Hei
Mä olen 19 vuotias tytteli. Viime keväänä sairastuin pahasti ja paino tippui kesään mennessä 15 kiloa.siis 58kilosta sellaseen 43:meen. pituutta mulla on 165cm.Sukulaiset ja ystävät alkoi sanomaan että näytän nälkiintyneeltä. Mutta omasta mielestäni olin kaunis ensimmäistä kertaa elämässäni. Mun oma lääkäri alkoi uhkailemaan että jos en ala syödä ja lihottaa itseäni joudun osastolle.Joulun aikaan aloin sitten pelätä ja syömään enemmän.Nyt mun paino on noussut 48 kiloon ja inhoan tätä....:( olen ihan sekaisin,en uskalla syödä ja välillä taas ahmin...sitten taas paastoan.ei voi liikkua ulkona ilman että vertailee itseään muihin ja ahdistuu.olen alkanut vieraantua ihmisistä sillä maailma pyörii vaan painon ympärillä.tää on todella väsyttävää ja alkaa hiljalleen tuntumaan että olen menettämässä pelin kokonaan. kun luen tän palstan juttuja musta tuntuu että ehkä voi olla tilkkanen toivoa.jos olette parantuneet ja viitsitte niin kirjotelkaa että mistä teidän parantuminen sai alkunsa?tarvisin kipeästi jonkinlaista apua.....
Mä olen 19 vuotias tytteli. Viime keväänä sairastuin pahasti ja paino tippui kesään mennessä 15 kiloa.siis 58kilosta sellaseen 43:meen. pituutta mulla on 165cm.Sukulaiset ja ystävät alkoi sanomaan että näytän nälkiintyneeltä. Mutta omasta mielestäni olin kaunis ensimmäistä kertaa elämässäni. Mun oma lääkäri alkoi uhkailemaan että jos en ala syödä ja lihottaa itseäni joudun osastolle.Joulun aikaan aloin sitten pelätä ja syömään enemmän.Nyt mun paino on noussut 48 kiloon ja inhoan tätä....:( olen ihan sekaisin,en uskalla syödä ja välillä taas ahmin...sitten taas paastoan.ei voi liikkua ulkona ilman että vertailee itseään muihin ja ahdistuu.olen alkanut vieraantua ihmisistä sillä maailma pyörii vaan painon ympärillä.tää on todella väsyttävää ja alkaa hiljalleen tuntumaan että olen menettämässä pelin kokonaan. kun luen tän palstan juttuja musta tuntuu että ehkä voi olla tilkkanen toivoa.jos olette parantuneet ja viitsitte niin kirjotelkaa että mistä teidän parantuminen sai alkunsa?tarvisin kipeästi jonkinlaista apua.....
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten laihduit 58---> 43kg. ruoka, liikunta, kalorit?
Se on aika kumma juttu.No mä söin päivässä pahimpina päivinä ainoastaan yhden palan leipää ja katkarapukeittoa sellasen mikrotötsän. Liikuntaa en oikeastaan paljon harrastanut mitä nyt koiraa käytin ja kävelin välillä kauppaan. en sitten tiedä että vaikuttiko asiaan mahan sulatusongelmat joita mulla oli.oli myös päiviä jolloin söin vaan jugurtin ja leipää muutaman palan. tällä hetkellä mä syön ihan liikaa ja voi kun sais sen pienen mahalaukun takaisin :(.....
Lääkärin lähetteestä ravintoneuvojalle siskoni tilattua ajan läkäriin minulle painoni takia, hautajaisiani ei tarvinnut vielä järjestää.
Laihduin parissa kuukaudessa 53kg:sta 41kg, oon opetellu uudelleen syömään joten painoa on tullut lisää niin paljon. Ahdistaa, painan nyt 45kg ja vielä pitäisi ainakin 2-3kg nostaa mutta yli 50kilon en nosta vaikka mikä ois.
Toinen vaihtoehto olis ollu sairaala. En kai mä nyt sinne tässä iässä halua, sänkyyn vamgiksi jonnekin vieraaseen paikkaan..hui kamala!!
Eli oli alettava syömään taas, pelon ja painostuksen alla, se on tosi vaikeeta.
Terapiaan pitäisi tässä kohta mennä ja en voi ainakaan laihtua ettei ne epäile mitään.
Mä katoin vaakaa aamulla ja se näytti 49 kiloa!!!Sull ei ole viell hätää,olet sentään mua 10 senttiä pidempikin.Mua oksettaa tää jatkuva syömisen tarve ja haluisin niin hirveästi takaisin sen älyttömän pienen ruoan tarpeen joka mulla oli viime keväänä.Kommentoiko sun läheiset tai muut ihmiset sun ulkonäköä?Mua inhottaa ihan hirveästi kun mutsi sanoo laihaksi...käsivarret ja reidet vaan lyllyy hyi...
Hei sä et todellakaan ole lihava! ite oon nyt suunnilleen samoissa mitoissa, ja oon joutunut nostamaan painoa 38 kilosta. Olin sairaalassa yhteensä melkein vuoden. Nykyään mullakin tuntuu olevan kauhea syömisentarve ja välillä ahdistaa mutta mielummin näin kuin sillon kuin olin todella sairas! Kannattaa oikeesti yrittää parantua.
Se on jotenkin niin vaikeaa uskoa et kukaan pitäis musta pyöreämpänä kuin nyt.Mutta kiitos viestistä,mä yritän saada itseäni ylös tästä tilanteesta.pitäis varmaan ihan ekana hävittää noi liian pienet vaatteet kaapista kun aina ahdistun kun nään ne huh :/
Ne liian pienet vaatteet kantsii kyl heittaa veke, kun ne tosiaankin lisaa paineita ja vitutusta! Etta pitinkin ostaa kaikki kalleimmat ja kauneimmat kuteet kun oli viela laiha! :(
mä myin mun liian pienet vaatteet kirpparilla, kannattaa oikeesti hankkiutua niistä eroon.
Moi! Kyllä kommentoi. Tutut yleensä,(naispuoliset kehuu)toiset vaan hymyilee ja osoittaa sormella jossain. Ja jotkut sanovat että olen sen näköinen etten syö koskaan. Kyllä mä yritän syödä silloin kun on esim. vieraita ja silloinhan kaikki näkee että syön. Pitää edetä rauhallisesti niin ovat hiljaa. Mulle äiti jankuttaa mun liikuntatottumuksista kun ovat muka niin "älyttömiä" ja kuinka paljon liikuntaa harrastan. EI OLE HELPPOA! Voimia kaikille jotka luki tämän pikku viestini!