Koitettiin spiritismiä

se ei voi olla noin vaikeeta.toimii sillee et ,no kuin sen sul ny kertosin,vaiks et ko aattelee niin et ottasit tilitukut ja raapasisit vähän niiku sisimpääsi ja sieltä ammentaisit tulukset keittimeesi,tartteehan siihen tietysti spriitäki oll

Eli itse kirjoittama tarina mitä tapahtui kun pelasimme.

28.10.2008


Noin kaksi kuukautta sitten kokeilimme noin kolmatta kertaa spiritismiä. Olimme kokeilleet sitä aikaisemmin kesällä ja se oli toiminut niin kuin pitikin. Tuolloin noudatimme aivan täysin sääntöjä ja kyselimme kaikenlaisia kuten "Onko taivasta olemassa?" ja "Kenestä Anna (nimi muutettu) tykkää?".
Emme silloin aavistaneet, kuinka vakava asia tuo henkien peli olikaan.
Siispä kokeilimme sitä kolmatta kertaa pari kuukautta sitten. Pelasimme kumminkin jo paljon keveämmällä asenteella ja erilaiset säännöt rupesivat unohtumaan. Saatoimme jopa nauraa kesken pelin vaikka kyseessä olisi melko vakava asia. Ensimmäisiä kertoja kun peliimme tuli 666 eli Saatana, pelkäsimme melko paljon. Varovaisuus kumminkin unohtui kun paholainen oli tullut useampia kertoja ja saatoimme jopa puhua tuolle vaikka se oli ankarasti kiellettyä säännöissä.
Saatana pyöritti lasia pitkin leivinpaperia ja vastasi "ei" kun pyysimme päästä pois. Kumminkin saimme seuraavalla kerralla hyvän hengen joka kutsui itseään emiliaksi. Tuolle puhuimme usein ja hän osasi jopa sammuttaa kynttilän.
Kerran Annan ja Katrin (nimi muutettu) pelatessa Emilian kanssa ystävämme Sanni (nimi muutettu) avasi tuon huoneen, jossa he pelasivat. Se oli säännöissä myöskin kiellettyä, ja niimpä Katri ja Anna kysyivät hengeltä mitä tuosta seuraisi.
Emilia vastasi pahimmalla tavalla mitä olimme kuvitelleet. Hän sanoi että tappaisi Katrin äidin.
Emme ottaneet sitä vakavasti emmekä rikkoneet lasia vaikka sekin oli vastoin sääntöjä. Henki jäi lasiin jonka vein kotiini.
Siitä lähtien Annalle, Katrille ja Sannille on tapahtunut hyvin outoja asioita kuten valojen välkkymistä, vaikkei valo ole edes seinässä, koputuksia vaatekomerosta, koiran haukkumista turhaan, peiton nykimistä, varjojen näkemistä. Itselle ei tapahtunut yhtään mitään tällaista, joten en jaksanut uskoa että niistä oikeasti koituisi jotakin haittaa. Tällä viikolla sain kuulla, kuinka Sannin kissa oli tullut sanomaan tuolle hyvästit. Ovi oli avautunut itsekseen, oli kuulunut naukaisu ja hänelle oli tullut hyvin lämmin tunne, aivan kuin joku kehräisi. Kissa oli ollut jo kuukauden kadoksissa, joten se tuli luultavasti sanomaan hyvästit Sannille.
Seuraavana päivänä istuin autossa, kun sain Annalta viestin.
"Nyt sain sit kuulla et miun täti on kuollu, sille oli luvattu viel kuukausi elin aikaa mut se kuoli tänä aamuna." En ollut vieläkään rikkonut lasia ystävieni kehotuksista huolimatta. En ottanut asioita vieläkään vakavasti.
Eilen Katri lähti tunnilta kesken kaiken kotiin. Hänen äitinsä oli joutunut sairaalaan Helsinkiin. Kaikki tämä liittyi siis jollain tapaa touhon peliin, jota emme ottaneet vakasti. Pari tuntia sitten Katri soitti minulle. Hän itki puhelimeen ja sanoi ettei hänellä ollut enää äitiä. Henki oli hakenut hänet.
Katrin äiti oli päässyt jo leikkauksestakin pois, ja kuollut sen jälkeen. Vihdoin rupesin ymmärtämään kun muistin mitä Emilia oli sanonut.
Itselleni ei ollut vieläkään käynyt mitään, johtuen varmaan siitä että säilytin lasia pöytälaatikossani. Luultavasti Emiliakin oli 666, joka oli valehdellut meille. Tajusin että tästä on tehtävä loppu.
Rikoin juuri äsken tuon kyseisen lasin, joka oli kylmä vieläkin vaikka oli ollut kädessäni puoli tuntia.

Meidän ei olisi koskaan pitänyt kokeilla tuota helvetillistä peliä. Toivon koko sydämestäni että tämä olisi ohi ja henki olisi kuihtunut lasin mukana.
Se tuhosi meidän elämämme, Katrin, Annan, Sannin ja minun. Kukaan meistä ei koskaan unohda minkä hinnan maksoimme siitä että pelasimme noudattamatta sääntöjä tai ottamatta sitä tosissaan.
Älkää tehkö samaa virhettä, älkää kokeilko sitä ikinä.