Ranskanbulldoggi ?

Ite en omista tai ole omistanu
englanninbuldoggia, mut mitä mä oon siit kuullu
ni se on erittäin sairas rotu. Liikuntaa se ei
paljon tartte, jonkun verran vaan. Ei se kait
kovin pitkiä lenkkejä jaksaiskaan tehä.

Itselläni ranskanbulldoggi on ensimmänen koira,
eikä ongelmia juuri ole ollut. Ranskis ei ole
fyysisesti yhtä sairas kuin serkkunsa
englanninbulldoggi, vaikka ongelmansa silläkin
on. Ranskis on myös pienikokoisempi.

Olin noin 14-vuotias kun sain ranskisurokseni,
joten koulutus ei ehkä ollut niin johdonmukaista
kuin olisi pitänyt. Mitään pahoja virheitä ei
silti tullut tehtyä :)

Meidän ranskis on oppivainen ja melko helppo
kouluttaa. Makupalan perässä se menee vaikka
solmuun (tai ainakin yrittää :)). Temppuja on
tullut opetettua kymmeniä.

Perustottelevaisuus on vähän sitä sun tätä, joku
voisi sanoa itsepäisyydeksi... Kannattaa siis
vaatia hommat loppuun asti hoidettaviksi, kun
kouluttaa! Ja etenkin täytyy muistaa motivaatio!
Ranskis voi olla hidas koira syttymään, joten se
tarvitsee tarpeeksi motivaatiota totellakseen
käskyjä reippaasti. Toisaalta, kun ranskis sitten
syttyy... sitä virtaa myös piisaa! :)

Meidän koira vaikka aluksi voi vaikuttaa
luupäältä, onkin tosi herkkä poju sisältä. Joten
yleensä riittää tiukka sanallinen komennus, ei
pidä menettää ranskiksensa luottamusta liian
kovilla otteilla (sekin on nähty, ja luottamus
piti voittaa kärsivällisesti takaisin!). Oma
ranskikseni kyllä ymmärtää milloin on tosi
kyseessä, ja tottelee. Rajat täytyy toki pitää
selvinä, ettei ranskiksesta tule perheen pomoa.

Nyt on ranskikseni jo arvokas seitsemän vuotias
herra, ja toivon että meillä on vielä monta
yhteistä vuotta edessä. Muuten se on ollut
normaalin terve, mutta syksyllä vaivasi
nivelongelma etutassussa. Onneksi se saatiin
hoidettua (toistaiseksi) kuntoon, ja setämies on
oma energinen itsensä.

Lisää tietoa ja hoito-ohjeita saat varmasti
kasvattajilta esim. koiranäyttelyiden yhteydessä
ja tietysti Suomen Ranskanbulldogit ry:stä.