkoi minun kansakouluni.
Suuri luokka, mutta mukava opettaja, ja kivat oppilaat. Eräs poika piirsi hyvin, niinpä hänestä tulikin taiteilija.
Syömässä käytiin pienen tien toisella puolella olevassa ruokalassa. Silakkalaatikko on ainoana ruokana jäänyt mieleen. Jos halusi lisää, piti nostaa käsi, ja näyttää sormilla, mitä halusi.
Siinä koulussa sain käydä kaksi ensimmäistä vuottani, seuraavat kaksi olivatkin kiusattuna suuremmassa koulussa.
Onneni oli, että pääsin toiseksi parhaana pääsytutkinnoissa oppikouluun, yksityiseen. Äitini pienipalkkaisena yksinhuoltajana osti suuren kurkkupurkin, joiden antia sain syödä, kun eväät piti alaluokalla tuoda mukanaan. Onneksi sain vaihdella leipiäni edessäistuvan pojan kanssa.
Teillä oli oikein laatikoita? Nyyh, ei meillä vaan, pelkkää soppaa tai velliä, puuroa.
Tulihan noita laatikoitakin sitten myöhemmin, muttei alaluokilla vielä.
Olitko jossain pienessä koulussa, jossa oli oma keittiö, eikä satoja oppilaita?
suurimman kaupungin suurimpia kouluja oli kyseessä.
Silakkalaatikolta se muistuu, jospa oli vaikka kauravelliä?
Kaipa siihen aikaan joka koululla oli oma keittiö, ainakin meidän koululla oli?
että tämä tapahtui 50-luvun viimeisinä vuosina.
AM
Sitten tajuan, kun kerroit tuon "lopussa".
Minä kirjoitin alakoulun ämpäreillä tuotavasta, joka oli -52-54.
Kyllä varmaan oli omat keittiöt, ja niissä tehtiin, mutta kun ne piti sitten joko tien, tai pihan ylitse tuoda luokkien oven taakse. Sitten soitettiin kelloa, etä ruoka on siellä. Ei ehkä olisi kovin kauan pysynyt kuumana.
Viime toukokuussa vietimme keskikoulun päättymisen 50-vuotis luokkakokousta... Paikalla oli vielä 16 silloin koulusta päässyttä
Tuo on aika hyvä luku, kun ihmiset usein muuttavat ympäri maata, myös muihin maihin paljon.
Jaksoiko joku etsiä teidän nykyosoitteet, ja tyttöjen uudet sukunimet, vai pidittekö jotenkin yhteyttä välilläkin?
Vai, oliko lehdessä ilmoitus?
työllä muutaman "opiskelutoverin" kanssa saimme kaivettua nimet ja osoitteet jälleen esiin... :)
Luokkakokouksen olemme pitäneet aina 10 vuoden välein... Nyt päätettiin seuraavan pidosta enintään viiden vuoden kuluttua kun tuo "elämänkello" käy niin nopeasti... :)
Yritimme muutama vuosi sitten, totesimme mahdottomaksi löytää. Tai ainakin liian suuritöiseksi.
Meillä ei ole ollut välissä, kuin kerran, aivan nuorena, olisiko 10v jälkeen.
Silloinkaan ei muistaakseni ollut kuin pari miestä mukana, meitä naisia ehkä 10.
Osa teinivuosien kavereista, pitää tapaamisia, rivit sielläkin harvenneet, tuoni jo korjaa satoaan.
n. 30 henkilön opiskelijaryhmästä on "tuoni" korjannut satoaan...
Parasta näissä tapaamisissa on keskustelu tuosta salaisesta "teinirakkaudesta" jota silloin ei tohtinut tunnustaa mitä nyt jokunen salainen suukko nurkkatansseissa... :)
Meillä miesten ja naisten osallistuminen on aika tasan... Puolisoita emme ole hyväksyneet mukaan ettei vaan teiniaikainen "vanha suola" ala aiheetta heitä "janottamaan" ja muistelu on vapaampaa... :)
Te olette onnellisessa asemassa, kun olette pystyneet pitämään yhteyttä nämä vuodet.
