Uuden lastensuojelulain

Mitä lastensuojelu on?

Lastensuojeluperheiden taloudellisia vaikeuksia, työttömyyttä ja pätkätöitä on vähennettävä.

^^Tarkoittaako tämä sitä että jos olet lastensuojelunasiakas, sinulle hommataan vakituinen kokopäivä työ?

Vanhempien on saatava tietoa ja tukea lasten kasvatukseen.

Lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön sekä tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen.

^^Miten määritellään onko jonkun perheen "kasvuympäristö" riittävän virikkeellinen, monipuolinen ja tasapainoinen?

Terveyttä ja hyvinvointia tukevaa toimintaa ovat myös esimerkiksi liikunta, kulttuurin monet muodot ja taidelähtöiset menetelmät kuten yhteisötaide, soveltava taide ja sosiokulttuurinen toiminta.

^^Eli tarkoittaako tämä että sosiaali maksaa perheen teatteriin, oopperaan tai taidenäyttelyihin, laskettelemaan, golfaamaan... ? Mutta mitä ihmettä "yhteisötaide, soveltava taide ja sosiokulttuurinen toiminta" on???

Lapsiryhmän koko vaikuttaa kaikkeen arkipäivän toimintaan. Paljon lapsia ahtaissa tiloissa lisää aggressiivista käyttäytymistä.

^^Eli jos lapsi käyttäytyy agressiivisesti koulussa, voinko syyttää kuntaa lastensuojelulain rikkomisesta, koska lapsiryhmän koko on liian suuri?

Opettajilla, kouluterveydenhoitajilla,
ohjaajilla, järjestöjen ja yhdistysten ohjaajilla, valmentajilla ja muilla lasten kanssa työskentelevillä tulisi olla aikaa kuunnella, keskustella, ohjata tai vain olla lasten kanssa.

^^Jos opettajalla ei ole koulussa aikaa "vain olla" lapseni kanssa, voinko nostaa häntä vastaan syytteen lastensuojelulain rikkomisesta?

Vanhempien tulee saada tukea lasten kasvatukseen siellä missä lapset ja perheet tavallisestikin käyvät eli neuvoloissa, päivähoidossa ja koulussa. Tuki tulee antaa mahdollisimman varhain ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet. Varhaisen tuen (varhaisen puuttumisen) käytäntöjen tulisi olla käytössä kaikissa lasten ja lapsiperheiden palveluissa.

Yhteistyössä perheen kanssa tehdyn arvioinnin perusteella on mahdollista päätyä siihen, että lapsen tai perheen tarvitsema apu järjestyy normaalipalveluissa tehostetuin järjestelyin ja ettei lasta ole syytä määrittää lastensuojelun asiakkaaksi.

^^Onko tämä jollain jo toteutunut?

Lapsille tulee myös taata mahdollisuus osallistua omaa itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja tuoda oma näkemyksensä päätöksentekoon.

^^Eli jos lapsi sanoo ettei halua huostaanottoon, niin sitä tulee myös sosiaalin kunnioittaa?

Perustuslaissa turvataan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha.

Lastensuojelussa ristiriitaa aiheuttavat seuraavat kaksi ihmisoikeussopimusten periaatetta: 1) lapsen edun periaate ja 2) yksityiselämän ja perhe-elämän suojan periaate.

Koska perheellä on kasvatusvastuu, on sillä myös oikeus toteuttaa omia kasvatusnäkemyksiään ja arvojaan, kunhan ne edistävät lapsen kasvua ja kehitystä. Ulkopuolisilla ei ole oikeutta puuttua perheen tilanteeseen tai kasvatusperiaatteisiin ilman selkeitä perusteita.

Lastensuojelussa joudutaan usein toteamaan, että
lapsi on vanhemmalle tärkeä ja hän haluaisi pitää tämän luonaan, mutta lapsen kannalta turvaton kotitilanne on vaurioittavaa.

