"Tämä on nyt vastenmielinen saarna, joka saattaa meidät huonoon huutoon maailman edessä ja saa aikaan, että meihin työlästytään ja lyödään meitä suuta vasten. Sen näet saattaisi maailma kyllä vielä kärsiä, että oikein saarnataan Kristuksesta ja kaikista uskonkappaleista; mutta jos tahdotaan sitä ahdistaa ja huomauttaa, että sen viisaus ja pyhyys eivät mitään merkitse ja että se on sokea ja tuomittu, niin silloin ei se taida eikä tahdo kärsiä tätä, vaan alkaa syyttää saarnamiehiä, että he eivät taida muuta kuin haukkua ja panetella, ja lisää vielä, että siten yllytetään maailmaa ja synnytetään rauhattomuutta sekä halvennetaan hengellisiä säätyjä ja hyviä töitä...Mutta mitä on meidän tähän nähden tekeminen? Jos on suolattava, niin täytyy sen tuntua...Suolan tulee olla kirpeää ja vaikuttaa tehokkaasti...Jos tahdot saarnata evankeliumia ja auttaa ihmisiä, niin täytyy sinun myös olla tuikea ja riputella suolaa haavoihin, so. ilmaista erhetykset ja nuhdella sekä oikaista sitä, mikä ei ole oikein...tyrkytellä heille parannusta. Jos oikea suola, so. sellainen oikea Raamatun selittäminen puuttuu...itsekukin ajattelee ja esittelee asiat omalla tavallansa...Valistaminen on se uskon ja opetuksen toimi, jolla me autamme muitakin ihmisiä uskoon..." (Martti Luther, Kristuksen vuorisaarna)
"Te olette maan suola" on kuvaus sekä kristityistä että maailmasta. Jos työskennellään tosiasioista ylöspäin, tai Raamatun ilmoituksesta alaspäin, tullaan samaan: ihminen ja hänen maailmansa ei kehity ja edisty kohti paratiisia, vaan on langennut, syntinen ja paha. Sillä on taipumus valheeseen ja väkivaltaan niin kuin lihalla on taipumus pilaantua. Maailma mätänee. Huomenna se on huonompi kuin tänään. Vain jos heittää kyllin paljon hyvää pahan ympärille, se voi pysyä pystyssä jonkin aikaa. Jokainen epärehellinen, epäpuhdas, itsekäs ja vihaava ihminen on loinen jonkun toisen rehellisyydessä, puhtaudessa, epäitsekkyydessä ja rakkaudessa. Kristitty on suola pilaantumista estämässä ja makua antamassa.
Jo pieni määrä rakeeksi jauhettua suolaa riittää maustamaan suurenkin määrän. "Älkää siis olko heidän kaltaisiaan", on vuorisaarnan pääsanoma. Suostumalla olemaan erilainen kristityn pelkällä läsnäololla on jo vaikutuksensa kodissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Jos uskovaiset elävät niin kuin kaikki muutkin, tulee sielujen pelastajista suolansa kadottanutta maantien pölyä. Erotkaa, mutta älkää eristäytykö!
Emme löydä UT:sta alkuseurakuntaa apostolien ja Paavalin johdolla lähettämässä julkilausumia Rooman hallitukselle. Kirkon tehtävänä on julistaa evankeliumia uskollisena Kristukselle ja Raamatun sanalle, muutoin Kristuksen morsian on vaarassa muuttua Ilmestyskirjan ennustamaksi katunaiseksi. Kristittyjen tehtävänä on vaikuttaa olemalla, elämällä ja sanomalla "ei" ja "kyllä" sen mukaan kuin rakkaus vaatii.
Tämä vanha maailma on pimeä ja pimenee. Valistusta ja tietoa ei maailmasta puutu. Kuin jatkona gnostisismille maailma on odottanut parantumista ja pelastusta tiedon välityksellä, mutta turhaan. Analyysit porautuvat syvälle, mutta ongelmaksi on jäänyt: entä sitten ja mitä tiedolla tehdään ja kuinka elämää eletään? Suuretkin tietäjät ovat monesti epäonnistuneet traagisesti henkilökohtaisessa elämässään. Kuka pelastaisi ihmisen ihmiseltä itseltään?
