"En oo ehkä ikinä ollu henkisesti näin maassa...
Onks onnellisuus liikaa vaadittu?
Ei elämä oo mitään ruusuilla tanssimista, mut ei sekään voi olla hyväks mielelle ja kropalle et on kyllästynyt kaikkeen 24/7.
Yhtä pimeää luolaa koko elämä..
Sitten kuin viimein saa hetken verran olla onnellinen, tajuaa, miten tyhjä elämä oikeasti on ja murtuu taas uudestaan.
Usein tuntuu, että oon juuttunut juoksuhiekkaan. Elämä toistaa itse itseään.
Oonko kenties laiska, vai vaaditaanko multa liikoja?
Olenko ehkä masentunut tai tottunut pääsemään liian helpolla?
Mulle jatkuvasti vakuutetaan "ylemmältä taholta" että oon huono ihminen, ja ehkäpä mä oikeasti olenkin.
Keskeinen ongelma on motivaation puute. Ei jaksa ryhtyä mihinkään ja liian usein tulee sanottua ihan sama. Mitä ikinä sitten tekeekin, homma on useimmiten juosten kustu.
Sitten piiskaan itseäni piikkilangalla kun teen jonkun virheen. Kaikki syyttävät minua, ja minä itseäni.
Ei anneta edes mahdollisuutta, että vika olisi jossain muussa.
Arjen täytyisi olla enemmän ruusuista. Joka päivälle jotain, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Asian ei tarvitse olla millään tavalla erikoinen. Pelkästään jonkun ihmisen näkeminen voi saada hyvälle tuulelle, kunhan asian kokee läheiseksi.
On kurjaa herätä huomiseen ja ajatella: "Kappas. Elän tän päivän pois mahdollisimman nopeasti. Ehkä hyvät asiat tulevat sitten joskus tulevaisuudessa."
... kukaan tätä edes jaksa lukea, saatika sitten ymmärtää, mutta vaikeeta on .."
Kirjottelin tuossa äsken hieman ajatuksiani ylös tämänhetkisestä elämästäni ja ajattelin laittaa sen samalla tänne. Ehkä siitä olisi jotain apua..
Tekstistä varmasti huomaakin, että ajatukset ovat aika hukassa. Siitä ei siis tarvitse vittuilla..
Tuossa ei ole myöskään kaikki asiat, jotka vaivaavat, sillä niistä voisi kirjottaa romaanin.
Lähinnä toivon löytäväni "sielunkumppaneita"... toisia ihmisiä joista elämä tuntuu/on tuntunut vaikealta..
Onks onnellisuus liikaa vaadittu?
Ei elämä oo mitään ruusuilla tanssimista, mut ei sekään voi olla hyväks mielelle ja kropalle et on kyllästynyt kaikkeen 24/7.
Yhtä pimeää luolaa koko elämä..
Sitten kuin viimein saa hetken verran olla onnellinen, tajuaa, miten tyhjä elämä oikeasti on ja murtuu taas uudestaan.
Usein tuntuu, että oon juuttunut juoksuhiekkaan. Elämä toistaa itse itseään.
Oonko kenties laiska, vai vaaditaanko multa liikoja?
Olenko ehkä masentunut tai tottunut pääsemään liian helpolla?
Mulle jatkuvasti vakuutetaan "ylemmältä taholta" että oon huono ihminen, ja ehkäpä mä oikeasti olenkin.
Keskeinen ongelma on motivaation puute. Ei jaksa ryhtyä mihinkään ja liian usein tulee sanottua ihan sama. Mitä ikinä sitten tekeekin, homma on useimmiten juosten kustu.
Sitten piiskaan itseäni piikkilangalla kun teen jonkun virheen. Kaikki syyttävät minua, ja minä itseäni.
Ei anneta edes mahdollisuutta, että vika olisi jossain muussa.
Arjen täytyisi olla enemmän ruusuista. Joka päivälle jotain, jonka avulla jaksaa eteenpäin. Asian ei tarvitse olla millään tavalla erikoinen. Pelkästään jonkun ihmisen näkeminen voi saada hyvälle tuulelle, kunhan asian kokee läheiseksi.
On kurjaa herätä huomiseen ja ajatella: "Kappas. Elän tän päivän pois mahdollisimman nopeasti. Ehkä hyvät asiat tulevat sitten joskus tulevaisuudessa."
... kukaan tätä edes jaksa lukea, saatika sitten ymmärtää, mutta vaikeeta on .."
Kirjottelin tuossa äsken hieman ajatuksiani ylös tämänhetkisestä elämästäni ja ajattelin laittaa sen samalla tänne. Ehkä siitä olisi jotain apua..
Tekstistä varmasti huomaakin, että ajatukset ovat aika hukassa. Siitä ei siis tarvitse vittuilla..
Tuossa ei ole myöskään kaikki asiat, jotka vaivaavat, sillä niistä voisi kirjottaa romaanin.
Lähinnä toivon löytäväni "sielunkumppaneita"... toisia ihmisiä joista elämä tuntuu/on tuntunut vaikealta..
Vastaukset 12
Vanhimmat
lukea kuinka joku voi olla niin nolo ja miten kukaan voi edes olla masentunut? Joka päivä on pidettväv hauskaa. En ole koskaan ollut masentunut. Kaverini tuovat niin paljon iloa.
Minäkin.
Ehkä vanhempasi omassa nuoruudessaan.
On hienoa että sinulla on positiivinen ajattelu tyyli.
Kaikilla ei ole sitä ihan joka hetki mutta kyllä se jokaisella on.
.."Jotenkin huvittavaa," sinun viestiäsi varmaan tarvittiinkin ihan vitusti...
