Laitan tämän viestin tähänkin osioon vielä..
Olen raskaana kuudennella viikolla. Nyt miesystäväni alkoikin puhua että on huono aika lapselle, ei tunneta tarpeeksi hyvin ja liikaa keskeneräisiä asioita. Tämä raskaus ei ollut kuitenkaan vahinkokaan, sen vaan annettiin tapahtua ilman sen kummempia puheita.
Yhdessä olemme olleet reilu ½-vuotta. Välillä on nahistelua, koska kumpikin olemme voimakastahtoisia ja itsepäisiä, lisäksi mies on elellyt viime vuodet itsekseen ja elänyt vain itselleen. Silti usein puhuu että haluaa lapsen, että voikun joskus saisi oman prinsessan ja oman talon.
Olen ihan sokissa, en tiedä mitä tehdä. Ilmeisesti hän haluaa että menen otattamaan tämän lapsen pois kun ei hän tiedä voiko minun kanssa sittenkään perustaa perhettä :(
Olen ihan surkeana, en tiedä mitä ajatella.
Eka ultra on vasta 26.11, en tiedä muuttuisiko miehen mieli kun näkisi sen oman pienokaisensa siellä potkuttelevan. Tuntuu pahalta niin..
Olen raskaana kuudennella viikolla. Nyt miesystäväni alkoikin puhua että on huono aika lapselle, ei tunneta tarpeeksi hyvin ja liikaa keskeneräisiä asioita. Tämä raskaus ei ollut kuitenkaan vahinkokaan, sen vaan annettiin tapahtua ilman sen kummempia puheita.
Yhdessä olemme olleet reilu ½-vuotta. Välillä on nahistelua, koska kumpikin olemme voimakastahtoisia ja itsepäisiä, lisäksi mies on elellyt viime vuodet itsekseen ja elänyt vain itselleen. Silti usein puhuu että haluaa lapsen, että voikun joskus saisi oman prinsessan ja oman talon.
Olen ihan sokissa, en tiedä mitä tehdä. Ilmeisesti hän haluaa että menen otattamaan tämän lapsen pois kun ei hän tiedä voiko minun kanssa sittenkään perustaa perhettä :(
Olen ihan surkeana, en tiedä mitä ajatella.
Eka ultra on vasta 26.11, en tiedä muuttuisiko miehen mieli kun näkisi sen oman pienokaisensa siellä potkuttelevan. Tuntuu pahalta niin..
Vastaukset 33
Vanhimmat
et kai sä nyt vaan tyhmän ukon takia aio tapattaa lastasi!??
Jos ei sen mieli muutu ultran jälkeen niin jätä se. Tuskin sekään haluaa että alat sitä nöyristeleen ja tekeen ihan sen mielenoikkujen mukaan.. sanot sille nyt painokkaasti että sen ois kannattanu miettiä asiaa vähän aiemmin ja että lapsi on nyt jo olemassa! Jos joudut jättään tollasen eipäs-juupas-jahkaajan, niin sulla on kuitenkin lapsesi ja saat jonkun paljon paremmankin!
ONNEA :)
ps. Itsellä oli joskus samanlainen tilanne, ja ensin meinasin tehdä exälle mieliks.. kunnes päätin ettei todellakaan! Totesin että siitä nyt vaan tulee jonkun biologinen isä, ja sen jälkeen asiasta ei enää puhuttu! Muutettiin yhteen jne.
Myöhemmin en ole enää tullut raskaaksi joten siinä ois menny sitten sekin ainoa jos oisin jonkun muun mieliks tehny..että vois tää tilanne vielä PALJON paskempikin olla...
Mielestäni sinulla pitäisi jo hälytyskellot soida päässäsi, kun luet aloituksesi uudelleen.
Eihän päämääräsi tai elämäsi tavoitteet ole koskaan olleet olla riippuvainen toisesta ihmisestä? Parihsuhteen tarkoituksenkin olet varmaan olettanut olevan se, että sinulla on seuraa jossa viihdyt, mutta olet silti oma persoonasi ja yksilösi. Eli "meitä" ei ole, on vain kaksi yksilöä/minää yhdessä, koska viihtyvät toistensa seurassa.