Ei tule unohtaa, että Platon, Sokrates, Aristoteles ja monet muut jakoivat viisautta jo ennen Jeesusta. Heistä huolimatta Jeesus sanoi opetuslapsiaan tarkoittaen: Te olette maailman valkeus. Muu on pimeyttä. Ellei koordinaattiristiä aseteta Jeesukseen, on harhailu loputonta. "Maailma ei viisauden avulla oppinut tuntemaan Jumalaa." (1 Kor 1:21) Aurinko on noussut, tähdet häipyvät. Hän, joka on "maailman valkeus" kutsuu nyt valkeudeksi heitä, jotka ennen olivat pimeyttä. (Ef 5:8; Fil 2:15)
Jumalalla on varaa sytytellä pieniäkin tuikkuja pimeyttä karkoittamaan. Pimeässä näkyy pienikin valo. Kun Jeesus tuli, sai "kansa, joka pimeydessä vaeltaa, nähdä suuren valkeuden". (Jes 9:1) Valoa elämän kaamokseen ja kuoleman varjoihin on myös siellä, missä on yksikin kristitty, joka heijastaa Kristusta.
Valo paljastaa pimeyden kätköt ja sen, mistä pimeys johtuu. Ihminen on vieraantunut Jumalasta. Langennut ihminen "rakastaa pimeyttä enemmän kuin valkeutta". Yksin evankeliumi antaa tämän analyysin, joka tosin on aina ollut vastenmielinen ja loukkaava tälle maailmalle. Tietoa, kasvatusta, poliittisia toimia, kansainvälisiä kokouksia on yritetty, mutta tuloksetta. Evankeliumi antaa vastauksen. Ihminen ei tarvitse enmmän tietoa ja yritystä, vaan uuden valon ja uuden luonnon, joka rakastaa valoa ja vihaa pimeyttä. Hänen täytyy uudestisyntyä!
Raamattu korostaa sitä, että ensin kristitty on ja vasta sitten tekee. Kaupunki ylhäällä ja lamppu lampunjalassa on ja näkyy. Hyvät teotkin tulevat aikanaan, mutta tuntuu kyseenalaiselta niiden näyttäminen (vrt Matt 6:1). John Stott vuorisaarnan selityksessään "Vastavirtaan" ehdotta ratkaisuksi: kristityn on näyttävä silloin, kun tuntee kiusausta piiloutua ja piilouduttava, kun tuntee kiusausta näkyä. Joka tapauksessa muut huomaavat kristityn hyvät teot samoin kuin Pyhän Hengen täyteydenkin - Apostolien teoissa - ei kristitty itse.
Sana "Isä" Jumalaa tarkoittavana esiintyy Matteuksella ensi kerran ko. tekstissä. Jeesus muutti ikuisiksi ajoiksi sen tavan, jolla Jumalasta ajattelemme.
Virret: 142; 144:2,8; 365:1,2,8 -10; 147; 141; 143
"Te olette maan suola" on kuvaus sekä kristityistä että maailmasta. Jos työskennellään tosiasioista ylöspäin, tai Raamatun ilmoituksesta alaspäin, tullaan samaan: ihminen ja hänen maailmansa ei kehity ja edisty kohti paratiisia, vaan on langennut, syntinen ja paha. Sillä on taipumus valheeseen ja väkivaltaan niin kuin lihalla on taipumus pilaantua. Maailma mätänee. Huomenna se on huonompi kuin tänään. Vain jos heittää kyllin paljon hyvää pahan ympärille, se voi pysyä pystyssä jonkin aikaa. Jokainen epärehellinen, epäpuhdas, itsekäs ja vihaava ihminen on loinen jonkun toisen rehellisyydessä, puhtaudessa, epäitsekkyydessä ja rakkaudessa. Kristitty on suola pilaantumista estämässä ja makua antamassa.
Jo pieni määrä rakeeksi jauhettua suolaa riittää maustamaan suurenkin määrän. "Älkää siis olko heidän kaltaisiaan", on vuorisaarnan pääsanoma. Suostumalla olemaan erilainen kristityn pelkällä läsnäololla on jo vaikutuksensa kodissa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Jos uskovaiset elävät niin kuin kaikki muutkin, tulee sielujen pelastajista suolansa kadottanutta maantien pölyä. Erotkaa, mutta älkää eristäytykö!
Emme löydä UT:sta alkuseurakuntaa apostolien ja Paavalin johdolla lähettämässä julkilausumia Rooman hallitukselle. Kirkon tehtävänä on julistaa evankeliumia uskollisena Kristukselle ja Raamatun sanalle, muutoin Kristuksen morsian on vaarassa muuttua Ilmestyskirjan ennustamaksi katunaiseksi. Kristittyjen tehtävänä on vaikuttaa olemalla, elämällä ja sanomalla "ei" ja "kyllä" sen mukaan kuin rakkaus vaatii.
Tämä vanha maailma on pimeä ja pimenee. Valistusta ja tietoa ei maailmasta puutu. Kuin jatkona gnostisismille maailma on odottanut parantumista ja pelastusta tiedon välityksellä, mutta turhaan. Analyysit porautuvat syvälle, mutta ongelmaksi on jäänyt: entä sitten ja mitä tiedolla tehdään ja kuinka elämää eletään? Suuretkin tietäjät ovat monesti epäonnistuneet traagisesti henkilökohtaisessa elämässään. Kuka pelastaisi ihmisen ihmiseltä itseltään?
Ei tule unohtaa, että Platon, Sokrates, Aristoteles ja monet muut jakoivat viisautta jo ennen Jeesusta. Heistä huolimatta Jeesus sanoi opetuslapsiaan tarkoittaen: Te olette maailman valkeus. Muu on pimeyttä. Ellei koordinaattiristiä aseteta Jeesukseen, on harhailu loputonta. "Maailma ei viisauden avulla oppinut tuntemaan Jumalaa." (1 Kor 1:21) Aurinko on noussut, tähdet häipyvät. Hän, joka on "maailman valkeus" kutsuu nyt valkeudeksi heitä, jotka ennen olivat pimeyttä. (Ef 5:8; Fil 2:15)
Jumalalla on varaa sytytellä pieniäkin tuikkuja pimeyttä karkoittamaan. Pimeässä näkyy pienikin valo. Kun Jeesus tuli, sai "kansa, joka pimeydessä vaeltaa, nähdä suuren valkeuden". (Jes 9:1) Valoa elämän kaamokseen ja kuoleman varjoihin on myös siellä, missä on yksikin kristitty, joka heijastaa Kristusta.
Valo paljastaa pimeyden kätköt ja sen, mistä pimeys johtuu. Ihminen on vieraantunut Jumalasta. Langennut ihminen "rakastaa pimeyttä enemmän kuin valkeutta". Yksin evankeliumi antaa tämän analyysin, joka tosin on aina ollut vastenmielinen ja loukkaava tälle maailmalle. Tietoa, kasvatusta, poliittisia toimia, kansainvälisiä kokouksia on yritetty, mutta tuloksetta. Evankeliumi antaa vastauksen. Ihminen ei tarvitse enmmän tietoa ja yritystä, vaan uuden valon ja uuden luonnon, joka rakastaa valoa ja vihaa pimeyttä. Hänen täytyy uudestisyntyä!
Raamattu korostaa sitä, että ensin kristitty on ja vasta sitten tekee. Kaupunki ylhäällä ja lamppu lampunjalassa on ja näkyy. Hyvät teotkin tulevat aikanaan, mutta tuntuu kyseenalaiselta niiden näyttäminen (vrt Matt 6:1). John Stott vuorisaarnan selityksessään "Vastavirtaan" ehdotta ratkaisuksi: kristityn on näyttävä silloin, kun tuntee kiusausta piiloutua ja piilouduttava, kun tuntee kiusausta näkyä. Joka tapauksessa muut huomaavat kristityn hyvät teot samoin kuin Pyhän Hengen täyteydenkin - Apostolien teoissa - ei kristitty itse.
Sana "Isä" Jumalaa tarkoittavana esiintyy Matteuksella ensi kerran ko. tekstissä. Jeesus muutti ikuisiksi ajoiksi sen tavan, jolla Jumalasta ajattelemme.
Virret: 142; 144:2,8; 365:1,2,8 -10; 147; 141; 143
Vastaukset 1
Vanhimmat
seurat ajattelit täällä pitää ja saarnatakin itse tahdot...