^^Kuka määrittelee millainen "kotitilanne" on lasta "vaurioittavaa"? Jonkun mielestä lasta vaurioittaa esim. vääränlaisen uskonnollisen/poliittisen kirjallisuuden lukeminen. Yksittäinen sosiaalihenkilökö saa päättää mikä vaurioittaa ja mikä ei?

Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa yhteiskunnan vastuu alkaa, jos lapsesta ei pidetä riittävän hyvää huolta.

^^Missä on määritelty "riittävän hyvä huolenpito"?
Saako yksittäinen sosiaali mielivaltaisesti päättää sen?

Lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus puuttua lapsen tilanteeseen, jos
• kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen ja nuoren terveyttä tai kehitystä tai jos
• lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa niitä.

^^Mistä vanhemmat voivat tietää mitkä "kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä"? Vaarantaako lapsen kehityksen se että isä ottaa yhden saunakaljan? Vai se että isä ottaakin 10? Kuka määrittää ja kertoo vanhemmille missä raja menee?

Kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Tällöin perhe-elämän ja yksityiselämän suoja väistyy. Lastensuojelussa on kuitenkin pyrittävä hyvään yhteistyöhön lapsen huoltajien ja muiden hänen läheistensä kanssa.

^^Sosiaaliko määrittää että "huostaanotto on nyt lapsen etu ja menee teidän perhe-elämänne edelle"?

Lastensuojelussa tehtävien ratkaisujen on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia.

^^Edistääkö huostaanotto todellakin "lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia" jos lapsi itkee kaiket päivät ja kaipaa kotiin? jos hänet eristetään yksin tyhjään huoneeseen useiksi viikoiksi? jos lapselta viedään kaikki läheiset ihmissuhteet ja estetään yhteydenpito vanhempiinsa? jne...

Kaikki lastensuojelussa tarvittavat toimenpiteet on tehtävä mahdollisimman hienovaraisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä valmistellaan yhteistyössä lapsen ja perheen kanssa, niin että kaikki tietävät, niitä on odotettavissa.

^^Sosiaaliko kertoo etukäteen että "tulemme ottamaan lapsenne huomenna huostaan, ette tule näkemään lastanne ikinä enään"?

Lastensuojelussa on noudatettava oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, yhteisvastuullisuuden, osallisuuden, valinnanvapauden ja asiakaslähtöisyyden periaatteita.

^^Nuodattaako sosiaali muka YHDENVERTAISUUTTA tai valinnanvapautta? Toisille perheille on sallittua esim. lasten ja vanhempien alkoholin käyttö, ilman että sosiaali mitenkään puuttuu asiaan. Toisista perheistä viedään lapset ilman mitään todellista syytä on vain "suuri huoli" lapsesta.

Perustuslakiin on erikseen kirjattu, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

^^Koskahan sosiaali alkaa noudattaa perustulakia?

Lastensuojelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen mielipiteisiin ja toivomuksiin.
Lapsen tulee myös saada osallistua omaa itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja saada niistä tietoa.

^^Ai jos lapsi sanoo ettei hänen mielestään vanhempien käytös vahingoita hänen kehitystään ja hän haluaa jäädä kotiin, niin sosiaali "kiinnittää siihen erityistä huomiota" eikä pakkohuostaanota lasta?

Lastensuojelussa työskentely lähtee lapsesta ja lapsen tarpeista. Lapsi on aktiivinen osapuoli, joka omalta osaltaan voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu.

Lastensuojelussa lapsella on vaikutusvaltaa häntä itseään koskevassa päätöksenteossa ja lapselle on järjestettävä tilaisuuksia osallistua omien asioittensa selvittelyyn.

Tämä ei tarkoita sitä, että lapsi yksinään voisi päättää asioista, mutta hänellä on oikeus tuoda oma näkökulmansa mukaan päätöksiä tehtäessä.

Jos hän on ratkaisuista eri mieltä, on niiden perusteista erityisesti keskusteltava hänen kanssaan.

