Että näin. Inhoan, suorastaan kammoan ihmisvilinässä, kuten kaupungilla kulkemista, minkä voisi periaatteessa luokitella agorafobiaksi, eli "torikammoksi", mutta syyni on mielestäni outo.
En halua näyttää naamaani missään, koska olen aivan järkyttävän ruma naisihminen. Jos minulle puhutaan, käännän kasvoni maahan, tai yritän vetää hiukset naaman eteen. En uskalla katsoa ihmisiin, pelkään mitä he ajattelevat minusta, ja tästä syystä vältän keskusteluja.
Ja minä ihan oikeasti olen ruma, näkisittepä vain. Minua on ala-asteelta lähtien kiusattu naamatauluni takia (nykyisin olen ammattikorkeassa) enkä pysty olemaan rennosti missään tilassa missä on muita ihmisiä näköyhteydessä minuun. En pysty esiintymään, sillä minua ahdistaa valtavasti ajatus että muut näkevät minut suoraan, ja heillä on siinä esitelmän aikana kaikessa rauhassa aikaa tuijottaa ja arvostella minua.
Käyn pikkuruisissa lähikaupoissa, jotta välttyisin näyttämästä naamaani supermarketeissa, joissa on paljon ihmisiä. Välttelen sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti.
Häpeän ja inhoan itseäni pärstäni takia.
Mitä oikein tekisin..? Alkaa käydä ahdistavaksi.
En halua näyttää naamaani missään, koska olen aivan järkyttävän ruma naisihminen. Jos minulle puhutaan, käännän kasvoni maahan, tai yritän vetää hiukset naaman eteen. En uskalla katsoa ihmisiin, pelkään mitä he ajattelevat minusta, ja tästä syystä vältän keskusteluja.
Ja minä ihan oikeasti olen ruma, näkisittepä vain. Minua on ala-asteelta lähtien kiusattu naamatauluni takia (nykyisin olen ammattikorkeassa) enkä pysty olemaan rennosti missään tilassa missä on muita ihmisiä näköyhteydessä minuun. En pysty esiintymään, sillä minua ahdistaa valtavasti ajatus että muut näkevät minut suoraan, ja heillä on siinä esitelmän aikana kaikessa rauhassa aikaa tuijottaa ja arvostella minua.
Käyn pikkuruisissa lähikaupoissa, jotta välttyisin näyttämästä naamaani supermarketeissa, joissa on paljon ihmisiä. Välttelen sosiaalisia kontakteja viimeiseen asti.
Häpeän ja inhoan itseäni pärstäni takia.
Mitä oikein tekisin..? Alkaa käydä ahdistavaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Millä tavalla olet mielestäsi ruma ja voisiko sille tehdä jotain - meikki, hiukset, persoonallisuuden korostaminen tms.?
Minuakin on aina välillä sanottu rumaksi, aikoinaan koulussa ja muualla, mutta samaan aikaan saatoin saada palautetta että olen kaunis. Joten en ottaisi ihmisten kommentteja liian vakavasti. Sitä paitsi ihmisellä on oikeus olla ruma, tai oikeastaan oikeus olla olemassa ihan kauneus-standardien ulkopuolella.
Kärsin itse kuitenkin jossain määrin samasta ongelmasta, vaikken ole mielestäni niinkään ruma kuin naurettava.
paistaa ihan läpi sellainen et joku halua mollata jotakin tiettyä ihmistä. Tiiätkö sinä ilkeilijä et sellainen on tosi sairasta ja luulenpa et sulla itsellä tuskin on varaa toisista kirjoitella tuollaisia juttuja täällä.
Minä uskon,että tuo on aloittajalle ihan todellinen asia.
on häpeissään ulkonäöstään, ei hän tuohon tyyliin kirjoittaisi. Tuskinpa kirjoittaisi muutenkaan. En usko siihen.
Ihan mahdollista, että ihminen kirjoittaa noin, koska on samaan aikaan häpeissään ja tavallaan vihainen. Toisaalta aloittaja ei ole vastannut saamiinsa vastauksiin, mikä tarkoittaa, että olet oikeassa tai sitten, että on liian häpeissään aloituksestaan.
koko juttu ampuu yli. Höpöhöpöhomma koko tarina.
Olet ihmisenä arvokas! Eivät kaikki katso ulkonäköön.
"Kauniita" ihmisiä on muuten loppujen lopuksi aika harvassa. He ovat yleensä todella nuoria, hoikkia ja "tällänneet peilin edessä tunnin". Eiköhän se ole ensinnäkin jokaiselle tullut selväksi, että akkojen lehtien (ja vast.) naiskuva on utopiaa eikä vastaa omaa naamaa. Eikä tarvitse!
Hyvä on, jos sinusta tuntuu (nimenomaan tuntuu, eikä välttämättä OLE niin) että ihmiset arvioi tai katsoo kasvojasi, niin entäpä jos veisit heidän huomionsa jonnekin muualle?
Jos katsominen todella häiritsee sinua, voisit vaikka käyttää värikkäitä/kuviollisia yläosia, jotka istuvat hyvin! Näyttäviä suuria persoonallisia koruja kaulaan...
Minusta tuntuu että monesti "rumat" ihmiset ovat kiinnostavan näköisiä, koska he ovat erilaisia. Miten voit tietää varmasti, että ihmiset eivät esim. katso ensisijaisesti sinua silmiin? On melko luonnollista katseen hakeutua kasvoihin, niin tekevät jo pienet vauvat, se on meillä geeneissä. Se miltä ihminen näyttää/vaikuttaa, syntyy monista seikoista yhtä aikaa. Jo vasta leikatuilla hiusten latvoilla tekee "siistin" vaikutelman. Mistä tiedät, etteivät ihmiset aivan yhtä paljon myös sympatiseeraa sinua!!
Esim. Ei kenenkään katse/silmät voi olla rumat!
Minusta olet liian ankara itsellesi. Ei kasvot ole tärkein asia, mitä ihmiset ovat. Yhtä hyvin voisit ajatella, että ihmiset katsovat, miten kiinnostavalta ja erilaiselta näytät! Elämäsi alkaa käydä aivan liian hankalaksi noin. Oletko kokeillut, miten toimii ilmeen tuominen meikeillä? Esim. vahva silmien rajaus. Jokin yksityiskohta kiinnittää huomion tehokkaasti ja voisit rentoutua. Älä kiinnitä huomiota siihen, mitä ihmiset katsovat sinussa. Katso heitä vaikka silmien vaiheille, jos suora katse tuntuu pelottavalta. Kukaan ei huomaa, katsotko toisen kulmakarvoja vai silmiä! Rentoutuminen voisi tehdä hyvää. Kokeile vaikka eteeristä laventeli-öljyä, jota voi sekoittaa pienen määrän ihon kosteusvoiteeseen. Ei muilla ihmisilä ole oikeutta määritellä sitä, missä sinä voit liikkua tai tuntea olosi hyväksi/luontevaksi.
Pää pystyyn! :o)
Minä taas pelkään olla suuressa väkijoukossa pakkoajatusten takia, pelottaa että teen jotakin brutaalia kenelle tahansa tuntemattomalle, ja lisäksi pelkään itseni puolesta, ammattini takia saanut tappouhkauksia viikoittain, useat erittäin vakavasti otettavia, ovat odottaneet että tulen siviili vaatteissa töistä, yms... Nyt alotin sertralinin joka kuulemma n.3kk päästä alkaa helpottamaan, lisäksi diapam atarax ahdistukseen, ei tunnu pahemmin auttavan, suostuisikohan psykiatri vaihtamaan pamit vaikkapa temestaan taikka xanoriin?