Vanhoillislestadiolaisia kummeksuttiin aikoinaan siksi, ettemme hyväksyneet Raamatun rinnalle mitään muuta auktoriteettia. Nyt muutaman vuosikymmenen kuluessa on nähty kehitys, jossa seurakunnan näkemys, kanta, rakkauden neuvot, miten niitä ikinä halutaankaan kutsua, ovat auktoriteettinsa painavuudessa ohittaneet Raamatun. Eli Raamattuun vedoten vl-oppeja ei ole voinut kumota.
Nyt muutama vuosi sitten suviseurojen alla, mielikuvamarkkinoinnin periaatteiden mukaisesti, lanseerattiin ajatus vanhoillislestadiolaisista "perusluterilaisina".
Lutherin mukaanhan Raamattu taisi olla uskon ja elämän ylin ohje, joten voidaankin saman tien unohtaa seurakunnan sooloilut niissä asioissa joissa Raamatusta ei löydy tukea. Samoin uuden linjauksen myötä Lutherin voidaan olettaa olevan tätä nykyä aiempaa painavampi auktoriteetti opin kysymyksissä. Siksi haluan tuoda tarkasteluun meille perusluterilaisille mielenkiintoisen kohdan Martti Lutherin kirjasesta Kristityn vapaus. Alkaen sivulta 45:
"Jos näet hyviä tekoja hankitaan vanhurskauden saavuttamiseksi lisäämällä tekoihin se vääristynyt käsitys, että ne tekevät ihmisen vanhurskaaksi, silloin näistä teoista tulee pakon sanelemia. Ne hävittävät vapauden ja uskon, ja niistä tulee tämän lisäyksen johdosta kokonaan tuomittavia. Ne eivät enää ole hyviä tekoja eivätkä vapaita tekoja. Ne loukkaavat Jumalaa, jolle yksin kuuluu kunnia vanhurskauttaa ja pelastaa uskon kautta. Tähän teot eivät pysty, vaikka ne esiintyvätkin tällaisin vääristynein vaatimuksin loukaten näin armon virkaa ja sen kunniaa. Emme suinkaan hylkää hyviä tekoja, vaan päinvastoin suosimme ja opetamme niitä erittäin innokkaasti. Emme näet tuomitse niitä niiden itsensä vuoksi, vaan juuri sen syntisen lisäehdon ja harhakäsityksen johdosta, jonka mukaan ne olisivat välttämättömiä vanhurskauteen. Tämän lisätyn käsityksen johdostahan ne "näyttävät" hyviltä, vaikka eivät itse asiassa ole suinkaan hyviä. Ihmiset vain pettävät niillä itseään ja toisiaan. Ne ovat raatelevia susia lammasten vaatteissa. Tämä lisänäkökohta ja harhakäsitys on mahdoton voittaa, jos uskon apua puuttuu. Uskon apua puuttuu kaikilta tekopyhiltä, kunnes usko, tekopyhyyden hävittäjä, tulee ja ottaa sydämen haltuunsa. Luonto ei voi sitä itse karkottaa eikä edes tunnistaa, koska se pitää sitä tahdon pyhimpänä omaisuutena. Jumalattomien opettajien opetuksessa käy helposti niin, että tottumus vahvistaa tämän luonnon harhakäsityksen. Silloin pahasta on tullut parantumaton, ja se viettelee peruuttamattomasti lukemattomia harhaan ja turmioon. Sen tähden, vaikka onkin oikein ja hyvä saarnata ja kirjoittaa katumuksesta, ripistä ja hyvitystöistä, opetukset ovat epäilyksettä petollisia ja perkeleellisiä, jos jäädään tähän eikä edetä uskon opettamiseen. Niinpä Kristus on opetuslapsensa Johanneksen kanssa kyllä sanonut: "Tehkää parannus!" Mutta hän on myös lisännyt siihen uskon sanan: taivasten valtakunta on lähellä."
Jos vl-tavan, hyvänkin, noudattamatta jättämisestä seuraa hoitokokous, synteihin sitominen ja seurakunnasta - eli vanhoillislestadiolaisittain Jumalan valtakunnasta - ulos häätäminen, eikö kyse ole juuri tuollaisesta välttämättömyydestä vanhurskauteen, eli Lutherin paheksumasta "syntisestä lisäehdosta ja harhakäsityksestä"?
Nyt muutama vuosi sitten suviseurojen alla, mielikuvamarkkinoinnin periaatteiden mukaisesti, lanseerattiin ajatus vanhoillislestadiolaisista "perusluterilaisina".
Lutherin mukaanhan Raamattu taisi olla uskon ja elämän ylin ohje, joten voidaankin saman tien unohtaa seurakunnan sooloilut niissä asioissa joissa Raamatusta ei löydy tukea. Samoin uuden linjauksen myötä Lutherin voidaan olettaa olevan tätä nykyä aiempaa painavampi auktoriteetti opin kysymyksissä. Siksi haluan tuoda tarkasteluun meille perusluterilaisille mielenkiintoisen kohdan Martti Lutherin kirjasesta Kristityn vapaus. Alkaen sivulta 45:
"Jos näet hyviä tekoja hankitaan vanhurskauden saavuttamiseksi lisäämällä tekoihin se vääristynyt käsitys, että ne tekevät ihmisen vanhurskaaksi, silloin näistä teoista tulee pakon sanelemia. Ne hävittävät vapauden ja uskon, ja niistä tulee tämän lisäyksen johdosta kokonaan tuomittavia. Ne eivät enää ole hyviä tekoja eivätkä vapaita tekoja. Ne loukkaavat Jumalaa, jolle yksin kuuluu kunnia vanhurskauttaa ja pelastaa uskon kautta. Tähän teot eivät pysty, vaikka ne esiintyvätkin tällaisin vääristynein vaatimuksin loukaten näin armon virkaa ja sen kunniaa. Emme suinkaan hylkää hyviä tekoja, vaan päinvastoin suosimme ja opetamme niitä erittäin innokkaasti. Emme näet tuomitse niitä niiden itsensä vuoksi, vaan juuri sen syntisen lisäehdon ja harhakäsityksen johdosta, jonka mukaan ne olisivat välttämättömiä vanhurskauteen. Tämän lisätyn käsityksen johdostahan ne "näyttävät" hyviltä, vaikka eivät itse asiassa ole suinkaan hyviä. Ihmiset vain pettävät niillä itseään ja toisiaan. Ne ovat raatelevia susia lammasten vaatteissa. Tämä lisänäkökohta ja harhakäsitys on mahdoton voittaa, jos uskon apua puuttuu. Uskon apua puuttuu kaikilta tekopyhiltä, kunnes usko, tekopyhyyden hävittäjä, tulee ja ottaa sydämen haltuunsa. Luonto ei voi sitä itse karkottaa eikä edes tunnistaa, koska se pitää sitä tahdon pyhimpänä omaisuutena. Jumalattomien opettajien opetuksessa käy helposti niin, että tottumus vahvistaa tämän luonnon harhakäsityksen. Silloin pahasta on tullut parantumaton, ja se viettelee peruuttamattomasti lukemattomia harhaan ja turmioon. Sen tähden, vaikka onkin oikein ja hyvä saarnata ja kirjoittaa katumuksesta, ripistä ja hyvitystöistä, opetukset ovat epäilyksettä petollisia ja perkeleellisiä, jos jäädään tähän eikä edetä uskon opettamiseen. Niinpä Kristus on opetuslapsensa Johanneksen kanssa kyllä sanonut: "Tehkää parannus!" Mutta hän on myös lisännyt siihen uskon sanan: taivasten valtakunta on lähellä."
Jos vl-tavan, hyvänkin, noudattamatta jättämisestä seuraa hoitokokous, synteihin sitominen ja seurakunnasta - eli vanhoillislestadiolaisittain Jumalan valtakunnasta - ulos häätäminen, eikö kyse ole juuri tuollaisesta välttämättömyydestä vanhurskauteen, eli Lutherin paheksumasta "syntisestä lisäehdosta ja harhakäsityksestä"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...ai niin.
"Jumalattomien opettajien opetuksessa käy helposti niin, että tottumus vahvistaa tämän luonnon harhakäsityksen"
Näitä jumalattomia opettajiahan on tainnut olla siitä lähtien kun pappiseriseuran myötä maallikot pääsivät ääneen. Aiemmin uskoneiden lammasten jäljissä tekojen tietä?
Kun tuon perusasian pitää mielessä keskeisimpänä, niin ei voi myöntyä (edes heikon veljen pahentamisen pelossa) sellaiseen opetukseen, minkä lisukkeena ovat ihmisopit ja ehdottoman armon julistuksen 'mausteena' lakivaatimukset ja tekohurskaudellinen elämä. Se voi olla niin sekoitettuna puhtaaseen evankeliumiin, ettei sitä huomaakaan. Mutta kyllä se rivien välistä ja taustameiningistä pilkahtaa!
Ei susi pysty ihan kokonaan lammasturkkiin itseään peittämään!
Seurakunta tuntuu seisovan omassa varassaan ja Kristus on pantu pois viralta.
vl-positiivisestikin.
Teoista joista vl tässä yhteydessä puhuvat ovat niitä tekoja jotka kirkkouskova tai toisin uskova tekee ansiatakeen autuuden. Koska vl ovat ainoita joilla on ansaitsematon armo.
Vl ajatelevat että toisin uskovien työ jota he tekevät onpa se sitten lähetystyötä tai mitä tahansa tulkitaan aina ansion tavoteluksi.
Kuitenkin jos vl tekee työtä ry:n keittiöltä se on työtä jumalanvaltakunnalle?
Miksi kaikkien muiden teot voidaan tulkita omavanhurskauden mutta vl teot eivä sitä ole?
"Uskon apua puuttuu kaikilta tekopyhiltä, kunnes usko, tekopyhyyden hävittäjä, tulee ja ottaa sydämen haltuunsa."
Vain vl voivat tehdä asioita aidosta halusta. Ja toisaalta vl ovat puhtaita olemaan tekemättä niitä ansion tavoitelusta.
"Millainen ihminen on uskossaan tai epäuskossaan, sellainen on myös hänen tekonsa. Teko on hyvä, jos se on tehty uskossa, mutta paha, jos se on tehty epäuskossa. Tätä ei voida kääntää päinvastaiseksi sanomalla, että ihminen olisi uskossaan ja epäuskossaan sellainen kuin hänen tekonsa on."
Tämäkin lainaus lutherista kääntyy vl siten että vain vl teot ovat hyviä. Koska vain vl on oika usko.
ELi tuntuu siltä että vl kulmioituu kuten aina muut ulossulkevaan seurakuntaopiin jossa hyvyys on vl sisällä ja pahuus / vääräjumalisuus vl ulkopuolella.
Eli uskon ehto ei ole teko vaan halu. Me uskvaiset haluamme. Jos tätä halua ei ole ei ole uskoakaan. Ei ole oikein uskomassa. Uskon näköala on hämärtynyt tai ehkä kerrassaan loppunut.
Ehkä ajatus voi pohjimiltaan olla vilpitön mutta sen ehdottomuudesta on tullut melkoista hapatusta. Seurakunan neuvot että elmä olsi raitista on vilpittämänä hyvä. Mutta sitten kun se on muuttunut ehdottomaksi - jos et noudta neuvoa olet uskoa vailla.
Uskovainen haluaa - tähän kiteytyy se ehto johon vanhurskaus on kiinitetty. Ja sen hedelminä nähdään hedelmät - ehkäsemättömyys ....
Ja jos uskovainen ei halua usko on kuollut?
Ehdottoman armon lisukkeet eli vaatimukset ja odotukset ovat syvemmällä kuin pelkissä ulkonaisissa tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Jos elämätapa on vl-mäinen vain sen vuoksi, että muut eivät epäile tai pahennu, niin olet pahimmillaan jaetulla sydämellä vl-vaeltamassa. Se ei riitä, vaan on oltava oikea vl-sydämenusko, jossa mielellään tekee muiden vl-uskovaisten neuvojen mukaisesti eli toimii yhteisön omantunnon mukaan.
Aikoinaan sanottiin, että 'kyllä se pitkä tukka sieltä nuoren päästä saadaan pois leikatuksi, mutta lähteekö se sieltä sydämestä'.
Kyse on siitä, että oma sydänkin sanoo aamenta seurakunnan ohjeille. Silloin ei ole vaaraa, että salaa suosii vl-syntejä ja elää kaksinaamaista elämää. Siksi sydämenhalun on oltava mukana 'uskomisessa', vaikka lankeemuksilta vahvinkaan vl ei ikinä selviydy tuolla vl-kilvoituksen tiellä.
Hyshys olet oikeassa, että teko-oppi on viety syvemmälle kuin pelkään ulkonaiseen tekemiseen. Se on syvällä sydämessä oleva halu totella noita lisäkäskyjä, joita SRK on antanut kauniissa muodossa: 'me emme halua jne...'.
karulla tavalla missä on Jumalasi.
Vaikka minä joka päivä joudun myöntämään Jumalani edessä etten minä tälläisenä kelpaa. En pysty en riitä enkä voi osaa enkä ymmärrä....
Ei silti Jumalan rakkaus ole vielä loppunut.
Mutta SRK rakkaus lopuu jos minä en halua yritä pystyä mahdotomaan.
On mahdotonta kilvoitella niin että kelpvaisi tuolel SRK jumalalle.
ja vaikka se on mahdotonta Jumalankin edessä silti joka päivä saa myös kulla sen - mene äläkä eneää syntiä tee.
Eli vl-käytäntö vain sattuu näyttämään hyvin erilaiselta kuin mitä oppi todellisuudessa on...