Lapsen tulee voida käsitellä saamaansa tietoa ja kokemiaan tapahtumia turvallisessa ilmapiirissä.

Lapsi voi olla avoimesti mukana vain tilanteissa, jotka eivät uhkaa hänen turvallisuudentunnettaan tai lojaalisuuttaan vanhempia kohtaan.

Lapsella on myös oikeus olla ottamatta kantaa ja olla kertomatta elämästään tai vanhemmistaan asioita, joita hän ei ole valmis jakamaan työntekijän kanssa. Työntekijän tulee säilyttää kunnioittava asenne vanhempia kohtaan, koska kaikissa tilanteissa vanhemmat ovat lapselle tärkeitä.

Varhaisen tukemisen (varhaisen puuttumisen) tulee tarjota tukea lapselle ja perheelle kunnioittavasti, avoimesti ja leimaamatta.

Se ei saa olla ikävää tunkeutumista toisen asioihin.

Asioita tulisi käsitellä yhdessä lapsen ja perheen kanssa siten, että he kokevat tulevansa arvostetuiksi ja saavansa tukea.

^^Toivossa on hyvä elää. Tuskin tulee ihen heti toteutumaan.

Lasta ja perhettä pyritään tukemaan ensisijaisesti omassa kodissaan ja avohuollon tukitoimin.

Aina avohuolto ei kuitenkaan riitä tai ole mahdollista lapsen tarpeiden ja edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi, jolloin lapsi joudutaan sijoittamaan pois kotoaan. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä.

^^Kuka päättää milloin avohuolto ei riitä tai ole mahdollista?

On vaativa tehtävä ratkaista, milloin lasta ja perhettä ei pystytä auttamaan avohuollon tukitoimien avulla. Inhimillisiä murhenäytelmiä voi syntyä yhtä hyvin siitä, että lasta ei oteta pois vahingoittavasta tilanteesta, kuin liian hätiköidystä huostaanotosta.

^^Niinpä... kuka sen päättää?

Sijaishuollon aikana lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä ja muihin läheisiinsä, ja lastensuojelun on tuettava tätä yhteydenpitoa.

Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.

Huostassapito on lopetettava, kun siihen ei enää ole perusteita.

Varhaisen puuttumisen vaiheita ovat
1) huolen tunnistaminen,
2) sen ottaminen puheeksi lapsen ja vanhempien kanssa ja
3) korjaavat toimenpiteet.

Huolen tunnistaminen: Huolen vyöhykkeiden avulla työntekijä voi arvioida omaa huoltaan ja tarvettaan puuttua siihen.

^^Jaa-a millaisiahan "huolenvyöhykkeitä" sosiaalilla on?

Huolen ottaminen puheeksi lapsen ja vanhempien kanssa on olennainen osa varhaista tukemista.
Se toteutetaan kunnioittavana keskusteluna, jossa yhtenä keskeisenä tehtävänä on saada aikaan työntekijän ja vanhempien liittouma lasta koskevan huolen käsittelemiseksi.

Vanhempien tukemisessa voidaan hyödyntää keskustelujen lisäksi esimerkiksi kokemuksellista oppimista ja elämäkerrallisia työkaluja (elämänjana, vanhemmuuden roolikartta, asiakastarinat, sosiodraama jne.). Työntekijöiden ja vanhempien välille pyritään muodostamaan kasvatuskumppanuus, yhteinen ymmärrys ja toisiaan tukevat toimintatavat lapsen kasvatukseen.

^^Häh?? Eiköhän huostaanotoissa ole "sosiodraamaa" ihan tarpeeksi muutenkin...
Mitä edes tarkoittaa "perheellä on vanhemmuuden roolikartta hukassa"?

Onnistuminen edellyttää luottamuksellisen suhteen luomista työntekijöiden ja perheen kesken. Etäältä tapahtuvan tiedon välittämisen tai opettamisen sijasta tulee luoda suhde vanhempiin ja pitää heitä vastuullisena lapsensa kehityksestä.

^^Onkohan kukaan sosiaali lukenut näitä? Jos menen perhetapaamiseen ja ehdotan että "tutkimmeko vanhemmuuden roolikarttaa vai perehdymmekö elämänjanaan, vai kerrotteko sittenkin asiakastarinoita vai luommeko yhdessä sosiodraamaa?" niin luulenpa sosiaalien passittavan minut samantien suljetulle osastolle ;D

Aivan tavalliset, lapsistaan huolta pitävät ja heistä välittävät vanhemmat ovat riittävän hyviä kasvattajia.

Vain jos lapsen kehitys ja terveys vaarantuvat, on yhteiskunnalla velvollisuus ja oikeus puuttua tilanteeseen.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri vaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle
• tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
• läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
• mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä
• iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
• taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen
• turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden
• itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
• mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan

Kasvattajien tulee huolehtia lapsen perushoidosta:
- ruuasta,
- vaatetuksesta,
- puhtaudesta ja
- riittävästä levosta.

Hyvä kasvatus on ohjaavaa ja vuorovaikutuksellista ja ottaa huomioon lapsen tarpeet. Siihen kuuluu yhdessäolo ja yhteinen tekeminen sekä arvojen ja taitojen välittäminen.

Lapsella on oikeus luoda ja säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

Kriisitilanteissa sisarusten keskinäinen tuki voi olla tavallistakin merkittävämpää. Lisäksi on tärkeää, että lapsella on mahdollisuus sisäistää molemmista vanhemmistaan myönteinen kuva. Tämä auttaa oman identiteetin luomisessa.

Huolehtivat kasvattajat kykenevät asettamaan lapselle turvallisia sääntöjä esimerkiksi käytöstapojen, kotiintuloaikojen ja koulunkäynnin suhteen.

Turvallisessa kasvuympäristössä lapsi voi kasvaa ilman pelkoa tai altistumista rikolliseen tai muuten lasta vaurioittavaan elämäntapaan. Aikuisten alkoholinkäyttö pysyy kohtuuden rajoissa eikä lapsen tai nuoren päihteiden käyttöä sallita.

Kotiväkivallan näkeminen tai kuuleminen voi vaurioittaa lasta vakavasti.

Lapsen toivomusten ja mielipiteen ottaminen huomioon on erityisen tärkeä koulutusvaihtoehtoja valittaessa, koska oppimiseen tarvitaan lapsen omaa halua ja innostusta.

Lapsen huollosta annettu laki kieltää ruumiillisen kurituksen ja henkisen alistamisen.

Jo pienestä pitäen lapsi tarvitsee ikänsä ja kehitystasonsa mukaista vastuuta, joka valmentaa häntä kohti omatoimista ja itsenäistä elämää. Vastuuta tulee antaa esimerkiksi rahankäytössä, koulutehtävien hoitamisessa ja kotitöissä.

Lastensuojelun eri toimenpiteiden on oltava lainmukaisia.

Muodollisesti oikein tehtyjen ratkaisujen tulee olla myös eettisesti ja emotionaalisesti kestäviä, ja niiden perusteluina tulee olla tutkittua tietoa.

Kaikkien toimenpiteiden tulee olla lapsen edun mukaisia, toisin sanoen niiden tulee sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä edistää hänen kehitystään.

Tuloksellisuuden todellinen mittari ovat lapsen tilanteessa tapahtuvat muutokset.

Parhaimmillaan väliintulo katkaisee sukupolvien yli ulottuvan huono-osaisuuden kierteen, niin etteivät seuraavan sukupolven lapset enää tarvitse lastensuojelutoimenpiteitä.

Kaikissa toimenpiteissä tulee noudattaa lastensuojelulain ja muiden asiaankuuluvien lakien (muun muassa sosiaalihuollon asiakaslain) säännöksiä. Asianosaisten oikeusturva on otettava huomioon asiakkuuden eri vaiheissa.