Noin isoja päätöksiä tekee vain yksilö itse. Miehesi on voinut päättää omasta puolestaan, että hän ei ala isäksi. Sinulla on vastuu päättää vain omalta kohdaltasi alatko sinä äidiksi. Miestä äitiyteen ei tarvita välttämättä kuin siemennykseen.
Jos olet halunnut lasta ja tekemällä sellaista pyrkinyt sisääsi saamaan, niin tottahitossa lapsen tulee olla sinulle tärkeämpi kuin miehesi. Ja tätä olet melko varmasti mieltä, mikäli et ole koskaan halunnut olla miehestä riippuvainen tai kovin me henkinen, sitten kun elämäsi taas tasoittuu. Eli tällä hetkellä hormonisi aiheuttavat tämän myllerryksen, olet kiintyneempi läheisyyteen ja rakkauteen mitä normaalisti. Ajattele kuitenkin järjellä, älä hormoneillasi.
Selkärankaa nyt hyvä nainen!
PUHUT TÄYTTÄ ASIAA!
Valitettavasti erittäin SUURI osa nykyliitoista on noita "me-suhteita", tai oikeastaan "toinen käskee, toinen tottelee" -juttuja...!
Itse olen tehnyt abortin, jota juuri eilen illalla taas kerran itkin, abortista on aikaa yli vuosi ja mitään en ole katunut niin paljon kuin sitä. Itsekin olen tällä hetkellä raskaana enkä olisi voinut kuvitella enää tätä tappavani ja tämä olikin suunniteltu lapsi, elämä on muuttunut ihanaan suuntaan. Sinun kannattaa nyt hakea tukea ja apua itsellesi, itse en hakenut vaan menin suoraan lääkärille joka suurempia kysymättä laittoi aborttiin, noh tein sen sitten kotona pillereillä,kivut oli kovat niin henkisesti kuin fyysisesti. Tällä hetkellä en kadu mitään niin paljon kuin sitä aborttia, mietin usein millainen ja minkänäköinen vauva sieltä olisi tullut. Sanon vielä että sen minkä taakseen jättää edestään löytää, tällä hetkellä itse kärsin ja tulen varmasti kärsimään loppuelämäni tuosta. Miehesi saattaa olla nyt vain paniikissa, monet vanhemmat ovat huomatessaa plussan siinä testissä,mutta kun aikaa kuluu se rakkaus vaan kasvaa lasta kohtaan.
haluta, hakea ja tehdään perusteelliset selvitykset miksi haluat abortin ja millä syillä.
Joten turha valittaa, kun itse olet aborttia anonut ja paperit täyttänyt sekä syyt kertonut.
Oma moka.
..on todella julmaa kun tuomitset abortin tekoa katuvaa. Miltä sinusta tuntuisi kun olisit tehnyt mielestäsi asian jota kadut ja itket ja sinut sen jälkeen tuomittaisiin? Ota malka ensin omasta silmästäsi ja joka on syytön ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven? Ilmeisesti sinä olet sellainen syytön ja synnitön ihminen.
että on ihan itse tehnyt sen pahan teon. Ihan iotse, eikä kukaan toinen.
pelottavia viestejä laitatte noin niinkuin anonyymina, mutta kaippa se niin on että toisia on helppo arvostella kun itse osaa elää katumatta mitään.
katuja sen nyt tajuaa liiankin hyvin. Juuri siitähän se katumus ylipäätään kumpuaa, että syyttää itseään niin voimakkaasti. Ei siihen kyllä toisten syytöksiä enää päälle tarvittaisi.
