Kävelen sateessa,
asvaltilla etenee mato
vaivalloisesti ryömien.
Pakoon tulvivaa vettä
ja tallaavia jalkoja.
Itse mitään näkemättä,
mutta henkiriepuaan peläten.
Autan sokean yli kadun,
auton avaimella nurmikkoon.
Tekemään oikeaa työtään,
jauhamaan hienoksi heinää,
pudonneita lehtiä,
kaikkea lahoavaa jätettä,
joka muuten kasvaisi vuoriksi.
Ilman matoja ei olisi viljelystä,
ei mitään kulttuuria,
sillä kulttuuri kasvaa maasta.
Emme edes osaisi kirjoittaa,
en minä etkä sinä.
Matoja saamme kiittää kaikesta!
asvaltilla etenee mato
vaivalloisesti ryömien.
Pakoon tulvivaa vettä
ja tallaavia jalkoja.
Itse mitään näkemättä,
mutta henkiriepuaan peläten.
Autan sokean yli kadun,
auton avaimella nurmikkoon.
Tekemään oikeaa työtään,
jauhamaan hienoksi heinää,
pudonneita lehtiä,
kaikkea lahoavaa jätettä,
joka muuten kasvaisi vuoriksi.
Ilman matoja ei olisi viljelystä,
ei mitään kulttuuria,
sillä kulttuuri kasvaa maasta.
Emme edes osaisi kirjoittaa,
en minä etkä sinä.
Matoja saamme kiittää kaikesta!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Madot mylläävät maata, kukkien kotia.
Meidän kotiamme,
ruusujen vartta.
Mukava,kun vastasit. Runot ovat aina enemmän tai vähemmän epätarkkoja. Yksi epätarkkus on vielä kielessä. Mato kuin mato, vaikka olisi toukkakin, eli jonkin hyönteisen varhainen vaihe, joka syö eläviä kasveja. Madot, varsinkin onkimadot taas hajottavat jo kullutta kasviainesta.
runoa osoitteensa hukanneesta toukasta - menettelee tämäkin
Toukka osoitteensa hukanneena tai ilmankin, olisi hyvinkin runon arvonen. Jos kukaan muu ei kirjoita, vaara on, että joskus tartun aiheeseen. - Ja toukkiakin riittää niin monia erilaisia, aivan ihnaisia.
Sinä jaksat ja osaat kirjoittaa näitä luontoai-
heisia runoja. Kuka muu olisi osannut kirjoittaa
madon elämästä, tuskin kukaan muu kuin Sinä.
Luonnon suuri ystävä, taiteilijasielu.
Kiitos kunniasta, mutten ota kunniaa - eläinaiheet ovat kiinnostaneet runoilijoita ja kirjailijoita aina. Jäljittelen muita ja toivon loputtomalle aihepiirille jatkajia. Niin paljon yhteistä meillä kaikilla madosta ihmiseen.
hämärää,minne mun kommentit hävis tästä??
ei ne olleet edes mitään painokelvotonta!
outo juttu...
maapalloomme kuin ihminen verratessa avaruuteen!
mitä tulee mittasuhteisiin. Sitä paitsi, samoja geenejä kannamme tai ryömien kuljetamme, niin ihminen kuin matokin.
mun kirjoitukset hävisivät tästä oudosti,ei sillä että ne niin tärkeitä ois mutta joku ne sieppas!
ei ne Niin henkeviä olleet että itsestään leijuisivat pois,eikä niin raskaita että putoaisivat tonne alareunaan näytöllä ja siit sitten lattialle..en ymmärrä...
ihmettelin tekstin puuttumista tänne toiseen kertaan,nyt ovat molemmat ihmettelyni kuitenkin näkyvissä,käsittämätöntä!
ne alkuperäiset enään on hukassa ja saavat toki ollakin,epäilen suojelupoliisin napanneen ne...
tämä on runopalsta joten jätän ihmettelyni täältä tähän.kuulemisiin,täällä aarne tanninen,de la mancha.
palstan sheriffi, ja itsekseen ne tuskin häviävät, joten vaihtoehtoja on kaksi. Sheriffin lisäksi viestejä poistaa varsinainen ylläpito, mutta yleensä se edellyttää lukijoiden yhteydenottoa ja hyvin perusteltua poistopyyntöä, joten luultavasti ei ole kyse siitä. Jäljelle jää todennäköisin vaihtoehto. Että kommenttisi oli "osoitettu" jollekin rekisteröidylle nimimerkille? Keskusteluketjuissa käy joskus niinkin, että lukija kyllä tarkoittaa kommenttinsa aloituksen tekijälle, mutta vahingossa lähettää viestin jollekin muulle ketjussa mukana olevalle. Kun rekisteröity nimimerkki poistaa oman kirjoituksensa - tai jos sheriffin tai muun ylläpidon toimesta poistetaan jokin kirjoitus - samalla tietysti häipyvät ketjusta kaikki poistetun alla eli siihen linkitettyinä olevat viestit. Ehkä nytkin on käynyt juuri näin?
Täällä Äiti Parta, Suomen Satakunta, Pori.
satakunnasta minäkin,ehkä palsta on tarkoitettu nuoremmille,itse oon vanhanliitonmies,p.miljoonaa siteeratakseni mutta löydän täältä usein riimejä jotka poistaa perusvitutuksen..
runoja tai veisuja tulee parhaiten mulla kun otan parit oluet,tosin aamulla jotkut niistä näyttää niin pahalta että hiki tulee...samoin kuvat joita väsään joskus,yksikin van coghin lähtö,pistin siihen kaikki auringonkukista viimeiseen maalaukseensa variksia viljapellon yllä.
Ei kestä päivänvaloo.taisin eksyä aiheesta pahasti,syksyä kaikille,,ja ruskaa jos tuntuu raskaalta!pee q