syöpäpotilaan silloinen fiilis

Hoitojen aikana. Silloin yökyöpelinä ja tiukkapipona ja tosikkona olin. Ajan kanssa syöpäpotilaana pikkuhiljaa opetti minut elämään. Vielä en opi yhdessä asiassa: heittämään huumoria!;)
Niin, syöpäpotilaan fiilistä on niin monenlaisia. Moni syöpäpotilas loukkaantuu jostain kirjoituksesta, vaikka ei koske häntä henkilökohtaisesti. Ihmisiä on niin monenlaisia, ja samoin on kirjoituksia tässä palstassa. Korostan vielä sitä samaa: syöpäpotilaita on niin monenlaisia ja samoin niin monenlaisia hoitokeinoja. Eli SYÖPÄPOTILAS ON YKSILLÖINEN ja myös hoitokeinot yksilöllisiä. Turhaa enää yleistää. Kävinhan sopeutumisvalmennuskurssilla, sieltä opin tuon jutun. Motto: syöpä on niin kuin elinikäinen diabetes, verenpainetauti tai jäädä auton alle. Elämä on arvoituksellinen, joten nauttikaa tässä ja nyt! :) kunpa saisin semmoisen hymiön joka vilkuttaa teille ELÄMÄÄN!
6455
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

jokainen ihminen on onneks erillainen ja ottaa asiat eritavalla. luulisin jos minuu ei ois jo 2 kertaa leikattu tänävuonna ja muutenki ois elämä ollu helpompaa, olisin ottanut tän syävän raskaammin. nyt tuumailen et tää on tauti muitten joukossa. onhase tietysti sekin et tää löyty nii varhaisessa vaiheessa ettei ollu levinyt ja muut sellasta, ni pääsen helpommalla kun moni muu, ikäväkyllä.. siis toisten kannalta. mitenhä taas kirjottasin et siit selvääki sais. höh.. miust oli melkeen outoo herätä aamul ku ei koskenu mihinkää :)) sain aikahyvin nukuttuu ni siks ei kai selkäkää kenkkuile miulle, kun on rennosk päässy välillä ;) oisin kyl nukkunu pitempääki ehkä jos muksu ei ois nii aikasi jo pomppinu pystyssä?

Äänestä
  • uusi kokemamme asia muuttaa meitä niin että enää emme ole samoja kuin eilen.

    Äänestä

Mitä tarkoittaa motto: syöpä on niin kuin jäädä auton alle?

Äänestä

Elämä on tosiaan muuttunut syöpädiagnoosin jälkeen. Olen myös huomannut isoja muutoksia itsessäni, mielialat vaihtelee ilosta suruun ja raivoon.En kuitenkaan ole vieläkään hyväksynyt sitä että olen sairastunut tähän ikävään ja loppupelissä surua tuottavaan sairauteen. Kuitenkin jokainen meistä on ainutkertainen yksilö ja yleistäminen on turhaa. Oma tulevaisuus on vielä usvan peitossa, jatkuuko leviäminen luustossa vai ei. Periksi en kuitenkaan anna !!

Äänestä

Minulla ei ollut mitään mielialamuutoksia ehkä siksi, että syöpäurani alku oli erilainen kuin monella muulla. Sairaalassa pätivät niin eri asiat kuin normaalielämässä. Olin etupäässä hyväntuulinen, kun edistystä huomasi koko ajan. Esimerkiksi, kun jaksoi ensimmäisen kerran viedä ruoka-astiat takaisin kärryihin. Tai, kun hemoglobiini nousi ensimmäisen kerran 80:een, että pääsi pariksi päiväksi lomalle kotiin.

Minun suvussani sydäninfarkti on hyvin yleinen. Sukulaiseni ovat syöneet sydänlääkkeitä vuosikymmenet. Minun tilanteeni on sama: syön lääkkeitä ihan kuin he, ei tämä sen kummempaa ole, eikä ympärilläni häärää ketään hätäilevää ihmistä. Vain tuo hermosärky on kiusallinen.

En ole käynyt kurssia, mutta esitteestä opin sanonnan "Päivä kerrallaan", ja se on ollut ihan riittävä ohje. Isossa Kirjassa sanotaan jotakin siihen tyyliin, että huominen tuo omat huolensa, niitä on turha murehtia etukäteen.

Vaikka elämämme on muuttunut, niin olemme samoja ihmisiä kuin ennenkin, aivan yhtä yksilöllisiä ja luonteiltamme samoja kuin ennenkin. Emme ole säälittäviä potilasparkoja, mutte emme kaikki entisissä voimissamme. Ikää ja kremppoja tulee kaikille.

Hyvää vointia jokaiselle.

Äänestä

Näin on että kaikki me olemme erilaisia niin terveenä kuin sairaanakin.
Joku on tosikko ja mikäs siinnä senkun on.
Joku on humoristi ja antaa hänen olla mitä on.
Ei ole jotain yhtä ja oikeaa tyyliä mitä meidän pitäisi ola terveena tai sairaana.
Ei myöskään yritetä muokata toisia samanlaisiksi kuin itse olemme vaan hyväksytään erilaisuus ellei se ole halua vahingoittaa toista.
Siitä en sano että olisi hyväksyttävä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


satunnaisesti vieraileva kirjoitti:

Hoitojen aikana. Silloin yökyöpelinä ja tiukkapipona ja tosikkona olin. Ajan kanssa syöpäpotilaana pikkuhiljaa opetti minut elämään. Vielä en opi yhdessä asiassa: heittämään huumoria!;)
Niin, syöpäpotilaan fiilistä on niin monenlaisia. Moni syöpäpotilas loukkaantuu jostain kirjoituksesta, vaikka ei koske häntä henkilökohtaisesti. Ihmisiä on niin monenlaisia, ja samoin on kirjoituksia tässä palstassa. Korostan vielä sitä samaa: syöpäpotilaita on niin monenlaisia ja samoin niin monenlaisia hoitokeinoja. Eli SYÖPÄPOTILAS ON YKSILLÖINEN ja myös hoitokeinot yksilöllisiä. Turhaa enää yleistää. Kävinhan sopeutumisvalmennuskurssilla, sieltä opin tuon jutun. Motto: syöpä on niin kuin elinikäinen diabetes, verenpainetauti tai jäädä auton alle. Elämä on arvoituksellinen, joten nauttikaa tässä ja nyt! :) kunpa saisin semmoisen hymiön joka vilkuttaa teille ELÄMÄÄN!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu