mulla on vähän ankea olo taas kerran.. olen hehkuttanu täällä miten mulla on ihana ukko,joka on mun kanssa,ei katoa mihinkään dokailemaan pahemmin,mutta nyt alkaa huolestuttamaan.. ihan sikakiva oottaa yö kolmeen asti et äijä jostai könyy kotia.en saa öisin unta muutenkaan kunnolla,saati kun mietin mis toi dorka liikkuu. ollaa sata kertaa puhuttu,että totte tok saa mennä ja pitääkin,toinen haluaa tavata kamujaan,minä oon enempi kotiimmeinen,haluisin lauantaina olla kotona,saunoa ja olla kultsin kans kainalossa sohvalla..mut ei se oikein onnistu yksin.miten saan taottua ton nuppiin et siit on tulossa isä.mun on tiedettävä millo tulee ja millon ei. lupas et kun tuun kaupalt,tulee kyyis kotia.sit kuitenki tulee txt,"en ihan viel tule,haetko myöhemmin?" vitti et ottaa pannuun.sit ootin ja valvoin 03 asti.. nukahin about kolmelt siis,en tiie monelt tuli,mut tietty heräsin.en saanu unta enää. nyt se paskiainen makaa yläkerrassa. kaikki kotityöt jää taas sen osalt tekemättä kun on "olo sellanen".olen aivan kaput taas. vittu et tekis miel tehä samat takas. sanoin et etkö tajua et sun ja kaverien ero on se et NE ON YKSINÄISII JA SAAVAT MENNÄ JA TULLA,KUKAAN EI OOOTTELE EIKÄ VAADI MITÄÄN..MUT MUN UKOST ON TULOS ISÄ??? en ole pakottanu olemaan mun kans,menkööt jos silt tuntuu,parempaan seuraan.en minä tällästä kauaa jaksa kattoa saataana. ex ukko oli ihan samanlainen pentu. aina tällästä. kuka helvetti mun selkään liimas tarran "vain luusereille!!"
aina yksin...
kuitenkin kaksin
6367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todella tutun kuuloista ja olen kyllä hengessä mukana. Ex-mieheni oli samanlainen menijä, aina sai miettiä missä ukko mahdollisesti on ja koska tulee kotiin vai tuleeko ollenkaan. Onnekseni sanon, etten tullut hänelle raskaaksi.
Valitettavasti toista ihmistä ei voi muuttaa, jollei se itse halua muuttua. Yleensä näistä "kehittävistä keskusteluista" puhkeaa riita. (tai ainakin meillä kävi niin). Toki on niitä poikkeuksiakin, jotka pystyvät keskustelemaan ja ajattelemaan asioita ja haluavat muuttaa toimintaansa. En halua yleistää, että kaikki olisivat samanlaisia.
Kuten täällä on ennenkin puhuttu, niin mies ei yleensä "tajua" että siitä on tulossa isä. Asia konkretisoituu isukille sitten vasta, kun saa pienen kääryleen syliinsä. Toisinaan siihen voi mennä kauemminkin. Ja jälleen on niitäkin miehiä, jotka ovat raskauden alusta asti "valmiita isiä".
Toivotan sinulle isosti voimia ja yritä puhua miehesi kanssa asioista. Kannattaa yrittää kuunnella, mitä toisella on sanottavaa ja yrittää löytää "se kultainen keskitie" yhteiseen elämään. (Tänään ollaan kotona, saunotaan ja nautitaan toistemme seurasta ja huomenna mennään minne nenä näyttää.)
mutta se viel pahentaa asiaa et kun ne lähöt tulee aina niin ex tempore.. et ollaan makailemas sohvalla,ja sit sen puh soi..kuulenhan äänest et tekis miel mennä kovasti.sitte se ei halua mun mielt pahottaa,joten lausuu ne maagiset sanat "en oo kauaa...".ja molemmat tietää mikä on totuus. ja sitte kun asuttii toisaalla aiemmin,sen kaverit ei ikin käyny eikä ukko niien luona,joten senkin takia mun pitäs vähä ymmärtää..mutkun silti en ymmärrä... no..toivossa on hyvä elää,kyllä se niin kovasti vauvaa oottaa et uskon et tulee muutoksia tapahtumaan,ja en kuitenkaan aio vaatia mitään älyttömiä koti-vankila oloja sittenkään.. tuskin parempaa ukkoa mulle löytyskään..enkä haluiskaan kyllä.. jotkut vaan ei halua nyhjää sohvalla,mulle se taas on elin ehto olla kotona ja omien parissa.ja kun jonnee menenkin,piän huolen et mun sanaan voi luottaa,millo tulen ja mitä kautta..
taian olla vaaan kova valittaja..eikai tätä jaksa kuunnella erkkikää enää ;)
tekee tehtävänsä välillä. Minäki eilen illala kävin itse viemäsä iskätekeleen baarin pihalle ja kauheaa jäkätystä koko matkan, vaikka tiedän, ettei sillä ole tapana kulkea usein. Pinna vaan palaa pienistäkin asioista.