Itse, omin päätöksin tehty teko, jossa kokee myöhemmin tehneensä väärin, on useimmiten ihmisen raskaimpia taakkoja. Kaikki me teemme virheitä, toiset isompia, toiset pienempiä. Sinä teit selkeästi ison virheen, joka johtui osaltaan siitä, että sinä_kin_ sait abortin liian helposti, kenenkään pysäyttämättä sinua! Palstalle on linkitetty usein viesti, jossa abortin tehnyt nainen kertoo nähneensä lapsensa (sikiön) abortin yhteydessä, järkyttyneensä siitä ja katuvansa tekoaan syvästi. Tuotakin viestiä lukiessaan tulee mieleen kysymys siitä, miksi kukaan ei pysäyttänyt tuota naista miettimään abortin syvintä olemusta ja sitä, mitä hän oli aikeissa tehdä?! Miksi kukaan ei tukenut häntä ja miettinyt hänen kanssaan olemassaolevia mahdollisuuksia? Tuonkaan naisen kohdalla ei ollut kyse ajan myötä tulevasta mielen muuttumisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei hän ollut ajatellut/ymmärtänyt asiaa tarpeeksi syvältä aborttiin ryhtyessään.
Se, mitä sinä voit enää tässä vaiheessa itsesi ja tulevan lapsesi elämänlaadun turvaamiseksi tehdä, on myöntää tehneesi virheen/väärin (miten itse tunnet) ja antaa itsellesi anteeksi! Lopun elämää kestävällä itsensä syyttelyllä ei voiteta mitään, ja nyt sinun on elettävä näillä eväin, jotka sinulla kaiken tapahtuneen valossa on. Äidin ahdistuneisuus tai masennus eivät ole hyväksi vauvalle, joten katse eteenpäin- vaikkapa ammattiavun kautta, jos muuten tuntuu vaikealta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
..tarkoitin! Tuossa tilanteessa olevalle on todella ymmärtämätöntä ruveta heittämään vielä syytöksiä päälle. Ilmeisesti syyttäjä on niin hyvä ihminen että hänellä on varaa antaa tuollaisia ohjeita.
on tärkeätä myöntää omat pahat tekonsa. Parantuminen alkaa siitä.
lapset ovat ei-toivottuja tässä yhteiskunnassa. Heidät koetaan ongelmaksi ja riesaksi. Tuo nainen ei pitänyt omaa lastaan arvossa, koska kukaan muukaan ei pitänyt sitä arvokkaana. Yhteiskuntamme on sairas.
Nyt ei varmaan ollut puhe mistään alkoholistin kahdestatoista askeleesta...
Ihminen voi valita onko hän hyvä vai paha. Tämä ei tapahdu sen kautta, että hän valitsee hyvvistä tai aphosita teoista sen minkä tekee, vaan hän vain valitsee teoista ja aina valitsee hyvän. Ongelma on se, että teko muuttuukin ihmisen mielessä sen jälkeen pahaksi. Eli kun miettii asiaa enemmän/perusteellisemmin, huomaa, että teko ei ollutkaan todellisuudessa hyvä.
Tätä ei lähdetä korjaaman sillä, että tehdään ihmiselle aivan luonnoton olo. Luonnotonata on tehdä pahoja valintoja. Tämä korjataan sillä, että ihmisen ajatusmaailma pyritään taas kääntämäänraiteelleen, eli siihen,e ttä teko oli hyvä. Ihmisen psyyke ei vain kestä elää sen kanssa että on tehnyt pahan teon, koska olemme moraalisia olentoja.
Joissakuissa tapauksissa se näkyy erityisen hyvin, kuten sinussa. En usko että jeesusliturgiasi ja koston miekkasi heiluttelu auttaa ketään, vähiten sinua itseäsi.
Yhteiskuntamme todella on sairas.
tehneensä mokan. Tämä ei ole mitään "psykologiaa" ollenkaan, vaan perustuu paljon vanhempaan tietämykseen ihmisestä kuin nykyinen psykologia.
Sillä, joka katuu, on mahdollisuus anteeksi saamiseen ja uuteen elämään.
asiallisesti mollaamatta muita keskustelijoita!
eli kristinuskoon? Se on muuten ihmiskunnan historiassa aika tuore juttu.