Alaluokilla meidän luokalla oli Matti, johon kaikki luokan tytöt olivat ihastuneita.
Jokainen halusi hänet synttäreilleen.
Taisi siinä äiti olla ihmeissään, jatkuvasti kiiltokuvia ostaessaan lahjaksi luokan tytöille.
Minä sain monot köyhäinhuollosta, ja ne maalattiin valkoiseksi, koska kaikki tiesi mistä ne oli muuten.
Kyllä kai ne sen huomasi, meitähän oli paljon, mutta siitä tuli sitten maalausvillitys, ja joukkovoima puri, ettei enää kiusattu.
Muistaakseni neljännelle luokalle asti niitä anomuslappuja jaettiin, ja vanhemmat sitten täyttivät. Oli se nöyryyttävää viedä opettajalle, koko luokan edessä.
En muista olisiko siinä muuta ollut, ne monot vain.
Pääsin kolmannelle luokalle alakoulusta... Pulpetit olivat kahdenistuttavaa mallia jossa oli avaittava kansi... Minulle sattui pulpetti jonka kanteen oli kaiverrettu pääkallo... Pulpetti oli kesän aikana maalattu mutta minä piirtelin tuon pääkallon näkyviin... Opettaja pisti minut nurkkan ja sanoi että minun olisi maalattava tuo pulpetti...
Otin asian todesta ja kotiin päästyäni kerroin mitä oli sattunut... Vanhempieni ihmetellessä hain kaupasta maalipurkin sekä pensselin ja maalasin tuon pulpetin... Aamulla nousi iso haloo koulussa opettajan väittäessä ettei hän tosissaan moista sanonut ja lisäksi väri ei ollut oikea eikä tuo kymmenvuotiaan maalaustaitokaan niin häävi ollut... Maalia oli niin paksusti ettei pulpetissa voinut istua pariin päivään...
Voi että! Vedet valuu silmistä, kun naureskelen.
Kaikkea voi sattua, varsinkin kun opettajan sanahan oli laki.
Minä olin kinunut permanenttiä, pitkään, kun luokan näsäviisas oli sellaisen saanut, ennen joulua.
Vihdoin äiti sitten suostui, kun meni itsekin kotikampaamoon, ja olin visusti säästänyt joka pennin, minkä olin saanut.
Hän rahoitti vain puolet, oli kummien lahjarahoja, ja pullojen keräämisestä.
Kouluun kun ylpeänä marssin, oli opettajan reaktio hirveä.
Menetti täysin malttinsa, ja sanoi hiusteni muistuttavan kanan takapuolta.
Määräsi istumaan pipo päässä, jottei moista tarvitse tuijottaa.
Olihan se muutos, siististä sileästä säkkärät ja lyhyet.
Meillä oli iso luokka eli samassa luokassa 3-6 luokkalaiset... Olin silloin ehkä 3 luokalla...
Kuudennella luokalla oli muutama "kuljaava" poika... Eräs heistä asui järven takana ja tuli talvella jalkaisin hevostietä myöten kouluun... Hänellä oli usein tapana myöhästyä... Jälleen kerran hän tuli myöhässä kouluun ja opettaja kysyi hiukan ivallisella äänellä syytä myöhästymiseen... Kaveri vastasi järvellä olleen niin kovan tuulen että kun otti askeleen eteen niin tuuli vei kaksi takaisin... Opettaja ivallisena kyselemään että miten sitten pääsit tänne... Tulin takaperin, oli lakooninen vastaus... Senjälkeen kaverin kengät ei lattiaa kuluttaneet kun tuli nurkkaan lähtö... :)
nuo monot. Itselleni en muista tulleen mitään häpeäntunteita niistä.
Saikohan niitä moni muukin, ehkäpä?
Joskus välitunnilla joku pojista tyrkkäsi minua, ja kaaduin päin koulun korkeaa kivijalkaa.
Ohimooni tuli haava, josta vieläkin on muistona arpi silmäkulmassa.
Kiusaamista, minkäänlaista, en muista kahdelta kansakoulun alaluokalta.
aika yleinen avustus, ilman kenkiähän olisi vaikeaa ollut sinne kouluun mennä.
