Kummassakohan on se tanssin syvin olemus se tunnelataus tai fiilis luomummassa tanssissa vai kursseilla "hiotuissa" taidonnäytteissä
Kummassakohan on se tanssin syvin olemus
Monelta kantilta katsoja
61136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se paras fiilis löytyy siinä vaiheessa, kun kursseilla opittu on selkäytimessä ja vain musiikki ohjaa. Jalat ja koko kroppa toimivat itsestään hyödyntäen kaikkea opittua liikkeen hallintaa. En usko, että samaan pääsee koskaan kursseja käymättä.
Ihan varmasti, jotkut oppii ja omaksuu, toiset taas ei. Ei ne kurssit autuaaksi tee. Tekemällä oppii.
Kysymys on absurdi ja sikäli provo.
Ensinnäkin ei tanssin tulisi niin paljoa sitä tansimatonta tai vähän tanssivaa väkeä ellei he haluaisi löytää ja oppia tanssimaan.
Tietty suurinosa varmaankin on sen sosiaalisuudesta ja sitä kautta parutumisen tai sen hyväksytyksi ym tulemisen takia aina uudestaan viihtymässä vain ja ehkä pitämässä ajatuksia muussa kuin siinä arjessa.
Mutta tanssin syvintä olemusta ja fiilistä tunnelatuaksineen ei voi tietenkään kokea elleis sitä ole kokenut.
Mielestäni sitä ei voi kokeakkaan pelkällä "teknisellä" tanssitaidon opiskelulla niinkuin kaikki tanssin harrastajat sen tietää. Se kursillä opetettu tekniikka on vain osa sitä.
Pitää tuntea mussiikkia mielstäni tavallista enemmän ja ehkä jopa osata musiikkia "teknisestikkin". Väite siitä ettei muusikot osaa tanssia johtuu siitä että, he ovat musiikki taiteen ytimessä ja se on surempi veturi sen tuottaminen ja eivät ehdi tanssimaan täten. Mutta ehtiessään he oppii tanssin nopeasti ja ennenkaikkea ymmärtää mistä on kyse.
Massa tansijoiden tunnelataus voi olla niin monseta muusta syystä tullut joten se voi olla "yhtä suuri" tai suurempikin kuintanssijoilla juuri sinä iltana. Esim: että uskalsi tulla tansipaikalle! tai että on avattu se kaapin pohjan pullo juuri ja naapuri kanssa ollaan poikein /tyttöjen illassa. Tai että, sain katseita kun uusi mekko vetosi, tai ym ym .
Hiutuneisuus on sitä että on sisäisesti hioutunut ulkoisen tekemisen perustaksi. Jolloin se harjoiteltu toistomääriltään ja jaetulta opisekelulta saatu etu tulee parien avuksi ja täten on oiekasti aivan suunaton etu siihen sinänsä arvokkaaseen massa tunnelautaukseen verrattuna.
Ero on sata nolla ,, harrastuksen puolesta.
Tulihan sitä vuosikausia tanssittua itseoppittua, mutta koko ajan oli vähän jäykkä olo ja tiukalla ilmeellä yritettiin tanssia, kun ei oikein ollut varma tanssin oikeelisuudesta.
Kursseilla sitten selvisikin, että tanssi ei olekaan mitään tekemistä ja suorittamista, vaan rentoa meininkiä. Se tanssilajityyppisyyskin kun tulee aivan jostakin muusta kuin tarkasti määritellyistä askelluksista.
Tanssiminen sai aivan uuden luonteen kun kursseilla opetettiin se että tanssi on ensisijaisesti nauttimista ja fiilistelyä.
Laatarien tanssiminen on nykymuodossaan enemmän tekemistä ja suorittamista. Tämä johtuu lattarien "uutuudesta" suomalaisilla tanssilavoilla. Kunhan kymmenen vuotta kuluu, niin lattaritkin ovat muuttuneet enemmän fiilistelyjen suuntaan. Tanssiihan nyt jo taitavat tanssijat lattareitakin fiilistellen. Suurin osa kuitenkin tanssii lattareita aika tiukasti perusaskelsidonnaisesti ja kaavamaisesti - ja mitään tietoa fiilistelystä ei ole - edes rumbassa, mikä on varsinainen fiilistelytanssi.
Vastakkainasettelu, jota tässä haetaan, on turhaa.
Enemmän kursseja käyville tehdään välillä harjoitteita, joissa tanssitaan ilman kuvioita ts. aivan vapaasti tanssia tulkiten. Harjoitteita tehdään sen takia, että voisi lisätä näitä elementtejä siihen kuviolliseen tanssiin, vaikka kilpailuun asti. Bugg-kurssilla huomasin, kuinka tanssillisuus on paljon paremmin mukana ruotsalaisilla opettajillamme.
Monissa tanssikouluissa on tätä "kuviokellunta"-opetuta. Teknisesti ehkä vaativiakin kuvioita tehdään, mutta mekaanisesti toisensa perään, naama peruslukemilla ja vartalo jäykkänä kuin rautakanki.
Niin, vastakkain asettelu ja "rautakanki" syytökset eivät edistä asiaa.
Jokainen on, varsinkin kun aikuisiällä alla alkaa harjoittelemaan tekemistä keholla johonkin muuhun kuin on tottunut. Niin joutuu aika moisen rajallisuuden eteen ja kursseilla ja kouluissa se vain näkyy varmaankin jäykkyytenä ja "rautakankimäisyytenä" sillä kuitenkin on kyse pyrkimys toteuttaa opittua tai opetettavaa.
Siitä on niinkuin tiedetään pitkä matka kehitykseen ja kehittyneisyyteen mutta jostain se rautakankikin alkaa. joko ylä tai alapäästä.