Katosi sivun taa
nurkka runojen pois.
Nurkan ylös heilahtaa
eihän ilman olla vois.
Päivien piristys
ilon tuo sateeseen.
Loppuu ikävä kiristys
runojen katveeseen.
Monta mukavaa
runoa taas kaipaillaan
hauskaa ei tukalaa
lukiessa aina vaan.
nurkka runojen pois.
Nurkan ylös heilahtaa
eihän ilman olla vois.
Päivien piristys
ilon tuo sateeseen.
Loppuu ikävä kiristys
runojen katveeseen.
Monta mukavaa
runoa taas kaipaillaan
hauskaa ei tukalaa
lukiessa aina vaan.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tuuli vinhasti puissa soi,
liput iloisna riehakoi.
Pilvet taivaalla kiitää,
aurinko välillä siellä siintää.
Niin monena kulkee syksyinen sää,
jaksaako sitä ees ymmärtää.
Väliin tummana taivas synkistää,
ja sitten jo aurinko esiin saa.
Niin on mieli ihmisenkin,
väliin synkkä, alakuloinen.
Mut päivä toinen hymyn tuo,
onnellisen olon suo.
Kiitos tulenlieskat sulle,
runoketjun aloittajalle.
Tänne "runoratsuin" moni laukkaa,
eikä varmaan tyhjää haukkaa.
Kykyjä ei kovin mulla,
silti mukaan tahdon tulla.
Luomisen on tuskaa meillä,
emme varmaan ole harhateillä.
Kirjoitetaan kaikki vaan,
sielun sopukoista näkymään.
Hieno jos ei ole runo,
ajatuskaan tuskin rujo.
Ajatusnauhassa
runoksi muuntuu.
Sanat tunnelmoi
rimpsuna
hyvänä kimmpuna.
Luo maisemaa
sydämen ja luonnon.
Kirjoittaen lukien
yhdessä viihtyen.
Niin kauan kuin
sanoja piisaa
se koskee kaikkia
Mattia, Liisaa
Voi niitä vapaasti sommitella
saa yhdessä ääneen ajatella
Jos mieles on vapaa
oot onnellinen
ja murheissa maan
pääs pystyyn paat
Kun aatokses liitää
ne koskettaa
jotain toista matkaajaa
Tää ei mitään kiristystä,
vaan todellista piristystä.
Tulenlieskan aloitusta,
alkuun vähän lainausta.
En jaksa nyt runoilla,
vaan melkein suoraa tekstiä
pistän tässä tulemaan,
en ala lainkaan satuilemaan.
Kello kuusi ulos katsastin,
tuonne horisonttiin vilkaisin.
Pilvet ihmeen punaisina
taivaan rantaa väritti.
Mitähän tuo ennusti?
Poutaahan sen pitäisi.
Myrskytuulet kuitenkin
ennusteissa luvattiin.
Mihin sitä uskoisi?
Vanhat merkit pettää taisi.
Tuuli vonkuu pihapuissa.
Lehdet lentää tuulessa.
runo hukassa
kallis ystäväni
tuttuni hyväni
päivänkukka tukassa.
Tulehan jo esille
kerro aurinkoiset kesätuulet
sekä selosta lainepurret
onhan meillä lokakuussa
puidenlehdet täällä maassa
jalkakäytävät kohta loassa
kuultais paremmista ilmoista
hymyihmisten ilmeistä.
Joku laulu siitä on
missä tenorilla nauru raikaa
unohtanut nimen olen
enkä muista laulajaakaan.
Tälläinen vain mieleen tulee
ihmetellen katson uneen
kuolon pelko kaikonnut on
raitilla käyn rallatellen.
Sopuisammin koitan elää
että voisin vielä yhdes
viettää aikaa naapureiden
rupatellen rallatellen.
Myrskyää nurkissa tuuli
sade kattoa hakkaa.
Myrskypoika käskyn kuuli
oksat maahan nakkaa.
Isämyrsky poikaa ojentaa
älä liikaa aherra.
Poika jatkaa poljentaa
ollen tuulenherra.
Sade tanssii katolla
pisarat ylös alas ravaa.
Ei vauhtia myrskynpojalla
hän auringolle oven avaa.
Hiljaista, ei enää ropinaa
säteet kirkkaana paistaa.
Iloista kengän kopinaa
ihanalta elämä maistaa.
Myrsky mielessä
laineet käy,
pimmeetä päivä
järvi keinuu
pimmeenä miäli
helepottaneeko
lumen tullessä
valo oottaissa.
Vois jos tuota aurinkoa
vois vaikk ämpärillä jakaa.
Joskushan ne avaruuteen
peiliä tuumailivat suurta,
mistä aurinkoa meillekin
läpi talven loistanut oisi.
Mihin jäi tää ajatus,
ett' valoa ain riittäis
tänne Pohjolankin perukoille
- nurmikkoa vain niittäis.
Pitkin talvee saisi elukoille
tuoreet ruohot syöttää.
Mites sitten pantais suut
kun tarpeettomiks kävis sukset ja muut?
Kysyt mitä teen?
vastaan teetä teen.
Kiehautan ensin veen,
ja haudutan teen vihreen.
Säätä kaikenlaista
viime aikoina ollut on
välillä ei päivä paista
ei näy säteitä auringon
välillä oikein myrskyää
sataa niin ettei eteensä nää
väliin taasen tyyntä säätä
eipä tuuli puista päätä
lenkillä on mukavaa
syksyisinkin taivaltaa
ilma raikasta on niin
kulkea voi vaikka metsiin.
Anna naurun raikua,
hyvän mielen kaikua.
Nauru pidentävi ikää,
saat taas vuoden lisää.
Kuka tässä kuolemaa
ajatella haluaa.
Se kun tulee ajallaan,
mitä sitä oottamaan.
Onhan se ain mukavampaa
päiviänsä kuluttaa
laulaen ja rallatellen
iloks`kaikkein ihmisten.
Silloin päivä aina paistaa,
murhemielen kauas poistaa.
Vaikk`ois päivä pilvinenkin,
on se kirkas hymyhuulin.
Ei taivasta eikä maata
tässä pimeydessä nähdä saata.
Illan suussa
pulla suussa
istun luona ikkunan
taivas tummuu
pilvet liikkuu
kuva piirtyy katsojan
ikkunasta kuvastuu
itsen lisäks joku muu
muistikuva unohtunut
haaveeksi lie muuttunut
varjon lailla häivähtää
nyt jo onkin pimeää.
Pimeä on illansuussa
katulamput varjoja luo.
Lehtiä ei enää puussa
outoja varjoja tuo.
Solinassa sadepisaroiden
musiikkina soiden.
Linnut nukahtaneet on
ja syysilta valoton.
Pakko paussi oli taas mulla
mukaan en voinut tulla
piuhat hotelissa on miinusta
ne ei toimi ilman korjausta.
Siis muukalaisen on tyydyttävä
jos oot maan ystävänä
rutise en teille enempää
kun se ei auta tietenkään.
Et terkut taas täältä alta palmupuiden
ihanien ihmisten, hymysuiden
kehumatta en voi taaskaan olla
miten helppo tääl on ystäviksi tulla.
Viidakon lait kun pätee liikenteesä
ja autoja tulee takaa, eestä
en enää yhtään ihmettele
kun taikkulainen ohjaa yli risteen.
Hän käteen tarttuu, hymyn antaa
yhdessä kuljemme tasajalkaa
näin tekee myös virkavalta
olo tuntuu niin ihanalta.
Muutakin on mukavaa
kun yksin kulkea saan
niin pikku myymälöistä
kuuluu haloo, haloo
ja vilkutukset muukalaiselle
tervehdys on ystävälle
näin taikkulainen ymmärtää antaa
et ystävällisyys maata kantaa.
Poikanikin sanoi mulle
hyvä mielihän tulee sulle
kun sinut myös huomataan
oot(lemmikki) sä vieraan maan.
Täällä
mies on lippalakkipäinen
liukastelee kävellessään
katu aamun oli aivan jäinen
ajatteli mies, olen ajoissa
illalla nastat on autossa.
Eipä mies hymykansan
tiedä kesärenkainensa
edes nastoja olevankaan.
Lippalakkinen mies
on oikeassa kukaties
maat on niin erillaiset
mikään ei ole samanlaiset.
Nastat olis niille juttu uus
niinkuin lumen valkoisuus
nähneet ei oo kumpaakaan
suomi on heille ihme maa.
Jospa kerron heille teistä
liukkaista teistä jäätyneistä
ihme olisi suuri heille
aina kesään tottuneille.
Vielä voisin laajentaa
asioiden kerrontaa
jäätyneistä järvistä
ja muista, heille ihmeistä.
Mut huomenia toivotan sulle
olle nyt tarkkana, ettet pylylles lennä
piikit kantojen alle laita
silloin liukkaus ei ole vaiva.
En kuullut ole susta
täst on mieli mulla musta.
Toisten kanssa leikit leikit
mulle ei ol merkin merkkii.
Tosi oiskii insinööreillä
jos heijastammaa valoa alkais
avaruudest peililöillä
sillon meillä juhlat alkais.
Hyvää yötä toivottelen
sulta viestii odottelen.
Odottaissa muistuttelen
mieliin vanhat jutut
mitkä kuiskutellen
toisillemme kerrottiin.
Aamu aurinkoisena aukeni
kahvit kiivaasti keittelin
leivät leikkasin
laulaa lurittelinkin
uutisia utsin
siivoelin sutjakasti
pölyt pyyhkielin pontevasti
sängyn sijasin sujuvasti
kaikki kerralla kuntoon
päivä pirteästi putkahtaa
kirjoitukset kirjaelen
kävelylle kohta kerkeän
toivottelen teillekin
päivää puuhakasta.
Lapsi katsoo ikkunasta
missä äiti viipyy.
Haukkaa palan porkkanasta
katuun valot piirtyy.
Lapsi yksin yössä
valvoo, katu seuranaan.
Äiti, siellä työssä
omat huolet paineenaan.
Yössä vanhus, uneton
hento harmaahapsi
tietää kuinka onneton
on yksinäinen lapsi.
Kuka syliin ottais
yksinäisen lapsen.
Kuka päätä silittäis
vanhan harmaahapsen.
Taas kirjastosta kirjapinon kannoin
ja jälleen kerran juhlallisesti vannoin
ei kerralla kahta kirjaa enempää
täytyisi muistaa tuota kulunutta selkää
vaan seuraavan kerran uudestaan
samanlaista pinoa raahaan taas.
Huh-huijaa.
Joku kysyy : onko kirjastoosi pitkäkin matka
kun noin pitää kerralla raahata.
Oiskohan puoli kilometriä vaan
mitä tuota jatkuvasti juoksemaan.
Heh-heh.
Pöydällä Terve potilas,
Ota mukaan ILMAISEKSI !
Kamala ihana lävistys.
Masennuksen voi parantaa.
Tsemppiä selälle.
Syysflunssan hoitaa lepo, ei lääkkeet.
Ensiavun arkipäivä koskettaa.
Ole siinä sitten terve
artikkelit ja otsikot
sisältö Klinikkaa, Liikuntaa ja terveyttä,
Voimaa vanhuuteen ja Täisodan aakkoset.
Mainoksia, mainoksia.
Kääntelen Tervettä potilasta...
Närästääkö?
Limaiseen yskään.
Nenän tukkoisuuteen.
Huumaa ja mielihyvää liikunnasta.
Herää ennenkuin hälyttää..
taitan Terveen potilaan kainalooni
kannan kotiini
ja vältän tulemasta sairaaksi..
otsikoista,
mainoksista,
Heti hoitoa
mutta enhän ole sairas
olen vain saattaja.
Lapsenlapsi silkohapsi
myös kotiin kirjapinon raahaa
tietokirjat painavat
esihistorian hirmuotukset
avaruuden linnuradat
kovin häntä kiinnostavat
vaari ihmeissänsä seuraa
lapsen kiinnostuksen vaiheet.
Tulin minäkin tänne katsomaan
kun sanoit kerran "mukaan vaan"
Ei kaksinen ole runon taito,
ei heruile kuin lehmän maito.
Mistäkö tässä nyt kirjoittaisin,
ajatuksistani ilmoittaisin?
Turhaan tässä nyt voivotan
hyvät huomenet vaan toivotan.
On tänään taas päivä uusi
ja viikosta jäljellä kuusi.
Ystävät mukaan vaan
runoja tarvitaan.
Kivaa on täällä
ollaan hyvällä päällä.
Runo on runo pieninkin
jokainen kuitenkin.
Ystävät runonmailla
ei tyhjyytä vailla,
vaan ajanviettoa mukavaa
iloa päiviin tästä saa.
Ruuneperi, mukaan vaan
kaikkia meitä tarvitaan.
Mukavia tyttöjä on täällä
monenmonta ja poikia myös.
Tulla säällä kuin säällä
runoila päivällä tai yös.
Kun kulkee runon mailla,
ole ei ystävää vailla.
