Miten teillä 10 kk ikäset nukkuu? Meillä yöt on TODELLA levottomia. koko ajan pyörii ja narisee, välillä saattaa pikkusen itkeä. Rauhottuu heti kun käy silittämässä tai joskus jopa sillä et sanon että pää tyynyyn ja nukkumaan. välillä sit tulee jo kovemmin sanottua et suu tukkoon ja nukkumaan...:( alkaa olla tosi väsy olo kun ei saa nukkua yöllä ite..
10kk nukkuminen
janeski78
144035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ota viereen, voi vaikkapa rauhoittua
Ei kannata ottaa viereen jos on oppinut nukkumaan omassa sängyssä. Pian tottuu nukkumaan vieressä ja vaatii sitä jatkuvaan, kun kuitenkin pian taas opeteltava omaan sänkyyn.
Ja aloittajalle; meillä sama juttu, kai kestää oman aikansa. Olisiko hampaita tulossa? Unia? Jaksamisia!
laita vauvan sänky omaan kiinni. vauva nukahtaa nopeasti ku oot heti vieressä eikä sun tarvi nousta sängystä ylös. nopea reagointi, niin vauva ei ehdi herätä kunnolla, jolloin nukahtaminen on työläämpää
Miten niin pian on opeteltava omaan sänkyyn? Mikä sen määrää? Mitä enemmän lapsi saa nukkua vanhempiensa vieressä, sitä paremmat lähtökohdat hän elämälleen saa. Viereen vaan, siinä on turvallinen ja hyvä pienen ja vähän isommankin olla. Ja äidille helpompaa kun ei tarvitse pomppia koko ajan ylös vaikka lapsi heräilisikin. Vaikka kyllä minäkin olen kuullut neuvoja "ei vauvaa viereen ettet kierähdä sen päälle" "älä heti ota syliin kun inahtaa, tottuu siihen" Höpöhöpö! Nyt kun minulla on jo monta lasta, eivät ihmiset enää niin kärkkäästi neuvo, ja minähän pidän lapsen koko ajan lähelläni kun mahd!
"Mitä enemmän lapsi saa nukkua vanhempiensa vieressä, sitä paremmat lähtökohdat hän elämälleen saa." Perustele väitteesi, kuinka niin?
Minä ainakin haluan jakaa sänkyni mieheni kanssa ihan kahdestaan. Itsekästäkö?
Minä en ole nukkunut perhepedissä ja mielestäni minulla on ollut todella hyvät lähtökohdat elemälleni. Ja kyllä, ilman perhepetiä.
Kukin tekee kuten parhaaksi näkee.
No se on minun ideologiani - nykyisin. Kaksi ekaa lastani nukkuivat omissa sängyissään ja 1-vuotiaana myös omassa huoneessaan. Kolmas lapseni nukkui vauvana vieressäni ja siirtyi sitten pikkuhiljaa omaan sänkyyn ja 1-vuotiaana omaan huoneeseen. Neljäs lapsi on nukkunut vieressäni 2 vuotta ja nyt hän nukkuu omassa sängyssään aivan minun sänkyni vieressä. Viides lapsi tulossa, eikä hänelle ole edes koottu pinnasänkyä, sillä nykyisin vannon perhepedin nimeen. Muutenkin arvomaailmani on muuttunut kymmenessä vuodessa runsaasti.
Uskon että lapsen paikka on äidin vieressä, mutta uskon ja TOIVON että myös nämä lapseni, jotka ovat nukkuneet omissa sängyissään, ovat kuitenkin saaneet ihan tarpeeksi hyvät eväät elämään :D
en itse kannata perhepetiä. Lapsi hyvin liikkuvaista sorttia... saattaa pudota sängystä. ja en osaa nukkua kun lapsi on vieressä.
Tuo lapsen putoileminen on kyllä ihan todellinen ja aiheellinen huoli joillekin perhepedistä luopuneille. Meillä oli pakko siirtyä omaan sänkyyn (n. 7 kk iässä), kun tyllerö pari kertaa tuli pää edellä alas -tyynyvalleista ja muista suojista huolimatta. Enkä oikein jaksa uskoa, että sillä tavalla ainakaan ne elämän eväät paranee...
Googleta aiheesta.
Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepeti ehkäisee väsymystä
Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.
Vauvan aivot vaativat energiaa
Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.
Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.
Ole luova!
Monet perhepedissä nukkuvat saavat kuulla kysymyksen vanhempien parisuhteen hoitamisesta, kun lapset nukkuvat vanhempien sängyssä. Samaan aikaan nuorille naisille suunnatut aikakauslehdet toitottavat, kuinka tärkeää on olla luova ja harrastaa seksiä mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Ei kai sänky ole ainoa paikka siihen tarkoitukseen sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti? Jukka Mäkelä muistuttaa: "Kautta ihmiskunnan historian on tuotettu uusia pentuja, vaikka lapset ovat lähellä. Edelleenkin tämä on vallitseva tilanne suuressa osassa maailmaa."
parisänky seinään kiinni. Vauva äidin ja seinän väliin.
sängynjalat pois sängystä
pelkät patjat lattialle
sivuvaunu vauvalle
Ihana kohta tuo "emon ihoa vasten". Meillä poika hakee yölläkin herätessään paljaan ihonkohdan minusta ja nukahtaa siihen. Villapaita saa hänet aina hermostumaan, pitää olla siloista äidin ihoa :D. Muutenkin erinomaisen hyvä teksti!
olis ihanaa nukkua vaavi kainalossa mut en osaa nukkua jos on vieressä, olen kokeillut... nyt siirsin pojun sängyn omaan sänkyyni kiinni...
Olisin jo joutunut uupumuksen vuoksi hoitoon!!!
En yksinkertaisesti pysty nukkumaan vauva vieressäni...heräilen jokaiseen inahdukseen ja kyljen kääntöön. Meillä vauva on nukkunut 2kk ikäisestä omassa huoneessaan ja nukahtaminen on helppoa ja yöt sujuvat hyvin. Nyt vauva 10 kk enkä jaksa uskoa että hänestä tulisi yhtään sen huonompi ihminen kuin perhepedissä nukkuneistakaan lapsista! Rasittavaa tällainen ihmisten "syyllistäminen", että jos teet näin niin lapsestasi tulee häiriintynyt sosiaalitapaus...Näin kärjistettynä!