Miksi naureskellaan, päivitellään ja tuomitaan vanhojenpiikojen/poikien katkeruutta?
Minä en tuomitse vaan ymmärrän.
On täysin ymmärrettävää, kun jää vaille läheistä, rakkautta tuovaa ihmissuhdetta, seksiä jne. niin mieli katkeroituu.
Tulee myös erilaisia yksin elävän oikkuja, kuten asiat pitää mennä juuri kuin itse tahtoo, itsekkyyttä jne.
Voihan joku perheellinenkin olla katkera vaikka siitä, että elää huonossa suhteessa tai kokee muita perhe-ongelmia. Tai mitä ongelmia kokeekaan.
Ylipäänsä ihmettelen monien jyrkkää suhtautumista tähän täysin luonnolliseen ja inhimilliseen tunteeseen. Aina siitä puhutaan, ettei katkeruuteen kannattaisi jäädä, ja että sillä myrkyttää omien ja muiden elämän, mutta pitäähän negatiivisetkin tunteet elää läpi, surra kun surettaa. Tunteita ei kannata kieltää itseltään.
Mietipä sinä vl-palstan lukija, oletko tuntenut katkeruutta ja miten olet sitä käsitellyt. Oletko peräti "parantunut" siitä?
Täällä s24:ssä on ihan oma palstakin Katkeruus-aiheelle.
Otan tähän hengellisen aspektin vielä, koska tämä aihe on nyt tällä vl-palstalla.
Katkeruus on syntiä, kuten varmaan tiedätte. Vai onko?
Minä en tuomitse vaan ymmärrän.
On täysin ymmärrettävää, kun jää vaille läheistä, rakkautta tuovaa ihmissuhdetta, seksiä jne. niin mieli katkeroituu.
Tulee myös erilaisia yksin elävän oikkuja, kuten asiat pitää mennä juuri kuin itse tahtoo, itsekkyyttä jne.
Voihan joku perheellinenkin olla katkera vaikka siitä, että elää huonossa suhteessa tai kokee muita perhe-ongelmia. Tai mitä ongelmia kokeekaan.
Ylipäänsä ihmettelen monien jyrkkää suhtautumista tähän täysin luonnolliseen ja inhimilliseen tunteeseen. Aina siitä puhutaan, ettei katkeruuteen kannattaisi jäädä, ja että sillä myrkyttää omien ja muiden elämän, mutta pitäähän negatiivisetkin tunteet elää läpi, surra kun surettaa. Tunteita ei kannata kieltää itseltään.
Mietipä sinä vl-palstan lukija, oletko tuntenut katkeruutta ja miten olet sitä käsitellyt. Oletko peräti "parantunut" siitä?
Täällä s24:ssä on ihan oma palstakin Katkeruus-aiheelle.
Otan tähän hengellisen aspektin vielä, koska tämä aihe on nyt tällä vl-palstalla.
Katkeruus on syntiä, kuten varmaan tiedätte. Vai onko?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli vähän tökerösti muotoiltu kirjoitus niin otatin pois. Sorry.
Minusta kirjoitus on hyvä ja ajankohtainen, ainakin minulle.
Ja muotoilen uudestaan. Mun ois pitäny enemmän vaan muokata tuota ennen lähetystä.
Olen liian kriittinen. :(
Aluksi pitää vaan miettiä asiaa, se niin kosketti.
Tarkoitan sitä, että minä olen katkera siitä, että olen joutunut luopumaan miehestä ja lapsista siksi, että olen halunnut säilyttää vl-uskoni.
Miksi minä jouduin luopumaan niin paljosta.
En voi ymmärtää. Tämä elämä on epäreilua, aina. :(
tosiaan kun sen pystyy purkamaan jollekin. Kuuntelu voi joskus tuntua työläältä, mutta puhujaa se helpottaa, kun joku jaksaa kuunella.
Lapsettomat avioparit saavat ottaa hedelmöityshoitoja, mutta yksinäisen vl-naisen pitää tyytyä onneensa:
”Riemuitse sinä hedelmätöin, joka et synnytä: iloitse riemulla ja ihastu sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on, sanoo Herra.” (Jes 54:1.)
"Lapsettomat avioparit saavat ottaa hedelmöityshoitoja."
Taitaa elämä olla "lapsettomilla" kovin peräpäävoittoista ja siementen pakonomaista sisällä pitämistä jalat pystyssä maaten. Jatkuvaa perän rassaamista, joka käy hermoille ja on täyttä työtä. Jos on vähänkin älyllisempi, niin tyytyy Jumalan tahtoon.
et tiedä sitä valtavaa surua ja kaipausta, mitä lapseton kokee.
mitkä ovat yksinäisen vl-naisen lohdutuksen sanat toiselle yksinäiselle vl-naiselle, kun hän katkera purkaa sitä ettei ole päässyt naimisiin.
- Kuule, ei minusta ainakaan olisi ollut pyörittämään isoa perhettä, meitä on säästetty monelta vaivalta.