Yksinäisyyttä on monenlaista mutta nyt kysyn oikeasti yksinäisiltä aikuisilta (n. 30 v ja ylöspäin) vähäsen. Oikeasti yksinäisillä tarkoita sellaisia jotka eivät koskaan ole seurustelleet tai viimeisestä seurustelusta on jo yli 5 vuotta.
1. mies vai nainen ja ikä?
2. miksi luulet olevasi edelleen yksin?
3. yritätkö vielä etsiä puolisoa/kumppania vai oletko sopeutunut yksinäisyyteesi?
4. häiritseekö yksinäisyytesi muuta elämää, esim työelämää?
Omat vastaukseni:
1. nainen, 45 v
2. nuorempana olin ujo ja ylipainoinen enkä osannut meikata, pukeutua muodikkaasti saatika tanssia (en osaa vieläkään). Ja aika ajoi sitten ohi.
3. olen sopeutunut elämään yksin, työssä menestyminen on tuonut itsevarmuutta ja oman arvon tunnetta.
4. ei, työssä menee hyvin ja työviikon jälkeen en paljon jaksakaan sosiaalista elämää. Juuri äsken vasta avasin tämänkin masiinan.
1. mies vai nainen ja ikä?
2. miksi luulet olevasi edelleen yksin?
3. yritätkö vielä etsiä puolisoa/kumppania vai oletko sopeutunut yksinäisyyteesi?
4. häiritseekö yksinäisyytesi muuta elämää, esim työelämää?
Omat vastaukseni:
1. nainen, 45 v
2. nuorempana olin ujo ja ylipainoinen enkä osannut meikata, pukeutua muodikkaasti saatika tanssia (en osaa vieläkään). Ja aika ajoi sitten ohi.
3. olen sopeutunut elämään yksin, työssä menestyminen on tuonut itsevarmuutta ja oman arvon tunnetta.
4. ei, työssä menee hyvin ja työviikon jälkeen en paljon jaksakaan sosiaalista elämää. Juuri äsken vasta avasin tämänkin masiinan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
1. Mies 30
2. Edelleen yksin sillä olen aina ollut syrjäytynyt monesta syystä
3. En ole etsinyt mitään sillä tiedostan arvottomuuteni, mutta en ole sopeutunutkaan tilanteeseen
4. Mitä elämää?
Yv:n vastaukset:
1. Mies 30 v. (papereissa, henkisesti n. 19 v)
2. Nuorempana olin arka, ujo ja uskoin olevani erittäin ruma, josta tytöt eivät pitäisi. Tässä tulos.
3. Minun on vaikea hyväksyä yksin jäämistä. En yritä etsiä aktiivisesti kumppania (kun en osaa, enkä uskalla sanoa kenellekään mitään)
4. Kyllä häiritsee. En osaa arvostaa itseäni tarpeeksi, koska häpeän ja suren sinkkuuttani. Olenkin suunnitellut ostaa itselleni sormuksen, jotta näyttäisin arvokkaamalta, ja että se voisi auttaa myös työpaikan saamisessa.
Jo on itsetuntosi alhaalla. Eihän se sormus mitään ratkaise. Omalla työpaikallani on yksi naimisissa oleva perheellinen mies joka ei koskaan käytä sormusta. Ja kaksi avoliitossa olevaa perheellistä miestä joilla ei siis ole sormusta. Sekä yksi eronnut, uudessa avoliitossa oleva mies eikä tietenkään sormusta.
Tuo menee jo sarjaan kuka pettää ketä tai antaa ymmärtää mitä. (naisen puoliso= mies vai nainen, sormus = naimisissa/kihloissa vai ei)
vain hyvä YV, kuinka sitten selviydyt jos pitäisikin se (olematon) vaimo jossain esittää? Vaikka työpaikan pippaloissa?
1 vastaus
2 otsikossa vastaus, edellisen avovaimon mielestä.
3 yritän, olisitko sinä? EN.
4 takaraivossa häiritsee nykytilanne. KYLLÄ.
1. kohta 50v
2. Olen yksin kovista kokemuksista johtuen ex-avioliitosta. Lapset sairastuivat psyykkisesti itseni lisäksi. Missä välissä olisin ehtinyt katsella puolisoa?
3. Häiritsee kovasti, ei yksinolo ole itse valittua- enää. Kaikki "hyvät" ikäiseni miehet ovat joko varattuja tai muuten kieroutuneita: alkoholisteja, narsisteja tms.
¤. Nuorena ne oikeat suhteet ovat mahdollisia, kun on vielä tallella "viattomuus" ja usko ihmisiin. Nyt on nihilistinen ja käärmeentynyt olo! Haluaisihan sitä käpertyä toisen kainaloon ja olla heikompi astia.
nuori tähän, mutta en ole koskaan seurustellut enkä varmaan koskaan tule seurustelemaankaan, eikä ole varmaa että tällaista kysytään sitten kun olen yli 30 v. joten...
1. Nainen 22v.
2. Kukaan ei vain pidä minusta. En ole seksuaalisesti haluttava, enkä "tyypillinen" nainen muutenkaan (meikkaan jos huvittaa, en kaakata ja kikata, en ole naisellisen avuton ja heikko, enkäö koko ajan "tarjoamassa itseäni").
3. Minulle on tehty niin selväksi, että olen vastenmielinen, etten todellakaan viitsi kiusata toisia ehdotuksillani enkä itseäni ylläpitämällä harhakuvitelmia.
4. Ei. Kaikkeen tottuu. Ja muu elämäni on ihan tyydyttävää. Lähinnä häiritsevät muiden ihmisten kysymykset (niin kuin he eivät tietäisi jo vastauksta).
vaikken olekaan vielä 30.
1) Nainen, 28
2) Nuorempana odotin, että kaikki menisi jotenkin itsestään niin kuin muillakin ihmisillä, että löytäisin jonkun sitten kun saisin opiskelu/työpaikan, mutta aloin ensin paniikkioireilla ja sen takia ihmisten ilmoilla liikkuminen muuttui aina vain vaikeammaksi ja masennuin. Sitten rakastuin yhteen ihmiseen ennen kuin sain tietää että on jo varattu, ja kuvittelin etten halua ketään muuta. - tekosyy sille, ettei tarvitsisi edes yrittää (etsiä seuraa).
3) Selailen toisinaan ilmoituksia, saa nähdä
4) Ei se ketään kiinnosta, että olen yksin. Valittamiseni toisaalta häiritsee joskus perhettä.
1. nainen 30 v.
2. minun on vaikea luottaa miehiin, jätin aikoinani pienimmästäkin syystä, ettei tarvitse itse pettyä. Ja kohtaloni on usein pelimiehet... Nyt ei juuri mitään sutinaa ole ollutkaan, kun yksin on ikävä lähteä esim. baariin.
3. Yritän etsiä, en ole sopeutunut. Miestä enemmän minua kuitenkaan huolestuttaa, ettei minusta ehkä tule äitiä ikinä.
4. häiritsee ehkä sitä pientä sosiaalista elämää, mitä on jäljellä. Minun on vaikea unohtaa ystävieni "hylkäys" (johtuen pariutumisesta) ja kaveerata normaalisti heidän kanssaan. Ymmärrettävää, ettei samanlaista menoa kuin 10 vuotta sitten - enkä haluaisikaan yhtä kovaa menoa - mutta silti sopeutumisvaikeuksia tilanteeseen.
1. Nainen, 46
2. En kai pysty todelliseen läheisyyteen, paljastamaan itseäni/ei ole tullut sopivaa miestä kohdalle/ en ehkä kestäisi sitä, kun tavallinen arki astuu kuvioihin. Miehiä minulla on ollut satamäärin. Mussa on naispuolista casanova-ilmiötä? Miehet pelkäävät minua? Minä pelkään miehiä, koska olen tullut niin pahasti petetyksi ja satutetuksi (1 tapaus). Pelkään, että jään valtataistelussa alakynteen. Se ei sovi minulle. Haluaisin tasa-arvoisen suhteen. Olen tunne-ihminen, jolla on paljon koulutusta. En kuitenkaan osaa arvostaa itseäni tasaisesti.
