Tutustuin mieheen vajaa vuosi sitten.Hän oli kaikkea muuta,kuin se josta aina haaveili.Hän oli kaikkea sitä,mitä en halunnut elämääni.
Meille kehittyi ns.tekstiviestisuhde,eli pidimme yhteyttä viesteillä,joskus soittelimme ja tapasimme,kun sattui sopiva rako.
Hänen viestit sai sydämeni lyömään kahdesti yhden sijaan.Hänen äänensä puhelimessa sai minut nousemaan seitsemänteen taivaaseen.Aina kun tapasimme,olin myyty.
Koitti päivä,kun hän halusi loukata.Kirjoitti viestejä ja paljasti ehkä lopulta kaiken sen,mitä todellisuudessa minusta ajatteli.Viestit olivat hyvin halventavia,alentavia ja loukkaavia.
Huomasin,ettei hän kyennyt niillä satuttamaan.Ihmettelin,että jos ihminen saa heräämään ihastumisen tunteita,kuinka hän ei saa loukattua,satutettua...
Oliko se sittenkään ihastumista(puhuimme joskus jopa rakkaudesta)?Vai kuvitelmaa?Uskomatonta,hän sai mut liitämään pilviin,rakentaa pilvilinnoja,mut ei saanu mua sielt alas!Onko tää todellista,vai olenko vain niin kyyninen,teennäinen,itsekäs,etten enää välitä?Voiko ihminen tuntea vain positiivisia tunteita?
Meille kehittyi ns.tekstiviestisuhde,eli pidimme yhteyttä viesteillä,joskus soittelimme ja tapasimme,kun sattui sopiva rako.
Hänen viestit sai sydämeni lyömään kahdesti yhden sijaan.Hänen äänensä puhelimessa sai minut nousemaan seitsemänteen taivaaseen.Aina kun tapasimme,olin myyty.
Koitti päivä,kun hän halusi loukata.Kirjoitti viestejä ja paljasti ehkä lopulta kaiken sen,mitä todellisuudessa minusta ajatteli.Viestit olivat hyvin halventavia,alentavia ja loukkaavia.
Huomasin,ettei hän kyennyt niillä satuttamaan.Ihmettelin,että jos ihminen saa heräämään ihastumisen tunteita,kuinka hän ei saa loukattua,satutettua...
Oliko se sittenkään ihastumista(puhuimme joskus jopa rakkaudesta)?Vai kuvitelmaa?Uskomatonta,hän sai mut liitämään pilviin,rakentaa pilvilinnoja,mut ei saanu mua sielt alas!Onko tää todellista,vai olenko vain niin kyyninen,teennäinen,itsekäs,etten enää välitä?Voiko ihminen tuntea vain positiivisia tunteita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihastunu vaan, ettet suostu uskomaan, että mies voi loukata (vaikka selvästi sen tekisikin, niin siun aivot ei suostu sitä rekisteröimään).
kävi vuosi sitten. Mies olen ja tyttösen kanssa tekstareita vaiheltiin ja tavattiin. Sydän pompottii siihen asti kunnes loukkasi. En ottanut uskoakseen. Mutta pitihän se uskoa ettei kiinnosta, että on täysin turha ihminen toiselle ja ei tunnu missään vaikka ei toista näkisi. On vain päästettävä irti.
"Ihmettelin,että jos ihminen saa heräämään ihastumisen tunteita,kuinka hän ei saa loukattua,satutettua... "
-> näin ulkopuolisena kuulostaa masokistiselta. Sulla saattaa olla taipumusta "kaikki miehet käy, kunhan jotain huomiota" -syndroomaan. Siinä pitää hieman alkaa skarppaamaan oman itsensä arvostamisen kanssa.
Kysyit, että onko tuo todellista tms. Sanoisin, että varmasti todellista sulle, mutta tuollaiseen tottumisessa on vaaransa. Kannattaa tykätä sellaisista ihmisistä, jotka antavat sinulle kanssa tykkäämistä takaisin. Rakkaus on vuorovaikutusta, ei sitä, että toinen ottaa ja toinen antaa.