Runot omanlaisia meillä
ei arvostella lain.
Kuljemme omilla teillä
runoista iloitaan vain.
Mukaan, mukaan vaan
nurkassa iloitaan.
Omanlaisia tosiaan runomme ovat
omapäisiä olemme, päämme on kovat
ei meitä paljon tuulet heiluttele
emmekä paljon toisten neuvoja noudattele
itsenäisiä
itsepäisiä
siinä kai ne valttimme ovat.
Aurinko paistaa ihanasti
samalla sataa vettä rankasti
vaan turha vielä kesää odottaa.
Monenmoista säätä on ollut,
On myrskytuuli tuiverrellut,
on armas aurinko paistellut,
väliin on vettäkin roiskinut.
Hyvä päivä ollut siivoella,
nurkat kaikki raaputella.
Siinä se päivä hujahti
näin myöhäiltaan sujahti.
Täällä sitten kierrellen
ketjusta toiseen kaarrellen,
tekstejänne lueskellen,
tietysti myös ihastellen.
Mukaan taas tahdoin minäkin.
Ketjua näin jatkaisin.
Tullut on runoa monenmoista,
ei löydy yhtään samanlaista.
Varpuset ruokapaikkaa katsastaa
kohta maa lunta saa.
Pesi lokakuuta vedellä kovin
aurinko vilkaisi vain tovin.
Marraskuu, selkeni valoisaksi
lumi puita laittoi matalaksi
pohjoisen puolella
äärimmäisellä huolella.
Kertoi uutiset sen
etelä lunta vielä ootellen.
Pikkujoulut lähestyy
pimeys vain syventyy.
Lyhtyyn sytyttää kynttilän
valonkajon ihanan.
Marraskuu kohti joulua
pitkin loikkii askelin.
Paljon vielä touhua
ja monta pikkujoulua.
Lasten kanssa puuhaillaan
isoa joulua ootellaan.
Pimeää, ankeaa,
nyt mieli kaipaa minne vaan.
Mieluummin kai aurinkoon,
lämpöön, valoon, loisteeseen.
Jo tarvis mielikuvain lenttää,
aatoksin näin kauas entää.
Kukkain maahan, linnun lauluun,
niistä maalailen mä tauluun.
Hedelmät ihanat puissa kasvaa,
niitä voinen minä maistaa.
Meren aallot kutsuvana siintää,
pursi siellä kovaa kiitää.
Mutta voi, pimeää, ankeaa,
eipäs muuksi muutu tää.
Tyytyä vaan täytyy tähän,
runoni mä tähän jätän.
Ilta pimenee
varjot syvenee
sytytän kynttilän
valoksi illan pimenevän
muistan samalla ystäviä, rakkaita
kauan sitten poistuneita
ilolla muistan heitä
kaivatenkin
kiitän.
Ilosanoma se voitti
surun sydämistä karkoitti
heiltä ketkä uskovat
että kerran tapaavat
tarhassa Taivahan Herran.
Mahtaa se olla kerran
melko vilskettä luona
taivahan Herran.
Siellä kun tapaamme
mennehet tuttumme
ja vielä koko sukumme.
En minä pistä pilkaten,
en vain voi estää kulkua
ajatusten.
Silleen ne luiskahti
tämän kerran,
sallittua lienee tuon
verran.
Kynttilät minäkin sytytin.
Edesmenneitä muistelin.
Heitä kaivaten kotiin
palasin.
Luona Taaton Taivaisen
suuret juhlat
meitä odottaa.
Tilaa on ja aikaa
tutustua saa
esivanhempiin.
Siellä kaikki ovat
nuoria
näin on lapsen usko
kertonut meille.
Mitäs sitä ikäviä
odottamaan
kun iloakin voi
toivoa.
:)
Moni on varmaan pohtinut
itseksensä ihmetellyt
jos siellä kaikki tavattaiskin
entiset ja nykyiset
sekamelska melkoinen
siitä tulla taitaisi
vaan ei varmaan tuntehia
olisikaan maallisia
kaikki yhtä perhettä vain
olis tuota taivaallista
eikä kukaan välittäisi
'tuon taivaallista'
suhtehista maallisista.
Jokohan tää riittäisikin
pyhäiseksi pohdinnaksi.
Istuu pilvenhattaralla
enkeli pikkuinen.
Nilkkasukat makkaralla
maahan katsellen.
Kova on ihmisillä
autot mennä huristaa.
