onko vanhanaikaisia
vielä olemassa,
vai ovatko jo loppumassa?
nyt vain hienoina
kaupassa hypistellään
nenää arkiselle nyrpistetään
jos et oo
ihan päivässä mukana
sua voidaan pitää pahana mokana
no ei nyt sentään!
Ja vaihtelu virkistää
ihan hyvä
jos katsettaan tarkentaa
saa joku hienohelma
kun minua tiiraa
luulee ehkä
että päässäni viiraa
mutta, ole väriläiskä
tai muotimoka
mummon lasit päässä
tai hienot pokat
ole sinä
miten päivääsi sopii
maailma meillä
on yhteinen koti
vielä olemassa,
vai ovatko jo loppumassa?
nyt vain hienoina
kaupassa hypistellään
nenää arkiselle nyrpistetään
jos et oo
ihan päivässä mukana
sua voidaan pitää pahana mokana
no ei nyt sentään!
Ja vaihtelu virkistää
ihan hyvä
jos katsettaan tarkentaa
saa joku hienohelma
kun minua tiiraa
luulee ehkä
että päässäni viiraa
mutta, ole väriläiskä
tai muotimoka
mummon lasit päässä
tai hienot pokat
ole sinä
miten päivääsi sopii
maailma meillä
on yhteinen koti
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja samalla puhuttelevakin, viimeinen lause varsinkin oikein tärkeä, tärkeää pohdintaa herättää lopulta moneen suuntaan, jopa niinkin, että kun maailma on yhteinen koti eikö juuri sen tähden täydy asettaa myös rajoituksia, ettei joku olisi ihan niin kuin hänen päiväänsä sopii, laki nyt ainakin on sitä varten että osoittaa oikeita rajoja, mutta ymmärrän että lähimmäisen kunnioittamista tässä peräänkuulutetaan ja oikealla tavalla tilan antamista jokaisen omalle persoonalle, hyvä niin, mielestäni juuri se jos mikä olisi ja on mahdollisimman nykyaikaista - tai ehkä parempaa sanaa käyttääkseni ajankohtaista: jotain mikä todella toimii tässäkin hetkessä, jos sitä vain noudatettaisiin.
Vanhoissa ja romukoppaan heitetyissä arvoissa on paljon sellaista mikä oikealla tavalla käsitettynä olisi paljon nykyaikaisempaa - siis ajan tasalla olevaa, ihmissydänten tosi tarpeet huomioivaa - kuin suuri osa nykyajan pintakiillosta, elämyssidonnaisesta kohkaamisesta mikä trendikkyyteen pukeutuneena ja vapautta markkinoiden nyt sulloo ihmisiä samaan muottiin, toteuttamaan omaa - markkinavoimien manipuloimaa - itseään.
Kiitos.
:)
Oikein hyvää sunnuntaipäivää!
jaksoit vastata että luulen jo itsekin että sanallinen "tyrskähdykseni" oli hauska, eli kiitos itsellesi!
ja minä kun luulin olevani harvinaisen lyhytsanainen, eihän tuosta olisi täyttynyt edes yksi A4-arkki.
Kirjoitustyylini on kieltämättä hankala. Se on enemmän ääneenpuhetta kuin asiatekstiä. Asiassaan pitäytyvä tiivis kommentti olisi kait lukijaystävällisempi. Niinpä olisi riittänyt, kun olisin todennut:
Runo on hauskasti kirjoitettu, mutta ainakin itselleni ennen kaikkea puhutteleva, tärkeitä ajatuksia sisältävä...
Hyvää päivänjatkoa edelleen, Rituli.