Lasta, vanhempia ja muita asianosaisia tulee kuulla, heitä tulee informoida suunnitelmista ja päätöksistä, ja mahdollisuuksien mukaan toimenpiteiden tulisi tapahtua yhteisymmärryksessä.

Asiakirjojen tulee täyttää niille asetetut vaatimukset, ja asianosaisilla on pääsääntöisesti oikeus tutustua niihin.

Päätökset on tehtävä kirjallisesti.

Toimenpiteiden tulee tapahtua lainmukaisissa aikarajoissa.

Päätöksiin on liitettävä tieto mahdollisuudesta muutoksenhakuun ja valitusosoitus.

Kokevatko lapsi ja hänen vanhempansa, että heitä on kuunneltu, ymmärretty ja otettu huomioon toimenpiteitä valmisteltaessa ja täytäntöönpantaessa? Ovatko he
voineet aidosti olla mukana suunnittelemassa ja hyväksymässä esimerkiksi asiakassuunnitelmaa, sijoituksen muotoa ja lapsen siirtymistä sijoituspaikkaan? Onko heidän mahdolliset kuohuvat tunteensa otettu vastaan ammatillisella tyyneydellä ja lujuudella? Onko lapselle ja perheelle annettu riittävästi aikaa pohtia omaa tilannettaan ja työstää tunteitaan? Tuntuuko heistä, että heitä kohdellaan arvokkaina, varteenotettavina ihmisinä?


Lapsi ja vanhemmat eivät esimerkiksi ehkä muista kuulleensa jotain heille sanottua asiaa, koska kriisi kaventaa vastaanottokykyä.

Kaikkia asioita ei ole myöskään helppo vastaanottaa. Asianosaisten käsitys siitä, ettei heitä ei ole informoitu, ei siis välttämättä pidä sellaisenaan paikkaansa. Tiedon välitykseen onkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Yksinkertainenkin tieto saatetaan joutua antamaan useaan kertaan, ja se on hyvä tehdä monipuolisesti, suullisesti ja kirjallisesti.

Uutta teknologiaa asiakastyössä voidaan kayttäa esimerkiksi siten, etta sosiaalityöntekijä kirjaa neuvottelussa sovitut asiat reaaliaikaisesti kannettavalla tietokoneella ja ne heijastetaan projektorilla kaikkien nähtäväksi. Neuvottelun päättyessä muistio tulostetaan ja annetaan asiakkaille mukaan.

miettinyt paljon vuosien mittaan.

Ja totta on, että lapsen etu on monesti kuin veteen piirretty viiva; riippuu tulkitsijasta hyvin paljon. Eikä riittävän huolenpidon vaatimuksia ole missään, kukaan koskaan tarkasti määritellyt.

Nuo ovat myös tärkeitä kysymyksiä korostaa, että joka vanhemmilla on oikeus omiin kasvatusperiaatteisiin - kun ne vain toteuttavat lapsen etua. Pohdi niin tai näin, niin aina ympyrä sulkeutuu eli palataan takaisin alkukysymykseen.

Sen takia olenkin sitä mieltä, että huostaanotto pitäisi voida tehdä vain silloin kun sen syyt ovat niin selvään nähtävissä, että mitään tulkinnan sijaa tilanteeseen ei ole mahdollista jäädä.

Tuo lista ilmoituksen perusteista antaa aiheen tehdä lastensuojeluilmoitus joka ikisestä suomalaisesta perheestä. En usko, että ilmoitushysteria on paljonkaan lisännyt niitä tapauksia, että lapset saataisiin turvaan entistä aikaisemmassa vaiheessa. Sossujen työaika vain hajotetaan turhanpäiväisten ilmoitusten tarkisteluun, kun toisaalta oikeassa avun tarpeessa olevien lasten kohdalla sossut eivät kuitenkaan "näe" tarvetta asiakkuuden aloittamiseen.