Sattumalta ihmisiä ovat muutkin kuin uskovat. En ole henk.koht. koskaan ymmärtänyt tuota logiikkaa, että mitä tahansa saa tehdä, jos vain katuu jälkeenpäin. (Saatikka tuota peruskristillistä tuomitsemiskäytäntöä, mikä minusta pilkkaa koko kristinuskon perusajatuksia.) Enkä usko kuoleman jälkeiseen elämään. Siispä fiksumpaa minun maailmankuvassani on elää tätä elämää niin hyvin kuin vain osaa ja pystyy, omien voimavarojen puitteissa. Ja keskittyä niiden ihmisten hyvinvoinnin takaamiseen, jotka myös tätä elämää elävät ja jotain tuntevat ja kokevat, ja joiden kokemaan elämään tekemisilläni on merkitystä.
perustella muulla kuin omalla halulla. Vaikka miehesi nyt olisikin innolla mukana, voi hyvin olla että 5 vuoden päästä tilanne on toinen. Koska kukaan ei voi ennustaa tulevaa, eikä päätöksiä pidä tehdä muiden mielen mukaan, pitää sinun itse miettiä haluatko lapsen. Suomi on täynnä yh äitejä, jotka pärjäävät, itsekin tunnen monia. Tälläkin palstalla puhutaan yleensä niistä, jotka eivät pärjää. Jos et halua aborttia - älä tee sitä. Miehesi päättää omasta puolestaan, sinä vastaat teoistasi kuitenkin aina itse. Ja vaikka nyt tekisit abortin, mikä takaa että sinä ja miehesi pysytte yhdessä?
..miehesi päättää mitä kehossasi tapahtuu ja mitä sille tehdään. Päätös on yksin sinun ja päätöksen kanssa joudut elämään koko loppu elämäsi. Et voi tietää esim. sitä jatkuuko teidän suhde muutenkaan ? Jos esim. tekisit miehen mieliksi abortin ja hän sinut jättäisikin sen jälkeen (koska ilmeiseti haluaa olla "vapaudessa") , niin mites sitten? Tilanne olisi kahta kauheampi.
Kysymys ei ole kuitenkaan mistään "hampaan poistosta" vaan todella isoista asioista. Toivon että saat voimaa tehdä sellaisen ratkaisun, jonka takana todella itse olet, etkä ole siihen ajautunut muiden painostuksesta. Et edes oman miehesi painostuksesta. Miehesi olisi pitänyt varautua omasta puolestaan ehkäisyllä, jos ei lapsia halua. Jos hän on ottanut sen riskin että on ollut ilman ehkäisyä, niin sitä on näin jälkikäteen myöhäistä katua.Nyt hän joutuu ottamaan vastuun teoistaan. Jos ei vastuu kiinnosta, niin kiinnostaako mikään muukaan siinä suhteessa, tai ylipäätään haluaako ottaa mistään vastuuta elämässään? Ei elämä lopu lapsen tuloon. Sain itse vahinko lapsen 15 v sitten vääränlaisen miehen kanssa ja väärällä hetkellä taloudellisesti ja muutenkin ja olin silloin asiasta järkyttynyt. Nyt sanon että se oli elämäni onnellisin vahinko, minulla on nyt 15 v ihana poika! Ja vaikka sain lapsen , en lopettanut harrastuksiani , enkä ystävien tapaamista yms. Hoitajia voi aina järjestellä... Olen ollut tämän poikani yksinhuoltaja 12 v. ja ollaan selvitty
jättää ne miehet halut syrjään ja miettiä mitä sinä itse haluat!! Haluatko lapsen?? Koska miehen perusteella sinun ei kannata päätöstä tehdä. Koska sinun on nyt varauduttava siihen, että sinä olisit yksin lapsen kanssa, ainakin suuremman osan aikaa. Siksi tärkein tässä on nyt sinä itse, se mitä sinä haluat.
