MT-ongelmaisen seksielämä

Minulla ei sellaista ole. Mielenterveysongelmat ja mt-kuntoutujan leima otsassa ovat raiskanneet persoonani ja elämäni. Kuka haluaa "hullun"? En ole sellaista ihmettä vielä nähnyt.
Ne, joita olen kohdannut, ovat lähinnä inhonneet, halveksineet ja pitäneet minua jonain sekasikiönä epäihmisenä.
Olen menettänyt uskoni elämään ja ihmisiin.
Silti vielä pieni toivon kipinä elää sisälläni: ehkä joskus koen rakkauden, vaikka olen näin rikki.
Toisaalta olisi helpompaa, kun kaipausta ei enää olisi. Olisin sitten vain elävä ruumis joka huolehtii vain perustarpeistaan.
Kutekoon muut ja sekstatkoon nahkansa vaikka puhki.
6509
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

En ole mikään lapsiakin säikäyttävän ruma, se kerrottakoon selvennykseksi.
Mutta hullu. Pilalle mennyt. :(

Äänestä

Ei sitä minullakaan ole mitään säpinää. Hyvä seurustelusuhde olisi haaveissa, mutta ei näkyvissä.

Äänestä
  • ...kymmeneen vuoteen. Moraali ja arvomaailmani ei anna periksi harrastaa ns yhden illan suhteita ja viime kerrasta ex-miehen kanssa on noin kauan! Ei näköjään kuole vaikkei olekaan seksiä! Kanavoin liikuntaan ja lasten hoitoon.

    Äänestä

Mielenterveysongelmat ja varsinkin masennus ovat nykyään niin yleisiä, että luulisi ihmisten jo tottuneen. Minulla on liberaali ystäväpiiri, eikä kukaan ole säikähtänyt diagnoosista kuullessaan.

Suhteemme alkuvaiheessa olin välillä ärhäkkä ja impulsiivinen, ja mies säikähti, kun yritin itsemurhaa. Siitä kriisistä päästiin yli ja pää tokeni kunnon lääkityksellä. Minkäänlaisia seksiongelmia ei ole ollut. Vaikka olisin välillä kuinka masentunut, mieheni saa houkuteltua minut mukaan ja sitten seksi onkin mukavaa ja tulee parempi mieli.

Äänestä

ole minkäänlaista seksielämää.. kun ei ole kumppania niin ei oo myöskään seksiä.. kumminkin olen vain menettänyt mielekiintoni kyseiseen asiaan... ite oon mielenterveysongelmainen niin eipä oo kukaan kajonnut muhun... kaikki vaan häipyvät läheltäni ja sitten kun oon yksinäinen ja möllötän vaan kotona niin mä vaan kaipaan omaa rauhaa... olen ennemmin vaikka mökillä kuin seksiä vonkaamassa jossakin baareissa.. ei vaan enää kiinnosta baari- eikä välttämättä koko seksielämä! olen minäkin menettänyt uskoni elämään ja ihmisiin.. että voipi olla että ei oo muuta ratkaisua kun teloittaa ittensä... anteeksi, mutta musta nyt näin tuntuu...

Äänestä

Itse olen päässyn pahimman (eli nuoren aikuisen elämän) yli ja myös tottunut olemaan, elämään (puolittain!), niin että kukaan ei minuun koske millään tavalla. Ku ei oo miestä, niin kuka koskettelis, hyväilisi, hellisi, saatika seksiä antaisi nautinnoksi. Olen tilaani tyytynyt.

SSRI-lääkityksessä, joka mullekin mennyt yli 10 v, on se hyvä puoli, että silloin ei halua, ei kiinosta, ei kaipaa. Lääkitys, joka vie vietin pois, tavallaan palvelee, sillä kohdallani muutoinkin varsin varmasti eläisin ilman miestä. Sikäli on usko ihmissuhteisiin kohdallani mennyt. Vaike olisi minunkin luottaa ja kunnon suhdetta aloittaa. Haluaisin nimittäin koko paketin, avioliittoon asti. Minä en ole tyytynyt erottamaan seksielämää pois asiayhteydestään. Pelkän seksin takia tapaaminen jättää tyhjäksi ja onhan se ihan tylsää. Mieluummin ilman. Minäkään en hyväksyisi itseni kohdalle mitään irtosuhdehommaa. Ihan nuorena niitä oli, ainakin jollain petting-tasolla, ja silloin jo huomasin, että 'paketista' irrallaan - tylsää.

Minä kaipaan ja me kaikki varmaan, hyvänä pitoa, kosketusta, rakkautta, huomiota ja kaiken sitten kruunaisi seksuaalinen tyydytys aviosuhteessa, mutta tämä tavoite on niin suuri, että suostun jo siitä luopumaan. Tarttee kompensoida ja/tai elää puolittain, niinku. Tietenkin noita edellä mainittuja olisi minulla yhtälailla toiselle suuri tarve saaa olla antamassa. Tottunut olen siihenkin, että kohdetta ei ole. Tarvii etsiä huomionkohteita sillei laajemmin ja mielikuvitusta käyttäen.

Ettehän mene siihen lankaan, että uskotte kaiken mita mediassa 'seksin tärkeydestä' puhutaan. Ei se oo ihan niin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Katkera ämmä kirjoitti:

Minulla ei sellaista ole. Mielenterveysongelmat ja mt-kuntoutujan leima otsassa ovat raiskanneet persoonani ja elämäni. Kuka haluaa "hullun"? En ole sellaista ihmettä vielä nähnyt.
Ne, joita olen kohdannut, ovat lähinnä inhonneet, halveksineet ja pitäneet minua jonain sekasikiönä epäihmisenä.
Olen menettänyt uskoni elämään ja ihmisiin.
Silti vielä pieni toivon kipinä elää sisälläni: ehkä joskus koen rakkauden, vaikka olen näin rikki.
Toisaalta olisi helpompaa, kun kaipausta ei enää olisi. Olisin sitten vain elävä ruumis joka huolehtii vain perustarpeistaan.
Kutekoon muut ja sekstatkoon nahkansa vaikka puhki.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu