Hei!lapseni on 6 vuotias ja ihan kokonsa puolesta ok!Hän joutuisi aloittamaan koulun 6 vuotiaana,mutta ei hallitse vielä pyöräilyä,luistelua eikä oikein oma alotteisuutta,on aika arka ja pelokaskin luonne siis uusien asioiden tapahtumat pelottaa kovasti.Hän on kuitenkin kovin innokas lukemisen ja kirjoitus harjoitusten suhteen eskarissa sekä kotona.silti painin ongelmassa että onko hän koulukypsä?ja mitä jos ei ole?samaan kouluun ei olisi tulossa edes ketään ketä hän tuntee.teenkö lapselleni hallaa lykkäämällä koulua?vai palveluksen?Olenko ainut joka näissä ongelmissa piehtaroi?
huoli koulusta!
äiti*
6473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos lapsen koulukypsyys epäilyttää, kannattaa teettää koulukypsyystesti. Ota asia jo nyt puheeksi lapsen eskariopen kanssa. Ei koulun aloitusta kannata lykätä ilman asiantuntijoiden tekemiä testejä. Jos testit osoittavat, että lykkääminen on tarpeen, niin sitten se todennäköisesti on lapsen etu.
Ensi syksyyn ja lapsesi koulunaloitukseen on vielä monta kuukautta, joten hän ennättää kehittyä vielä yllättävänkin paljon ennen sitä.
Oppi lukemaan ja kirjoittamaan 3-vuotiaana, askartelee monimutkaisia "kojeita", piirustelee hienoja töitä, on supermusikaalinen jne., muttei osaa luistella, ei pyöräillä, ei hiihtää, eikä tehdä normaaleja ikäistensä juttuja. Hänellä ei ole oma-aloitteisuutta ja häntä on vaikea motivoida tekemään mitään, mikä häntä ei kiinnosta (oppiaineet koulussa, itsestä huolehtiminen - pesut, pukeutumiset); monia normaaleja asioita hän pelkää ja hänellä on kosketus- ja kuuloyliherkkyys (hampaidenpesun esimerkiksi hän aistii kipuna).
Diagnoosi: Aspergerin oireyhtymä (diagnoosi 7-vuotiaana).
Miten muuten sitä "vikaa tai anteeksi diaknoosia alettiin hakea?auttoiko se?
Onko hiihtämistä, pyöräilyä ja luistelua harjoiteltu ahkerasti? Minulla on 7-vuotias lapsi, joka ei osaa noista juuri mitään, mutta koulussa on kivaa. Hän ei osaa edellä mainittuja, koska ei ole paljon harjoiteltu. Motivaatioitakaan hänellä ei niihin ole, mutta eipä ole monella aikuisellakaan. Persoonia ne lapsetkin ovat.
En ole huolissani: uskon lapsen kyllä oppivan taidot ennemmin tai myöhemmin. Itsekin opin uimaan 12-vuotiaana ja pyöräilemään sen jälkeen. Ihan fiksu aikuinen minusta silti tuli. Emme me kaikki ole samanlaisia, ja nuo fyysiset taidot ovat kovasti ympäristöstäkin riippuvaisia.
Minä en hankkisi mitään diagnoosia. Laittaisin lapsen kouluun vaan, varsinkin jos hän haluaa. Sinä toki tiedät oman lapsesi tilanteen parhaiten, mutta kuvaamasi "oireet" eivät välttämättä kerro muusta kuin vähän "erilaisesta" lapsesta.
Minä ainakin kunnioitan ja arvostan ihmisten erilaisuutta. On kivaa, kun kaikki eivät ole ihan samasta muotista. En minä itsekään halua olla mikään tavis. Lasten maailma on tavallaan julma - kuten aikuistenkin, mutta kyllä lapset erilaisuutta sietävät. Ei siitä tarvitse tulla ongelmaa.
yritetty harjoitella!mutta kun ei ole kiinnostunut=pakkopullaa.ja en minä itse niin olisikaan stressiä ottanut näistä,mutta päiväkodin kautta alkoi tulla että pitäisi/tekisipä/miksi?ja ei pärjää.Itse olen sitä mieltä että on ehkä vähän kehitys jäljessä,mutta lähinnä kiinnostunut toisenlaisista jutuista.
Meidän on ihan mahdoton täällä sanoa, miten on, kun emme ole lasta nähneetkään. Uskon, että sinä tiedät parhaiten, ja uskon myös, ettei mitään varsinaisia kriteereitä ole omassa, mitä pitää osata ja koska.
Päiväkodissa saattaa olla asiantuntijoita - tai sitten ei. Ehkä heidän mielipiteensä on oikea. Luotatko heihin? Jos luotat, usko heitä. Jos et luota, yritä löytää joku (neuvolasta, koulusta tms.) joka juttelisi lapsesi kanssa ja auttaisi sinua päätöksessä.
Ei päätös ole edes lopullinen. Voihan sitä myöhemminkin vaihtaa koulua, jäädä luokalle jne. Tietysti olisi ihanaa, jos kaikki olisi alun perin selvää, mutta ei se aina ole. Loppujen lopuksi asiat sitten kyllä selviävät, tavalla tai toisella. Asioilla on tapana järjestyä.