Ei aikaa ystävillä
elo menoa puristaa.
Hetkeksi pysähtyy
meno päivän tuo.
Sunnutai siinä syy
se hiljaisuuden suo.
Enkeli pilvenhattaralla
hyväksyvästi nyökkää.
Joskus elon matkalla
kiire liikaa hyökkää.
Kättään heilauttaa
enkeli onnea toivottain.
Kiireen jospa seisauttaa
ystävän ajasta muistuttain.
Aurino taivaan valaisee
enkeli ylös palajaa.
Pois ikävän lakaisee
Ystävyyttä kaikki halajaa.
Nurkkamme liukuu alamäkeä
kyydissä monenlaista väkeä
vauhti vain kiihtyy
vieraatkin viihtyy
kohta jo aivan
tipumme alle laidan.
Huiiii!
Ovat miehet jöröt
jörömpiä vain möröt
yksin asun tämän mökin
kiikussani nyökin
ajatukseni yltää metsän reunaan
kolotuksiini ja väliin tuohon reumaan.
Kukas tuolla peltotiellä
heti paremmalla miellä
naapurin on Kustaava
potkurilla tulolla
kohta pannu on tulella.
Olet varmaan söpö
oikea unelmanöpö
kuin nallekarhu söötti
etkä mikään töötti.
Vai on siellä lunta
vaiko vain on unta
potkukelkka luistaa
Kustaava siis muistaa.
Paukkuuko naisen helmat
onko jo valmiina kermat
sokurit ja pulla
kahvikekkeriin tulla?
Melkein mieli tekisi
tulla kahviseuraksi
vaan kun tulee toinen
olkoon hän nyt iloinen!
Itsekseni hihittelin
melkein ääneen naurahtelin
kun muistin tutun jöröjukan
joka tuskin koskaan kukan
oisi mulle ojentanut
hyvin harvoin naurahtanut
mutta puut hän mulle kantoi
keräämänsä marjat kantoi
monet saunat lämmitteli
monet pullakahvit keitti
ujo mies ja hiljainen
luonteeltansa kultainen.
Hihittelen virnistelen
naamaa aamuisin venyttelen
aamujumppaa naamallekin
tekis hyvää sullekin
ja jos joskus voisin
tehdä hiukan toisin
aamuisin vain vettä joisin
muille aamukahvit soisin.
Mitään järkeä ei tässä
taida olla löpinässä
kunhan aivojani rassaan
ja aikaani vain tässä hassaan
enhän huku massaan?
huoneessaan itki,
vastaa kysymykseen miksi?
kun kirjoitan niin kauniisti.
Käännän sen näinikkäisesti.
Runoilija hihitti,
hihitti, kysyn miksi?
kun kirjoitan niin hauskasti.
Täällä olis ukko
uljas niinkuin kukko
pannukin on kuumana
eikä muita tulossa.
;)
Kauan sitten minäkin
täällä runoja kirjoittelin
vaan eipä se tunnu sujuvan aina
kiireethän ei nykyään kyllä paina
saamattomuus lienee suurin syy
ja aina joku tekosyy löytyy
katsotaan jos syksy saa
sulkakynään tarttumaan.
Jöötä voipi tulla takkiin
seläntakana hihittäjä-sakkiin.
Loppuu marjat, puut ja risut
vedenkanto - nousee sisu.
Naisiin ei voi luottaa
miestään eivät vuota
juoruämmiä on kaikki
menkää suolle ihan kaikki!
Älähän nyt noin sano,
Sinä olet ihan kajo.
Kyllä naiset vuottaa,
jos voi miehiin luottaa.
Kokemukset huonot on mulla,
päinvastoin, kun sulla.
Pahoin olen minä pettynyt,
rakkauden puutteessa vettynyt.
Uuden aikoja sitten löysin,
vapaana kuitenkin yhteisin köysin.
Päivisin usein soittelemme,
tapaamme silloin, kun sovimme.
Yhteistä elämää vietämme,
erillään kuitenkin asumme.
Näin on hyvä molemmille,
seuraa silloin, kun tarvitsemme.
Huomannut oon minäkin
ihan saman kuin sinäkin
erillään kun asustellaan
paremmin sovussa ollaan
usein voidaan tavata
ja toisiamme halata
mutta omaa tilaa kaipaa
ei yhdessä tarvitse olla koko aikaa
ystäväni myös tyytyväinen
tuntuu olevan onnellinen.