Kuinka moni uusperhe on saanut alkunsa tilanteessa, että jompikumpi puolisoista on ollut vielä edellisessä suhteessa? Eli nykyinen puolisosi tai sinä itse olet pettänyt edellistä puolisoasi? Minä olin naimisissa ja petin puolisoani, sitten myöhemmin erosin ja nyt olen avoliitossa silloisen salakumppanini kanssa.
Kuinka moni uusperhe
Honestlier
8824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
samoin oli käynyt nykyiselle puolisolleni..häntä petti naisystävä.
Vapaita siis tahoillamme olimme,kun mieheni kanssa yhteen menimme.
ja lupasi vapaan elämän ilman lapsia kuin myös miehen omia lapsia ei enää tarvitsi nähdä, joten mies suistui ja jätti omat lapsensakin.
Se mies todennäköisesti juoksi välittömästi turviin jos näki oven jossain muualla raollaan.
mutta naimisissa olin vielä kun löysin nykyiseni.
Riuduin pitkään huonossa avioliitossa, mutten "osannut" lähteäkään. Ekassa aviossani ei ollut kuvioissa mitään dramaattista esim.viinaa, pahoinpitelyä, pettämistä. Se ei vaan tuntunut oikealta, joten olin "avoin rakastumiselle".
Tapasin siis tulevan mieheni, muttei meillä ollut mitään säpinää ennenkuin selvitin välini silloisen mieheni kanssa. Kerroin heti tavatessamme tulevalle miehelleni, että olin silloin naimisissa eli rehelliseltä pohjalta kuitenkin lähdettiin vaikka tilanne oli mikä oli.
Yhdessä on oltu lähes 15v, vaikka moni epäili alussa. Pitäisi kuulemma ensin työstää ero ja sitten vasta uutta suhdetta etsimään. Ehkä olin sitten työstänyt eromme jo avioliiton aikana ;o).
Kummallakin meistä. Olimme liitoissa tahoillamme, ihastuimme ja rakastuimme, mutta emme edenneet asiassa mitenkään, koska tilanteen hoitaminen sillä tavoin ei sopinut meidän kummankaan käsitykseen hyvän suhteen muodostamisesta tai toisen ihmisen kunnioittamisesta.
Aikaa se otti, ja asiat työstimme tahoillamme. Nyt olemme olleet jo kauemmin yhdessä kuin kumpikaan aiemmassa suhteessaan. Olemme yhä onnellisia toisistamme ja valinnoistamme, eikä uusperhe-elämäämme tavallista arkea suurempia ongelmiakaan liity.
Kai siinä on kyse niistäkin asioista, mitkä alun perin olivat vaikuttaneet siihen, että aiempi suhde oli kuollut herättely-yrityksistä huolimatta. Silti en olisi voinut itse tai hyväksyä kumppanikseni ihmistä, joka olisi halunnut elää "kaksoiselämää" kanssani, en oikein usko sen olevan terveen pohjan millekään suhteelle.
Minä tapasin nyksäni jo kun olin edellisessä liitossa. Silloinen liittomme rakoili jo 3 vuotta aikaisemmin, vain "vahinkoraskaus" sai minut jäämään. Tosin silloiselle miehelleni tein selväksi, että asiat siirtyvät vain muutamalla vuodella eteenpäin. Meillä ei ollut keskusteluyhteyttä, eikä muutakaan yhteistä. Tapasin nyksnai ja hän kolahti rajusti. Hänkin oli vielä edellisessä suhteessaa, joskin kummankin liitot vetivät viime henkosiaan. Exät kapinoivat, kiristivät, raivosivat, itkivät. Samaa teki minunkin lähisukuni. Jokainen työstää eronsa omalla tavallaan. Itse työstin sitä jo vuosia ja exälleni se tuli ehkä lopulta pienenä "yllätyksenä". Vaikka olin jo vuosia aiemmin hänelle sanonut etten enää häntä rakasta. Mitä sitten tapahtui? Elämäni selkiytyi. Tuli rauha sieluuni. Löysin itseni kaikkine raadollisine ja oivallisine puolineen jotka uinuivat vuosia minussa. Se oli kuin uskoon tulo. Ex jämähti paikoilleen ja polkee nyt 9 vuoden jälkeen samaa rataa.Hänessä kun ei omien sanojensa mukaan ollut mitään vikaa. Minä hengitän, kasvatan uutta lastani ja imen elämästäni kaiken minulle tarjottavan. hyvän ja huonon.
Minä olin erittäin huonossa avoliitossa (ei lapsia), kun tapasin nykyisen rakkaani. Hän puolestaan oli juuri eronnut 3 lapsen isä.
Emme olleet salakumppaneita, koska purin natisevan liittoni yksintein ja olen ollut nykyisen rakkaani kanssa onnellisesti uusperheenä jo monia vuosia.
(ex)Puolisoni oli naimisissa kun tapasimme. Sitten hän erosi ja meistä tuli uusperhe, yhteinen lapsikin syntyi.
Mutta sitähän saa mitä tilaa! Sama nainen vaihtoi taas lennosta seuraavaan uusperheeseen.
En enää ikinä koske varattuun naiseen.