ravintola-alalta lähihoitajaksi

jotka ovat siirtyneet terveysalalle. Aikoinaanhan se oli ihan vakio - ravintola-alalta mielisairaan hoitajaksi ja päinvastoin - taitaa se asiakaskunta kun olla samanlaista molemmissa hommissa..
Lähihoitajaksi kouluttautuminen on nykyään se vaihto ravintola-alalta ja ainakin nämä tutut ovat kertoneet työn olevan fyysisesti kevyempää, mutta muuten samanarvoista ravintola-alan kanssa.
Palkatkin taitavat painia nykyään samassa sarjassa.
Eli aika tuttua ravintola-alan ihmisen uranvaihtoa olet tekemässä - tulet huomaamaan kouluttautuessasi, ettet suinkaan ole ainoa laatuasi.
Pääset helpommalla kuin ravintoloissa ja työkin on ehkä tärkeämpää ja motivoivampaa kuin kapakissa.

Vaihdoin aikoinani alaa ja kyllä hoitotyö on ravintolatyöhön (tarjoilija) moninverroin kevyempää, tuntui suorastaan että lepokotiin olisin muuttanut.
Ehtii pitää jopa ruoka- ja kahvitauot ei tarvitse syödä juostessa. Kahvitaukojahan ei edes ravintolapuolella edes ollut.

Kiire onkin suhteellinen asia, kun esim. vanhuksille jaetaan ruokaa niin 5-7 hoitajaa notkuu jonossa että saa viedä vuorollaan annoksen parillekymmenelle vanhukselle. ... siis turhaa jonotusta ja ajan tuhlausta.
Jokainen joka on käynyt ravintolassa on varmaan nähnyt miten nopeaa tarjoilijat juoksevat ja sama kiire jatkuu keittiössäkin.
Samaa saamattomuutta ja organisaatiokyvyn puutetta esiintyy monissa muissakin tehtävissä hoitopuolella. Myös muutosvastarinta on kova alalla ja jos näet epäkohtia niihin ei saa puuttua koska vanhat hoitajat on ne jotka OSAA TEHDÄ.. näin on tehty ennenkin on vakio lause.

Työilmapiiri on yleensä huono hoitopuolella ja se tekee työn raskaaksi. Nokitusta esiintyy eri ammattiryhmien kesken.

Hoitopuolella ravintola-alan henkilöihin suhtaudutaan kyllä yleensä kuin alkoholisteihin vaikka et yhtään joisikaan.
Ravintola-ala antaa kumminkin tosi hyvän valmiuden toimia juuri hoitopuolella koska juuri siinä työssä tulee vahva ihmistuntemus ja työssä näkee koko elämisen kirjon iloineen ja suruineen. Olen sitä mieltä että ihminen joka on toiminut niinkin vaativassa asiakaspalvelutyössä mitä ravintola-ala on, niin osaa varmasti hoitaa hyvin ja asiakaslähtöisesti myöskin vanhuksia ja muita avuntarvitsijoita, eli se pitäisi ottaa vahvuutena uudessa ammatissa.

Olen tällä hetkellä hoitopuolella mutta haaveilen joskus aina välillä että olisi kiva tehdä välillä sitä ravintolapuoltakin, tykkäsin kumminkin siitä nopeatempoisesta työstä. Yötyötä on kummallakin puolelle, hoitopuolella se tuntui kyllä raskaammalta kun ei yöllä ollut oikein mitään tekemistä, eikä oikein työkavereitakaan.

Fyysisesti vuodeosasto työ on raskasta heikolla selällä ja löysillä nivelillä ei siellä pärjää, sama kyllä pätee tarjoilijantyöhönkin.

Ihmisläheistä työtä kumpikin, mummot ja papat on parasta työssä, heidän elämänkokemus ja hurtti huumori. Toimin nyt mielenterveyspuolella ja tykkään kyllä työstäni heidän parissaan.