Tuli vain (TAAS...) semmonen mielialojen ailahtelujakso (Aila kylässä, niinkuin met siitä puhuma...), ja ihan tyhjästä. Sitten oli vähän paha mieli itelläki, kun silleen jauhatin. No, sovittua tuli ja ukko kävi pari tuntia tuulettumasa ja tuli kotiin.
Ne hormonit, ne hormonit. ;D
Ihan sama tilanne täällä. Ennen kaikki meni hyvin ja oli kivaa ja sain huomiota ja muuta.
Nytkun sitä enemmän kaipaiskin niin ei onnistu enää. Arki-illat menee siihen että olen yksin kotona. Tulee joskus 21-23 aikaa kotiin. Sitten aamulla töihin, pikaiset moikkaukset siinä neljän aikaan kun töistä päästään ja sitten nähdäänkin vasta yöllä kun ite jo kuitenkin nukkumassa.
Viikonloput vähän sama juttu. Ite tykkään olla enemmän kotona ja katella elokuvaa kultsin kanssa tai muuta, mutta kun ei viikonloppuisin ole sitä kultsia kotona kenen kanssa kattelis. Perjantaina sen piti lähteä käymään vaan tossa ärrällä (500 m päässä). Kotiin selvis sit siltä reissulta 01 jälkeen. Koko illan soittelin missä menossa ja millon tulossa, aina sain vastaukseksi "kohta" "ihan just oon lähös". Eilen lauantaina kävi vähän sama juttu. Käväisin tuossa 12 aikaa äitilläni, tulin kotiin 15 aikaan ja miestä ei näkyny kotona. Ilta meni taas soitellen perään ja odottaen mutta kotiin selvisi vasta joskus 23 aikaan. Ihan ympäri päissään. Siinä oli kiva koittaa keskustella kun toinen meinasi sammuu koko ajan sohvalle. Tänään koitin jutella asioista vähän, mutta tuossa tunti sitten hän lähti taas käymään ärrällä.. Kysyin vielä että minne ärrälle on menossa kun tuppaa vähän venymään noi ärrä reissut, mutta vakuutti ihan tuoho lähiärrälle.. Ihmeen kauan kestää kävelyt taas..
välillä en tiiä voiko enää omaan päähänsä luottaa ku voin suuttuu niin raivosasti asioista jotka seuraavana päivänä tuntuu ihan vähäpätösiltä pikkuasioilta. Meidän ukko ei ennen ollu kova menemään, mie olin. ihan hävettää näin jälkeen päin ajateltuna ku piti niin usein päästä kavereitten kaa baariin.
Sit kun raskaaks tulin ni se oli miulle eka tosi rankkaa katella vierestä toisten ilon pitoa. Mut nyt oon oppinu nauttimaan koti-illoista enkä vaihtas niitä mihinkään. Ihmetyttää vaan ku ukko oli ennen se joka pyysi aina et pidettäis leffailta eikä mihinkään baariin mentäs, nyt se on toisin päin.
ei se oikeestaa edes usein käy, mut verrattuna siihen et ku ennen ei käyny koskaan! niin sitä vaan oon miettiny et miks nyt? ihana mies se on, ja tätä lasta on toivottu tosi kauan. tiiän se osaa olla isä sit kun aika koittaa. ja on se huomaavainen nytkin, aina kyselee vointia, silittelee masua ja lepertelee :D
sillon ku miusta tuntuu et räjähdän ku se on TAAS tehny jotain väärin niin mietin hiljaa itekseni et oisko tässä nyt hormooneilla taas jotain vaikutusta asiaan, vai onko nyt oikeesti aihetta suuttua. luulen et monille miehille iskee joku pienimuotonen paniikki isäks tulemisesta vaikka miten toivottu lapsi olis ja sit niitten on tuuletettava aivojaan vielä kun siihen on mahollisuus...se on miun teoria :)
Samanlai jankutin pitkän aikaan ja hermot oli kireellä kokoajan ja sit riitti ja heitin koko äijän pihalle noin kuukausi sitte. Mun äijäni oli kyl aina illat kotona ja mun kanssa mut päivät ties missä kavereitten kanssa ja muutenki tuntu et ei aikuistunu lainkaan vaikka lapsi tulossa ja kaikkea. Nyt sitte asustelen yksin ja kyl on äijä tehny kaikkes et ottaisin takas. Hyvä ettei kuuta taivaalta oo tuonu, mutta yksin asun niin kauan ennen kun vauva syntyy :) Nyt viikkoja 32.