Synnytin vajaa pari viikkoa sitten, eka päivät oli ihania, varsinki se eka. Nyt on sitten iskenyt mitäänsanomaton olo. Tottakai tunnen kiintymystä vauvaani mutta olo ei ole mitenkään ihmeellinen, en tiedä oikein mitä pitäisi ajatella ja tuntea lasta kohtaan. Ajattelen vain kuinka avuton hän on ja täysin minun armoilla, syöttämistä, nukuttamista ja vaipanvaihtoa. En tunne olevani hyvä äiti, kärsivällisyyteni ei riitä. En jaksaisi imettää joka syötöllä. En kertakaikkiaan tunne paljon mitään. Yöt on hermoja kiristäviä, tuntuu että vauvalle ei riitä mikään ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan. Ymmärrän että alku voi olla tällaista ja hormonitoiminnassa on tapahtunut melkoinen muutos. Toivoisin että vauva kasvaisi äkkiä. Eikä tässä ole pelkästään tämä, elämäntilanteessanikaan ei ole kehumista. Pakko purkaa jotenkin oloa, jonkun kanssa olisi myös kiva vaihtaa ajatuksia..
tyhjyyttä
kati*
3632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä tunsin ihan samoin kun ekani sain n.3v sitten ja nyt oivoisin että lapsi ei kasvaisi enää..ei oo enää ihana vauva vaan uhma-ikäinen piru:D:D
ei se äidinrakkaus heti iske. ei mulla eikä kenelläkään tuntemallani. siis, kyllä lapseen kiintyy jne, mutta se äidinrakkaus tulee ajan kanssa ja vahvistuu sitä mukaa kun opit tuntemaan lastasi ja pikkuisen tapoja.
lapsesi saattaa myös hermoilla juuri sen takia koska aistii että sinä hermoilet ja stressaat. kliseisesti, ajan kanssa opitte molemmat tuntemaan toistenne tavat.
tuo on kuule ihan normaalia,ja menee ohitse,siinä vaan nyt hormoonit myllertää,ja voi olla iloinen,itkeä ja kaikki tuntuu ihan turhalta ja tyhjältä...........jos oikein pahalle tuntuu ja pyydä joku vaikka muutamaksi tunniksi vauvasi kans ja mene vaikka yksin ulos,,,,,,,,,,ja mitä tulee siihen yösyömiseen,niin olen joka ainoaani syöttänyt yöllä pullolla,ja hyvin nuo kasvaneet ja kehittyneet..........tsemppiä sinulle
maitoa saanut eikä ole nälkäinen. SUn on saatava välillä nukkua rauhassa. Olen hyvä neuvomaan, kun itse sairastuin masennukseen enkä vähiten jatkuvan (nyt 11 vuotta;-D) unenpuutteen takia;-)! Ja sitten otat yhteyttä neuvolaan ja kerrot miltä tuntuu. Sekin helpottaa, saat varmasti tukea. Myös neuvoja, miten toimia, miten jaksaa, mistä hakea apua. Luulen, että jokunen hyvä yöuni auttaisi jo paljon! Jos paha olo jatkuu, haet sitten uudelleen apua. Pullosyöttöjä en itse ymmärrä, kun en tajua, miten se eloa helpottaisi. Itse koin helpotuksena sen, että vauva on aina kainalossa ja torkun kun se syö...ei tarvi edes sängystä nousta. Mieti, miten teillä! Jaksamisia!
Jos tuntuu, että haluat purkaa oloasi, kirjoittele!
[email protected]