Mitä teette päästäksenne yli motivaatio-ongelmista? Itse en ole ihminen kärsivällisimmästä päästä ja minulla on vaikeuksia pysyä kiinnostuneena yhdestäkään alasta muutamaa vuotta pidempää. Kolmas vuosi alkoi, opinnoista kolmasosa takana ja valmistuminen epävarmaa, harrastuksia ja muita intressejä on liikaa, opiskelu tuntuu pakkopullalta, ja kaikki tämä aiheuttaa jo masennusta. Sen lisäksi tyttöystävä valmistuu kesällä eikä yhteen muuttaminen näillä näkymin vielä onnistu, vaan ennestään pitkää välimatkaa tulee vain lisää. Käy miehen luonnolle jos muija tienaa enemmän ja joutuu kustantamaan kaikki tapaamiset, kun itse kituutan kesätyötuloilla.
No tuo nyt oli oma tarinani ja asian vierestä kaiken lisäksi. Kaipaan infoa miten te muut olette elämäänne järjestelleet jotta opiskelusta on tullut taas mielekästä.
No tuo nyt oli oma tarinani ja asian vierestä kaiken lisäksi. Kaipaan infoa miten te muut olette elämäänne järjestelleet jotta opiskelusta on tullut taas mielekästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla oli valtava motivaatiopuutos tuossa 60-80 ov:n korvilla. Silloin tuntui että opinnot eivät edisty, vaikka jotain on jo tehty niin loppu oli ihan liian kaukana. Sanoisin että juuri kolmas vuosi oli ahdistavin, vaihdoin pääainetta ja silti tuntui että opinnot seisovat paikallaan. Nyt yli sadan opintoviikon jälkeen alkoi helpottaa kun osaa jo nähdä että loppuvathan ne opinnot, enää ei ole paljon jäljellä. Lisäksi opinnot ovat muuttuneet mielekkäämmiksi ja töiden aiheen saa usein itse valita. Lisäksi massakurssimeininki on ohi eli olen enemmän tekemisissä opettajien kanssa ihan henkilökohtaisesti ja saan parempaa ohjausta.
Elikkäs jos ala tuntuu edes yhtään oikealta niin tee opintosuunnitelma sinne sataan ovariin asti (= tämä vuosi?). Sen jälkeen loppu on "alamäkeä" ja monet tekevätkin opintojen lopun töiden ohessa.
Motivaatio-ongelmia oli minullakin tuossa 60-80 ov:n tietämillä. Olin ollut koulussa jo kolme vuotta ja opinnot olivat venyneet töiden vuoksi.
Onneksi työpaikaltani lomautettiin porukkaa, ja minä "pääsin" takaisin opiskelemaan.
Otin itseäni niskasta kiinni ja taoin vuoden aikana reilu 50 ov, jolloin valmistuminenkin alkoi häämöttää lähempänä ja opinnot ovat mielekkäämpiä.
Jos se 160 ov tuntuu saavuttamattomalta, ota välitavoitteeksi vaikka 120 ov kandidaatin tutkinto. 100 ov "haamurajakin" on varsin hyvä välitavoite. Sen kun saa kasaan, voi loppu hoitua jopa yhdessä vuodessa.
Vaikken mistään kovin vakavasta motivaation puutoksesta kärsinytkään, toi puolen vuoden opinnot ulkomailla extra-boostin motivaatioon jota riittää vielä vuosi palaamisen jälkeenkin.