Vaikeita sanoja

Oho!
Kuinka kauniilta korvissani kuuluukaan tuo luonnollisesti tuleva äännähdys.
Aito anteeksipyyntö.
Kaikki vaan ohottelemaan!
OHO!

paremmaksi, jos ottaa tavaksi noita sanoja jatkuvasti käyttää. Minusta on lunnollisempaa kuulla, menisin tästä, kuin anteeksi, menisin tästä, jos minun pitäisi siirtyä.

irti mutta sananvapautta ei ole, sori vaan että olen olemassa!

Enenmän taitaa olla käytössä ilmaisu: kiitti vitusti ja antaaks vaan,mutta..

Kuitenkaan en pidä arvossa anteeksi sanaa, jos sen perään liitetään sanat en tarkoittanut.

Silloin se on sana, jolla luikerrellaan ulos, tarkoittamatta pahoillaan oloa toisen mielipahasta, minkä on todella tarkoittamattaan aiheuttanut, siis vaikkapa tuohtuneena ja hieman tuntemattomalle.

Omiaan ihmiset sivaltelevat tämän tästä ja kuittaavat tyhjällä sanalla saatuaan taas kerran sanottua sen mitä ei pysty keskstellen purkamaan.

Kiitän ruuasta ja huomaavaisista eleistä jotenkin huomaamattani, vaan tutummat joutuvat halatuksi, jos on odottamaton annettu, siihen kun ei sanat riitä.

Suomessa on edelleen voimassa sama luokkajako ajattelu, kun 150 v. sitten. Ne ihmiset, jotka yhteiskunta on yhteisillä verorahoilla kouluttanut yliopistoissa, ja tämän on todella KALLISTA ammatteihin, missä näiden ihmisten perinmäinen tarkoitus on sitten palvella yhteiskuntaa ja sen kansalaisia, nämä ihmiset omaavat ulkokultaiset käytöstavat. Samaan aikaan potkivat päähän alemmassa sosiaaliluokassa olevia ihmisiä. Opettavat sormipystyssä "käytöstapoja".

Kysyn jälleen kerran mitä teille todella merkitsee sana IHMISYYS. Jos, puolustatte ihmisyyttä, onko syntiä ja huonoa käytöstä jos liittää siihen mukaan: V...n ku.. pää, eks sä jo vihdoinkin ja bonjaa mistä kysymys! Vai eikö tätä oikeutta, ole? Ei, tietenkään koska, se on RAHVAANOMAISTA. Kumpi on sivistystä puolustaa vai mennä kauniiden fraasien taakse? Jokainen meistä osaa tämä kultaiset käytöstavat. Kyllä ne meihin lapsena hyvin iskottettiin. Entä sitten? Itseeni jopa niin hyvin että, kun saan kaupasta palvelua osakseni vaikkapa lihatiskillä, myyjä ojentaa minulle paketin. Kiitän automaattisesti. Kun maksan kassassa, ostokseni kiitän. Kun menen dösaan ja maksan dösalipun, kiitän, kun saan lipun. Kun joku herrasmies tai ystävällinen nainen pitää minulle vaikka ulko-ovea auki kun tulen painavien tavaroiden kanssa kiitän, kun ateroimme yhdessä, lopuksi kiitän miestäni jos, hän on tehnyt yhteisen ateriamme. Samoin kiittelemme toisiamme, vuorotellen. Milloin mistäkin asiasta. jne.

Mutta, sitten kultaiseen yhteisölliseen välittämiseen. Minä KUNNIOITAN ja ARVOSTAN TODELLA henkilökohtaisesti: Romaaneja, heidän kulttuurissaan todella välitään ja arvostetaan vanhempia ihmisiä. He ovat kautta, vuosisatojen oppineet pitämään huolta toisistaan? Miksi? Miettiköön sitä kukin itse? Minä tiedän miksi? Koska, arvostan Romaaneja. Minä arvostan Virolaisia ja Venäläisiä perheitä, koska he todella panostavat jälkipolvensa kasvatukseen; siihen kasvatukseen kuuluu IHMISYYDEN arvostaminen ei pilkkaaminen. Meillä on TODELLA oppimista. Mutta kun, me Suomalaiset olemme niin itseämme täynnä. Tuttumme jotka, asuvat pysyvästi Virossa, ja työskentelevät siellä, ovat Suomalaisia. Joutuvat häpeämäään, suomalaisuutta koska, edelleen Viroon saapuu joukkoittain Suomalaisia jotka, ovat niin epäkohteliaita isäntäväkeään kohtaan, etteivät välitä ottaa mistään isäntäväelle tärkeistä asioista edes selvää, vaan tulevat hienoilla purkkareillaan, levittämään rahojaan lompakostaan, kuvitellen olevansa parempaa ihmistä kuin Virolaiset. Ja halveksien ja sikamaisesti käyttäytyvät juomalla itsensä räkäkänniin. Koska, eivät osaa käyttää alkoholia. Kuvitellen edelleen, että rahalla on kaikki ostattavissa. Olemme kaukana vielä todellisesta sivistyksestä. Suomalaiset vasta opettelevat kansana liittymistä muuhun Eurooppaan ja muuhun maailmaan.

Ja tämä ei nyt sitten tarkoita, että KAIKKI Suomalaiset. Paljon on ja kumma jos, ei olisi Ihmisiä, jotka ymmärtävät sivityksen. Mutta, edelleen niin kauan kun emme saa suutamme auki ja uskalla puolustaa, olemme sitten missä yhteiskunnallisessa ammatissa tai hienosti sanotusti sosiaaliluokassa TAHANSA. Uskalla puolustaa IHMISYYTTÄ. Olemme pelkkiä moukkia. Kaikki. Ja tulemme aina olemaan. Siinä ei kuulkaa tittelit paina. Ja hienot koulutukset paina.


t.friidu

ei, minun suuhuni ovat aina hyvin mahtuneet.

Käytänkin niitä päivittäin.

Varsinkin anteeksi pyytäminen, kiittäminen on paljon helpompaa.

Ensimmäisen kerran, kun sydämestään asti pyytää anteeksi, niin toinen kerta on jo paljon helpompaa.

Päiväkodissa opetamme näitä asioita ja jotenkin tuntuu, että anteeksi pyytäminen kaverilta on "aidosti" tuntevalle lapselle yhtä vaikeata kuin aikuisellekin.