Muut poissulkeva seurakuntaoppi on tietenkin oma pitkä lukunsa, mutta se mitä yritin tässä näyttää oli että vl-oppi on hakoteillä jo sen suhteen miten he kohtelevat omiaan.
Luther:
"Millainen ihminen on uskossaan tai epäuskossaan, sellainen on myös hänen tekonsa. Teko on hyvä, jos se on tehty uskossa, mutta paha, jos se on tehty epäuskossa. Tätä ei voida kääntää päinvastaiseksi sanomalla, että ihminen olisi uskossaan ja epäuskossaan sellainen kuin hänen tekonsa on."
Vaikka toisaalta todetaan, että huono puu ei kanna hyvää hedelmää, eikä hyvä puu kanna pahaa hedelmää, niin, kuten Luther toteaa, "Tätä ei voida kääntää päinvastaiseksi sanomalla, että ihminen olisi uskossaan ja epäuskossaan sellainen kuin hänen tekonsa on". Tuntuu ristiriitaiselta, selitä jos osaat.
Luuk. 6:
"Älkää tuomitko
37 "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.
38 Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."
39 Hän puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan.
40 Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
41 "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
42 Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.
Puu ja hedelmät
43 "Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää.
44 Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä.
45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu."
Tämä asiayhteys ei kuitenkaan oikein tue sitä tulkintaa, jonka vanhoillislestadiolaiset mielellään tuolle puu-hedelmä-kielikuvalle haluavat antaa. Kristuksen kirkkolain käytön tueksi tästä ei taida olla, kun juuri on kehotettu olemaan tuomitsematta.
No jos otamme ristin ryövärin hänen tekonsa olivat pahat. Ainakin näin ymmärtäsi naulitiinhan hänen ristiin tekojen tähden. Ja kuitenkin tiedämme että hän pelastui yksin uskon tähden.
Uskossa ihmisen elää Jumalalle epäuskssa hän elää sielunviholliselle tai kadotukseen. Voiko ihminen itsesään rakastaa toista vihollista. KEtään mitään itseään. JOs Jumala on rakkaus niin eikö rakkaus joka meissä on ole Jumalan rakkautta.
Toisaalta ihminen lankeaa syntiin ei tule synnitömäksi siis henkipatoksi joka ei syntiä tee. JOkainen voidaan tuomita teoistaan Jumalalle kelpaamattomaksi.
Siksi ei ihmistä tuomitse hänen tekonsa vaan silun tila jonka tietää yksin Jumala.
Huono puu ei kanna hedelmää koska on kykenemätön kantamaan hedelmää ylipäätään. Mikä on hedelmä joka ei ole kelvollinen onko se hedelmä ensinkään?
Hedelmä jossa ei ole simeniä ja joka ei kelpaa muutenkaan kuin tunkioon - onko se hedelmä ensinkään?
Jokainen on tekojen valossa Jumalan edessä kelpaamaton sellaisenaan Jumalan eteen. Koska mikään mikä ei ole synnitöntä ei voi siellä kestää.
Ja sitten tuo tuomitseminen. Sillä joka tuomitsee pitää olla täydellinen ymmärrys siitä mikä on oikea tuomio. Pystyykö ihminen siihen ikinä?
Katuvalle armo on ylenpalttinen. Laki toimii kurittajana Kristuksen tykö. Laki avaa ihmisen ymmärtämään oman kelvottomuutensa ja evankeliumi avaa hän elle armon täydellisyyden.
"45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu."
Jumalan sana on kuin kaksiteräinen miekka se voi joko parantaa tai pahentaa. Jos ihminen on täynnä lakia ja orjutta sitä myös suu puhuu. Jos hän on löytänyt armon ja touuden sitä hän puhuu.
Kelvoton puu ei tuota Jumalan mielen mukaisia hedelmiä tuo raamatun paikka ei kerro tuotaako kelvoton puu hedelmiä lainkaan.
Tosaalta onko muuta puuta hegelisesti kuin Kristus?
"Vanhoillislestadiolaisia kummeksuttiin aikoinaan siksi, ettemme hyväksyneet Raamatun rinnalle mitään muuta auktoriteettia. Nyt muutaman vuosikymmenen kuluessa on nähty kehitys, jossa seurakunnan näkemys, kanta, rakkauden neuvot, miten niitä ikinä halutaankaan kutsua, ovat auktoriteettinsa painavuudessa ohittaneet Raamatun. Eli Raamattuun vedoten vl-oppeja ei ole voinut kumota."
Näin on päässyt käymään. Pyhä Henki "ohjasi" erityisen voimallisesti SRK:n toimielinten päätöksiä 60-luvun lopulla ja 70-luvulla sekä kirjoitutti Raamattuunkin nivaskan lisälehtiä.