Ei taida sunkaan elämä niin kovin ihailtavaa olla jos on tarve vittuilla ja alentaa muita.
Elämänasenteesi tuo sinulle varmaan paljon iloa, sinulla on ollut tuuria. Itsekin olen sitä mieltä, että elämästä pitää ottaa paljon irti ja tehdä jänniä asioita, mutta siitä huolimatta tälläkään syyslomalla en saanut aikaiseksi paljoo mitään. Tanssi sä vaan ruusuilla ihan rauhassa, mutta et voi olettaa, että kaikki pystyisivät samaan, ja siten pitää naurettavina pelleinä niitä, joilla ei mee hyvin. Muuten joudut vielä hajoamaan elämässäsi monen monta kertaa. Elämä on kummallista ja meitä on moneksi, eikös juu.
Aloittajalle: jooo-oo osittain sama homma, mitään ei saa aikaiseksi. Jotenkin liian tottunut "herätys-kouluun-kotiin-koneelle-nukkumaan" -rutiiniin. Vaikka haluaisinkin hankkia kavereita ja muuta mukavaa, nii on vaan jotenkin vaikeaa päästä tuosta irti... Vaikka en edes pidä noista rutiineista...
Jos ajattelet, että kaikki on päin persettä niin sitten on. Ja minun elämä ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista! Isäni ja äiti erosivat kun iskä joi niin paljon jne. Olen saanut olla jo 15 vuotiaasta lähtien töissä, koska raha tilanne on niin huono. Nyt olen lukion tokalla.Ei minulla sinänsä ole vapaa aikaa ... Viikolla olen koulussa neljään ja viikoloppuisin olen töissä molempina päivinä ruokakaupassa. Mutta silti mielestäni elämä on ihanaa. minulla on paljon ystäviä joitten kanssa saan pitää niin paljon hauskaa, että arki ei paina päälle. Mielestänia asiani ovat niin hyvin ja tiedän,että moni muu tilanteessani oli aivan angtissa. Pään sisällä se huono olo tulee!
Hienoa, että selvensit, koska ensimmäisen viestisi saattoi hyvinkin ottaa vittuiluna, -jota se ei ilmeisesti ollutkaan.
Hjyvä juttu.
muille ihmisille puhumista.
Nykyään moni suomalainen käy puhumassa terapeutille niin se on kyllä hyvä asia.
Puhuminen auttaa ja helpottaa oloa.
Ja aina voi jotain vapaa ajan ohjemaa keksiä.
Joku harrastus tai alkaa käydä vaikka seurakuntien nuorten illois mistä kyllä löytää ystäviä.
Ahdistus helpottaa kun puhuu.
Tuntuu niin samalta.
Heräät aamulla, menet kouluun, katoat koulusta, menet kotiin, olet koneella ja menet nukkumaan - Repeat.
Minulle ei ole niin usein sanottu, että olisin huono ihminen ja olisin syypää. Tosin itse ajattelen samallalailla kuten sinä, itsestäni tässä asiassa.
En ajattele, että tulevaisuudessa tulisi mitään positiivista, enkä sitä liioin odottelekkaan. Jos jotain tulee tulevaisuudessa, niin tulkoon - en jaksa välittää.
Mene ittees. Kaikki rakastaa sua pohjmmiltaan ja haluaa panna sua!
Just kelasin tossa että mitä pirua oikeesti. Arkisin ei ole mitään tekemistä nykyään. [Kesä oli jälleen aivan ihana. Aino jotain tekemistä tai
menoa.]
Noh sitten tohon motivaation puutteeseen. Omistan suuren sellaisen ja esim. Lukio jota käyn nyt menee aivan omalla painollaan. Kurssitöitä ei jaksa tehdä ja koulussa tunneilla istuminen tuntuu turhalta. Nykyään en edes välitä jos kursseja jää jaksosta vaikka puolet saamatta/käymättä...
Elämän suola on tällä hetkellä viikonloput. Silloinkin valitettavasti maailmaa on paettava turruttavilla päihteillä kuten alkoholilla tupakilla.
En tiedä. 18vuotta ja ihan hukassa,. Elämän tietä ei oo yhtään muovaantumassa. Haluisin et ois unelmia mutta en jaksa ees unelmoida paremmasta.
- jätkä 18.
Niinku tos edel sanottii se o asenteest kiinni...
Mul ei oo elämä mtn ruusuil tanssimist ollukkaa esim ala asteel kiusattii usein yms.
Nyt oon lukios ja paine niskas jatkuvasti ja tuntuu välil ettei yhtää jaksais. Tänääki iha täys paska päivä ettei huonommi vois mennä, muutenki päivät voi tuntuu silt et ei ookku koulu juttui tekemäs.
Kumminki tiiän et vitun hyvin menee kuha jaksaa ajatella et huomen paremmi ja tulevaisuudes viel paremmi.. Joinai päivin oonku duracel pupu se vaa riippuu mite otan asiat vastaa. Keksi jtn mielekäst esim kuuntele musaa, piirrä yms Joskus itteeni jeesaa et teen jollekki toiselle hyvä miele sillo tulee itellekki parempi fiilis.
-Prepare to the worst, expect the best.
On kurjaa herätä huomiseen ja ajatella: "Kappas. Elän tän päivän pois mahdollisimman nopeasti. Ehkä hyvät asiat tulevat sitten joskus tulevaisuudessa."
Been there, done that. Puhuminen auttaa, oikeesti.
Moi Zodium
Sä osaat kirjoittaa! Jatka siitä. Kyllä sua viittii ja jaksaa lukea. Tee se romaani, muu tulee perässä. Tsemppiä ja hyvät hetket on nyt joskus siellä pimeydessäkin.