Voi ARGH
Haluaisin niin kovasti ihastua yhteen ihanaan, suloiseen, älykkääseen ja söpöön henkilöön. Hän on todella fiksu, lukee paljon kirjoja, on hassu ja ihan random. Tykkään miehistä, jotka saa mut nauramaan ja tuntemaan itteni ihan hassuks. Mut ollaan myös juteltu vakavasti, mesessä tosin, ja se kerto mulle asioita, joita ei ehkä kertois muille. Mulla oli todella etuoikeutettu olo, tunsin itseni jotenkun tärkeeks sulle. Mutta mulla ei ole mitään hajua mitä musta ajattelet. En uskalla ihastua, pelkään liikaa mitä kaikkea voisin menettää, haluan että meistä tulee ystäviä.
Alkaa jo pelottaa, että mulla on joku sitoutumiskammo. Ensimmäinen seurustelukerta tapahtu tossa jokuaika sitten, oon 18-vuotias, ja se ei ollut mitenkään mieluinen. Olin vielä potemassa särkynyttä sydäntäni ensi rakkauteni takia ( se oli todella kiperä paikka). Sitten tuli näköpiiriin mielenkiintoinen poika, hyvännäköinen ja ihan mukava, mitä nyt pientä kielimuuria. Sitten yksi ilta kun oltiin kahdestaan, se sano että tykkää musta. Olin niin onnesta soikeana että sanoin tuntevani samoin. Vaikka en oikeastaan tuntenut. Oli ihan uskomaton tunne, se että joku tykkää MUSTA. Mulla on aina ollu paska itsetunto ihastumis-asioissa, joten olin ihan pää pilvissä. Mutta tämä herra kuitenkin eteni minulle ensikertalaisena turhan nopeasti. Aina jos oltiin kahestaan niin hirveää imuttelua, ei pystytty puhumaan mitenkään syvällisesti, ei ollut kipinää. "Suhde" ei kestänyt kuin pari hassua päivää, alkoi ahdistaa se, että poika oli kokoajan kiinni, näin sitä aamusta iltaan. Aloin ahdistua tiedosta, että ei helv huomenna se taas tulee en jaksa sitä. Joten jätin sen, eikä se ottanut sitä hyvin.
Jäi siis aika paha maku suuhun tuon jäljiltä seurustelusta. Pelottaa koko asia. Ihan suunnattomasti. Juuri sen takia, nyt kun olisi tuollainen mielenkiintoinen henkilö nyt läheisyydessä, en uskalla ihastua, vaikka mieli kuinka tekisi.
Mitään vinkkejä, miten pääsen pois tästä kammosta ja pelosta?
Haluaisin niin kovasti ihastua yhteen ihanaan, suloiseen, älykkääseen ja söpöön henkilöön. Hän on todella fiksu, lukee paljon kirjoja, on hassu ja ihan random. Tykkään miehistä, jotka saa mut nauramaan ja tuntemaan itteni ihan hassuks. Mut ollaan myös juteltu vakavasti, mesessä tosin, ja se kerto mulle asioita, joita ei ehkä kertois muille. Mulla oli todella etuoikeutettu olo, tunsin itseni jotenkun tärkeeks sulle. Mutta mulla ei ole mitään hajua mitä musta ajattelet. En uskalla ihastua, pelkään liikaa mitä kaikkea voisin menettää, haluan että meistä tulee ystäviä.
Alkaa jo pelottaa, että mulla on joku sitoutumiskammo. Ensimmäinen seurustelukerta tapahtu tossa jokuaika sitten, oon 18-vuotias, ja se ei ollut mitenkään mieluinen. Olin vielä potemassa särkynyttä sydäntäni ensi rakkauteni takia ( se oli todella kiperä paikka). Sitten tuli näköpiiriin mielenkiintoinen poika, hyvännäköinen ja ihan mukava, mitä nyt pientä kielimuuria. Sitten yksi ilta kun oltiin kahdestaan, se sano että tykkää musta. Olin niin onnesta soikeana että sanoin tuntevani samoin. Vaikka en oikeastaan tuntenut. Oli ihan uskomaton tunne, se että joku tykkää MUSTA. Mulla on aina ollu paska itsetunto ihastumis-asioissa, joten olin ihan pää pilvissä. Mutta tämä herra kuitenkin eteni minulle ensikertalaisena turhan nopeasti. Aina jos oltiin kahestaan niin hirveää imuttelua, ei pystytty puhumaan mitenkään syvällisesti, ei ollut kipinää. "Suhde" ei kestänyt kuin pari hassua päivää, alkoi ahdistaa se, että poika oli kokoajan kiinni, näin sitä aamusta iltaan. Aloin ahdistua tiedosta, että ei helv huomenna se taas tulee en jaksa sitä. Joten jätin sen, eikä se ottanut sitä hyvin.
Jäi siis aika paha maku suuhun tuon jäljiltä seurustelusta. Pelottaa koko asia. Ihan suunnattomasti. Juuri sen takia, nyt kun olisi tuollainen mielenkiintoinen henkilö nyt läheisyydessä, en uskalla ihastua, vaikka mieli kuinka tekisi.
Mitään vinkkejä, miten pääsen pois tästä kammosta ja pelosta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
neuvoa sua yhtään kun itsellä on just sama tilanne... t. 22v. nainen