Puutettahan oli kaikesta.
Muistaako kukaan niitä päällyskenkiä, mielikuva on "elfantti kalosseista".
Eli sisäkengät, ja nuo sitten kumiset, vetoketjulla olevat päälle.
Hienommissa oli nilkan kohdalla samettireunus.
Huomenta, olipa välkky kaveri, jo nuorena.
En olisi kyllä uskaltanut opettajalle niin sanoa ;D
Hei tuo oli uusi sana, kuljaava!
hyvin tuollaiset kalossit, äidillä oli.
Niissä oli korkokenkää varten tilaa, ja sisäsivussa vetoketju.
Katselin Googlen kuvahaulla netistä, kalossit-hakusanalla, ja melkein samanlaisia siellä näkyikin.
Kiitos, pitääpä tehdä haku.
Tuossa kyllä tarkoitin meidän lasten sellaisia. Niissä oli vetoketju edessä?
Taisi olla useamman värisiäkin, harmaat muistaakseni itsellä, ja alakoulussa olin.
Pitikö sinunkin vaihtaa heti kotiin tullessa toiset vaatteet, ettei sotke niitä kouluvaatteita?
Ne oli coolit, tosin olin liian pieni niitä käyttämään, mutta vanhemmilla siskoilla oli sellaiset.
Hyvä vahvistus, aloin epäillä, jos muistan väärin, kiitos.
Mistähän ne oli? Olisiko nokia tehnyt, ja mitenkähän vanhemmat "raaski" ostaa oikein muotiasusteen?
Muistista on kadonnut, olisiko ollut mankumisen tulosta; ku kaikilla on?
Jännä miten erilaisia asioita tulee näin mieleen, kun lukee toisten muistoja, ja omiakin nousee tuolta pääkopasta sitten.
että noita kalosseja oli lapsillekin.
Ei edes parhaalla ystävälläni ollut sellaisia, ja hänellä oli sentään täydellisen ihana luistelupukukin, sametista, ja valkoinen asuun sopiva turkislakkikin.
Enpä osannut onneksi kadehtia, vaan ihan rinta rinnan luisteltiin paanalla, minä liian isoilla poikien hokkareilla. Vanhemmat tulivat meitä kerrankin hakemaan, kun oli tullut valtava pakkanen, ja me vain suihkittiin menemään melkein autiolla kentällä.
Enpä muuta asusta muista, kuin että minulla oli essu edessä, koulussakin. Tosin koulusta en mennytkään yleensä kotiin, vaan vuokrakasarmin yläkertään, papan ja mummun luo.
Joo, nuo essut. Kuvittelin että ne suojasivat niitä kouluvaatteita, oli helpompi pestä essu, kun mekkoa talvella.
Yleensä joku liivihame?
Ja nehän oli paksua kangasta, ainakin minulla.
Luistelupuku oli minullakin, tosin äidin kutoma. (siis puikoilla) Kellomekko ja kihoissa ja kauluksessa kaninkarvaa.
Myssy oli kyllä aivan tavallinen. Sitten sain korvaläpät, mihin laitettiin siitä karvasta päälliset, kun olivat isän vanhat mustat.
oi niitä aikoja ;)))
asusteista muuta muista, kuin tuon essun, ja toisen luokan kevätjuhlakoltun. Sukulaistädin tekemän leningin, joka oli väriltään valkoinen, ja siinä kauniita, pieniä keltaisia kukkia. Tukassa oli väriin sopiva rusetti, kuten aina.
Päivä oli kaunis, aurinko paistoi, ja minä tunsin olevani maailman onnellisin ja nätein pikkutyttö. Kyllä elämästä silloin oli helppoa löytää onni, joka täytti koko sydämen.
pakollinen kansakoulussa. Ja kevätjuhliin piti saada uusi leninki. Kerran minusta kirjava retonki kyläkaupassa oli kaunista, mutta äiti sanoi, että tummansininen puuvillakangas, missä oli valkoisia kukkia, oli kauniimpi. Sitä ostettiin ja äiti ompeli leningin, jonka koristeli valkoisella kapealla pitsillä. Äidillä oli parempi tyylitaju kuin minulla.
puukoulua Hesassa, sielläkin oli ulkohuussi monine reikineen. Pieni kirjasto oli koulun päädyssä,sitä käytimme ahkerasti. Ruoka tuotiin tonkilla tai ämpäreillä luokkiin, puuroo, vellii tai keittoo. Eväät ja maito kotoa. Toisella luokalla alettiin saada kolmiojuusto ja näkkärii. ja vissiin maito.Kun kolmannella menin suureen kivikouluun Hesan keskustaan oli se aika shokki.Kiva muistella.
Meillä ei ollut siinä kirjastoa, vaan toisen puukoulun yläkerrassa, samassa pihassa kuin kivikoulu.
Opettajat olivat silloin "vanhempia", ainakin tumtui siltä, jakkupuvuissa, tai hame ja pusero, harmahtavat hiukset, tai ihan harmaat. Vain pari nuorempaa muistan, ja hekin äitiäni vanhempia.
Yleislakon aikana, meidän luokalle oli annettu velvollisuus huolehtia osin toisista luokista, ja niiden järjestyksestä, kun olimme johtajaopettajan luokka.
Silloinhan ei yleiset kulkuneuvot kulkeneet, ja moni ope pääsi myöhässä tunneilleen. Pyörillä, ja osa taxeilla, kimppakyydissä, tai olisiko ollut yksityisiä autoja?
koulussa. Kävin tyttölyseota, jossa rinnakaisluokkia oli neljä A, B, C ja D. Kaikilla n. 45 oppilasta. Sellainen muistikuva jäi, että opettaja vai opetti koko ajan uutta asiaa eikä paljonkaan seurannut mitä oppilaat oli opetuksesta omaksuneet.
lukioon, olisiko siinä sitten syy?
Itse muistan vaativia opettajia, jos oli läksyt tekemättä, istui varmasti jälki-istunnossa ne tekemässä, ja opettaja valvoi, että ne myös tehtiin.
Hän samalla korjaili paikallaan siinä kokeita, tai valmisteli tulevia oppitunteja.
Kaipa heissä oli eroja jo silloin, kuten nykyäänkin.
Kansakoulu maaseudulla järvi-Suomessa, kouluunmeno kolmisen vuotta sodan päättymisestä.
Koulumatkaa 5 km, se joka päivää kumpaankin suuntaan jalan, hiihtokelillä suksilla. Polkupyöriä ei silloin ollut, ainakaan lasten käyttöön. Koulua aloitettaessa vuokra-asunto, jossa yhdessä hellahuoneessa asui vanhempien ohella melkoinen perhe.
Lukutaito oli kouluun mentäessä Sitä vastoin siellä ensimmäistä kertaa piirtämässä, värejä käyttäen. Ensimmäinen koulussa tehty piirros oli ehkä kubismis, ensimmäinen opettaja näytti sitä pilkkasanoin säestäen muille. Ensimmäinen keskiarvokin oli alle 7.
Kyllä koulunkäynti sujui siinä ja vähitellen, kun opettaja muuttui, alkoi keskiarvokin nousta. Niinpä neljännellä luokalla opettaja ehdotti oppikouluun menoa. Perhe oli vieläkin kasvanut, mutta pidettiinhän sitä niin suurena kunniana matalalle majalle, että poika pantiin paikallisen keskikoulun pääsykokeisiin ja tuli hyväksytyksi, jotta siitä koulutettaisiin herra.
Oppikouluun menijöitä siltä kansakoululuokalta oli tuolloin, jos nyt muistikuva ei petä, peräti kolmannes (muut lähtijät olivatkin kohtuullisen varakkaista perheistä). Oli vuosikertoja,joista ei mennyt yksikään oppikouluun.
Yleensä se joka oppikouluun, myös selvitti ainakin keskikoulun oppimäärän.
Uskaltanee täydellä syyllä sanoa, että tämän kirjoittajasta tuli herra, mutta se olisi jo toinen tarina, ehkä useampikin tarina.
Mukavan muistelun laitoit. Opettajathan siihen aikaan tosiaan vanhempia "patistivat" lapsiaan koulutielle laittamaan, hyvä niin.
Tee jokin aloitus, noista herraksi tulovuosista, voisi olla mielenkiintoinen, oli erilaiset tavat silloin varmaan, kuin mitä nykyisin, minulla on ihan kirjojen varassa entisten opiskelijoiden "metkut", ja lehtien tietenkin.
Minulla tuossa alussa tuli ajatuskatkos.
Taisi olla liki 40% kun sinne oppikouluun pääsi, mutta lukioon jatkoi sen parikymmentä.
Minä olen juuri sen verran nuorempi, että fillari hankittiin jo kun koulu alkoi.
Samoin luistimet sain 5v, ensin ne nurmekset, mitkä monoihin kiinnitettiin remmeillä, ja pohjissa oli "kolot" mihin piti osua, muistelisin?
Tiedän äidin tehneen toista työtä, saadakseen hankituksi minulle kaunoluistimet, sitten kouluaikana.
Muistan miten pettynyt olin, kun joulupukki ei niitä tuonnut, vaikka se oli ainut toivomukseni :(
Sain sitten synttärilahjaksi.
ja samantyylisiä kokemuksia minulla on maalaiskoulusta kuin monella muulla. Opin jo 5-vuotiaana lukemaan ja pyrin 6-vuotiaana kansakouluun, mutta en päässyt. Se oli suuri pettymys. Aloitin 1950 kansakoulun, jota kävin 4 vuotta. Pyrin ja pääsin oppikouluun, jota kävin 8 vuotta. Pidin koulunkäynnistä. Kukaan ei ole kertonut terveystarkastuksista ja rokotuksista. Terveyssisar tuli luokkaan ja vuoron perään mentiin yläosa paljaana luokan eteen. Näin tapahtui myös täitarkastus. Meillä kotona piti joka päivä koulun jälkeen kammata pää tiheällä kammalla sanomalehden päällä. Kerran täi tipahti hiuksistani enkä uskaltanut ensin kertoa äidille. Kun hän kuuli asian, hän kasteli pääni lamppuöljyllä ja pani päälle ison pyyheliinan. Sellainen mytty päässä minun piti istua ja sitten hiukset pestiin. Enää ei täitä löytynyt. Olin kaksi kertaa samalla tunnilla nurkassa. Ensin juttelin edessäni olevien poikien Sepon ja Ahdin kanssa. Sitten Matti antoi minulle omenan, jota aloin syödä tunnilla.
Itseasiassa muistelen laittaneeni johonkin niistä vastauksista siitä?
Kukaan muu ei sitten ennen sinua niistä kirjoittanut.
Meillä käytiin terveydenhoitajalla, ja lääkäri kävi koulussa.
Olin ikionnellinen, kun minua ei saanut rokottaa, olin astmaatikko, ja vaikka niissä liiveissä, sukkanauhoineen, pikkuhousut vain lisäksi jouduinkin samassa jonossa seisomaan, oli helpotus suuri, kun ei pyllyä pitänyt paljastaa.
Osahan tehtiin käsivarteen, mutta osa kaikkien nähden siinä pyllyyn ;(
Sitten oli ne laastarit, piti tulla joitain "näppylöitä", jos ei tullut, heitäkin sitten rokotettiin. Olisiko ollut tubirokotus, ja sillä laastarissa olevalla aineella mitattiin vasta-ainetta??
Olen ainoa lapsi, ja olin yhtenä kesänä maalla, jossa tulin äärettömän mustasukkaiseksi, äidin täikammalla toisia lapsia kammatessa.
Niimpä sitten tein kaikkeni saadakseni moisia syöpäläisiä päähäni, vaan selkäsaunan sain, kun se havaittiin :(
enkä saanutkaan äitiä itselleni varattua.
(olin ilman vanhempia 2vk, ja sitten kun äiti vihdoin tuli, oli vain toisten lasten lähellä, mielestäni, olin 6v)
Meillä oppikoulu oli 5 vuotinen ja sen jälkeen pyrittiin lukioon, joka oli 3 vuotinen.
Luokassani oli 42 oppilasta, paljonko nyt on.