Mikä ikäsiä lapsenne ovat olleet kun olette muuttaneet erillenne ja sopineet yhteishuoltajuudesta? Minkälaiset järjestelyt ovat teillä asumisten ja tapaamisten suhteen toimineet? Kuinka kohta kaksivuotiaan lapsen kanssa nämä järjestelyt voisi tehdä lapsen parhaaksi jos yhteiselo vanhempina on liian raskasta niin vanhemmille kuin lapsellekkin?
Kiitos ihanat jos joku hieman auttaisi.
Kiitos ihanat jos joku hieman auttaisi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Esikoiseni oli noin kaksi vuotias, kun erosin hänen isästään. Tyttäreni oli alusta alkaen vuoroviikoin isänsä ja minun luonani. Jaoimme elatuksen luonapidoilla eikä meillä ollut elatussopimusta. Lapsilisät tulivat minulle ja siksi vastasin vaatehankinnoista. Asuntomme olivat lähellä toisiaan, joten kulkeminen oli helppoa. Muistan lapsemme pääseen nopeasti yli alkuhämmennyksen. Nopeasti hän oppi myös sen, että kahdessa kodissa on erilaisia tapoja ja sääntöjä -taisi olla niin, että meille vanhemmille tämä oli vaikeampaa oppia:)
Nyt kun lapseni isää ei enään ole, olen jokaisesta päivästä, jonka hän lapsemme kanssa vietti suunnattoman kiitollinen -ja niin on myös lapsemme.
Yhteishuoltajuudesta tietenkin sovittiin jo isyystunnustuksen yhteydessä, mutta äidin vaihdettua miestä lapsen ollessa puolivuotias, oli yhteishuoltajuus ja mahdollisimman tasapuolisesti jaettu vanhemmuus itsestäänselvä asia.
Tietenkin asiaan vaikuttaa se, miten paljon isä on ollut lapsen kanssa ennen eroa, eli osaako hoitaa lasta ihan itsenäisesti.