3. Vaihtelee päivien, viikkojen, kuukausien mukana. Välillä vihaan ja inhoan miehiä yli kaiken. Välillä kaipaan kumppania, läheisyyttä, seksiä, rakkautta niin, että tekee kipeää. Harrastan irto-suhteita, vaikka niistä ei paljon irtoa. Onpahan edes jotain välillä. Haen netistä seksiseuraa. Olen kai vähän ääri-ihminen, epävakaa omalla laillani, tasa-painoisin yksin ollessani.
4. Välillä se on rasite, välillä vapautus. Haluaisin läheisen ihmissuhteen, mutta en osaa vielä uskoa, että hyvä sellainen kohdalleni tulisi. Ehkä en ole vain vielä valmis sellaiseen, jos sitten tulen olemaan koskaan. 10- 15 % on aina ollut parittomia. Ehkä olen yksi heistä.
on aika pelottava ku joka paikassa kynnät.
"Kyntömies ei vakoaan valitse" tai "Ei siinä vako kyntömiestä valikoi".
..irtosuhteita kun niin moni on saanu hivin ja tutuistakin.ja silti suositaan sinkkuutta ja seksihurjastelua. siis yök. kaipaan tervettä parisuhdetta. suosittelen.
Ymmärtääkseni ei ollut tarkoitus arvostella kenenkään tekemisiä. Kukkan muu ei voi tietää miksi kukin toimii niin kuin toimii. "Sairaasti" yäk sano yäk, toimin minäkin .....miten en kerro
1. Mies 32v
2. Olen VAIN 164cm ja ainakin kontaktipalstoilla pituus on NAISILLE ERITTÄIN TÄRKEÄ
3. Teen itsemurhan
4. Pystyy ryyppää ja reissamaan miten lystää ja mitä lompakko antaa myötä
mutta mä oon sua lyhyempi silti ollu useita kauniitakin tyttöjä/naisia..ei se siis sitä pituutta aina kato.
tästäkin viestistä näkee että ensin urputatte että naisille merkkaa miehen pituus ja samaan hengen vetoon kuitenkin itse puhutte naisen ulkoisesta kauneudesta.......
minulle ei miehen pituus merkitsisi mitään (tai okei 150 cm vois olla jo aika lyhyt, mutta 164 senttinenhän on minua itseänikin pidempi!)
kunhan on huumorintaju, tuo kaikkein tärkein ominaisuus olemassa! vai vielä muutenkin fiksu ja mukava...
Aika monet naiset saattavat katsoa kieroon jos mies on erittäin lyhyt.. Tietysti vähän riippuu muustakin olemuksesta.
Ei pituus ole varmaankaan este suhteiden luonnille mutta kyllä se voi vaikuttaa siihen negatiivisesti.. ja nykyisin kun kaikissa asioissa kilpailu on varsin kovassa kurssissa niin voi tuo vaikuttaa että kontaktipalstoilla vastausten määrä vähenee merkittävästi.
Vastaanpas minäkin, vaikken yli 30 vuotta olekaan. Mielestäni kuitenkin aikuinen ihminen olen.
1. mies, 22v.
2. elämäntapani epäsosiaalisia, en kiinny ihmisiin
3. en etsi aktiivisesti, lähinnä olen sopeutunut kohtalooni
4. toki ystäväverkoston puuttuminen vaikuttaa esim.opiskeluun, mutta minkäs teet. Joskus tekee mieli itkeä, vaikken sellainen mies olekaan, mutta noi nyt lähinnä häiritsee arkea.
1. mies vai nainen ja ikä?
Mies ja 43 vuotta
2. miksi luulet olevasi edelleen yksin?
Syynä on ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja ehkä jonkinlainen sitoutumiskammo. Lapsuuteni on ollut painostavaa ja pelottavaa (isäpuolella narsistinen pers.häiriö). En pysty luottamaan ihmisiin. Pelkään, ettei toinen välitäkään minusta sellaisena kuin olen tai päinvastoin. Huono itsetunto.
En myöskään uskalla tehdä seurustelualoitetta. Se häpeän tunne on aikamoinen, kun joskus on yrittänyt ja saanut pakit.
3. yritätkö vielä etsiä puolisoa/kumppania vai oletko sopeutunut yksinäisyyteesi? Haaveilen kumppanista ja perheestä usein. Ikää kuitenkin tulee koko ajan enemmän, joten perheen perustaminen pitäisi alkaa jo nyt.
4. häiritseekö yksinäisyytesi muuta elämää, esim työelämää? Ei häiritse työelämää, mutta muuta elämää kyllä. Kadehdin ystäviäni, joilla on kumppani. Joskus mietin miten jotkut parit ovat tykästyneet toisiinsa, vaikka mies voi näyttää ei-niin-unelmien-mieheltä.
1) Mies 31v
2) Koska työnnän kaikki ihmiset läheltäni pois
3) En etsi, muurin lävitse pääsee jos jaksaa tarpeeksi yrittään; uskoisin...
4) Ei oikeastaan; parempi olla yksin kuin satuttaan toisia...
1. Nainen 51v
2. Sopivia kumppaniehdokkaita ei juurikaan tarjolla
3. En aktiivisesti etsi, mutta huomioin kyllä miehet sillä silmällä eli onko potentiaalia sussuksi. Valitettavasti täytyy viitata kohtaan 2.
Olen milestäni hyvin sopeutunut yksinelämiseen: viihdyn yksin mainiosti ja välillä tulee ajatus, että ehkä en sopeutuisi siihen, että siinä lähellä olisi joka ilta se toinen :-o
4. Ei häiritse, päin vastoin: olen varmasti paljon seurallisempi, puheliaampi ja ulospäin suuntaunempi nyt, kuin jos suuri osa energiaani valuisi puolison hoitoon. Aiemmista suhteistani
(mm. avioliitto) on jäänyt muistikuva, että parisuhde vie energiaa enemmän kuin antaa. Tietysti näin ei aina tarvitse olla, mutta oma kokemus on tämä. En muuten ole työelämässä.
1. mies 40v
2. en oikeastaan koskaan seurustellut, nuorena yläasteella yritin ensiksi tulla hyväksytyksi 'perheessäni', myöhemmin pari epäonnistumista (ihastus ystävään ja sen jälkeen tämän ystävyyden menetys), ujous. Olen kuitenkin ihan ok hyvinkoulutettu ja vakiduunissa, tavallinen ulkonäkö yms. joten asiat kunnossa
3.yritän edelleen löytää naista ensiksi ystäväksi, myöhemmin ehkä enemmänkin
4. kyllä yksinäisyys vaikuttaa, viikonloput välillä ahistaa, toisen ihmisen läheisyyttä ja seksiä kaipaa, toisaalta olen oppinut elämään näinkin
1. nainen 40v.
2. Olen lapsesta asti oppinut tekemään muiden tahdon mukaan tunteakseni itseni hyväksytyksi. En ole ikinä kokenut olevani rakastettu sellaisena kuin olen. Olen olemassa muiden tarpeita varten. Olen lihava ja pidän itseäni muutenkin iljettävänä. Kukaan ei ole ikinä kysellyt poikaystävistä jne. Se vahvistaa sitä käsitystä että muutkin ovat sitä mieltä että kukaan ei pidä minusta. Pelkään loukatuksi tulemista niin paljon etten edes yritä saada kumppania.
3. Haluaisin ihan toooosi paljon saada kumppanin. Yksinäisyys pelottaa.
4. yksinäisyys häiritsee ihan kaikkea. Tulee niin haikea ja kateellinenkin olo, kun tuntuu että kaikilla muilla on joku läheinen jolle kertoa asioitansa. "Ystävillä" on kaikilla perhe ja tunnen välillä itseni ihan turhaksi vaikka olisinkin heidän luonaan.
1. nainen, ikä 32
2. en uskalla päästää ihmisiä lähelleni, koska pelkään heidän satuttavan. Tavalla tai toisella. Läheinen voi myös kuolla pois, tai sitten hylätä kokonaan, myös perheenjäsenet. Sydän voi oikeasti särkyä jonka jälkeen sen paikkaaminen on tavattoman vaikeaa ellei mahdotonta! Pienellä paikkakunnalla myös ura, tms. voi aiheuttaa sen ettei ihmisiä vain voi päästää lähelle, etteivät he juorua tms..
3.vaikka olenkin liitossa, olen silti ollut aika yksinäinen jo sen saman 32 vee.
4. työelämää ei häiritse, päinvastoin! Mutta työpäivän jälkeen... häiritsee!!!!