Koska jos miehesi ja siun tilanteesi on tuo mikä on, niin sinun ei kanana tuhlata energiaa tällä hetkellä miettimään miehen haluja, siis tarkoitan, että hän saattaa muuttaa mielensä tai sitten ei muuta ja sinä et voi sen pohjalta tehdä näin isoja ratkaisuja tai vaan kadit jälkeenpäin jos sitten teitkin vastoin omia halijasi. Joten kuuntele itseäsi.
Nainen päättää tehdäänkö abortti vai ei. Mies on ainoastaan statisti.
Hei Surullinen äiti!
Otan syvästi osaa suruusi, minulla näet täysin sama tilanne. Raskaus oli meille pieni yllätys mutta tietenkin odotettavissa ja toivottu, kerta ehkäisyn jätimme. Nyt minulla on rv 8 2 menossa. Pari viikkoa sitten järkytyin kun mieheni, jonka kanssa olen ollut yksissä 2,3v kertoi että ei haluaisikaan pitää lastamme, vaan suositteli minulle aborttia(!?!). Itkin asian takia monta päivää, enkä osannut iloita raskaudestani koska pelkäsin jääväni yksin ja olevani onneton ilman miestäni. Rakastan häntä yli kaiken, mutta päätöksiä oli tehtävä.. mietin itsekseni, että minun on oltava lapseni takia vahva ja lähdettävä suhteesta jos asiat eivät muutu.
Puhuin vielä miehelleni asiasta, ja kerroin että abortti ei ole minulle vaihtoehto ja että aion pitää lapsen vaikka hän ei tätä haluaisikaan. Painotin hänelle sitä, kuinka lapsi on syntynyt rakkaudestamme, ja ettei mikään maailmassa voi olla sitä kauniimpaa. Luulen että tämä sai hänet miettimään sillä viikon päästä hän sanoi ajatelleensa enemmän asiaa ja kertoi haluavansa jatkaa elämää minun ja lapsemme kanssa.
Mieheni kertoi myös että hän pelkää, pelkää sitä että menettää itsensä, kadottaa tarkoituksen elämäänsä ja ja sitä että lapsista pelkästään tulee hänen elämänsä sisältö ja ettei hän voisi enää tehdä mitään joka saa hänet iloiseksi. Täsä asiassa ymmärrän kyllä häntä täysin ja itselläkin on ollut näitä "heikkouden hetkiä" jolloin kaikki pelottaa.
Olen nyt tietenkin todella onnellinen kun mies haluaa jatkaa kanssani, tukea minua ja osallistua lapsen elämään, mutta silti olen epäluuloinen; mitä jos hän silti kääntää kelkkansa uudelleen..?
En voi muuta kuin odottaa.
Toivottavasti myös sinun asiasi kääntyvät hyväksi.
onko abortti sinulle edes vaihtoehto?
Ellei ole, niin oletkohan mahdollisesti ihan väärässä paikassa hakemassa tukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751#22000000032541751
Varsinkin kun soon alulle laitettu. Vahinkokaan minusta ole mikään syy abortoimiseen, ja vielä vähemmän hetkellinen katumus jota miehesi todennäköisesti nyt potee. (Uusi asia ahdistaa aina, niin äitejä kuin isiäkin, vaikka olisikin jo entuudestaan vanhempi.)
Enemmän sinä tulet kärsimään pois pyyhkäisystä lapsesta, mikäli et itse ole eliminoinnin kannalla.
Koittakaa jutella asiasta. Muutakaan neuvoa en teille yhteisesti voi antaa. Jos asia ahdistaa, niin teet just niin kuin Omasta itsestäsi hyvältä tuntuu.
Ajattelet että miehesi mieli voi muuttua, siksi ei kannata tehdä hätiköityä ratkaisua. Ja jossain vaiheessa halusitte lapsen joka kasvaa sisälläsi.
Odottakaa rauhassa, käykäää ultrassa, miettikää rauhassa mitlä tuntuisi olla vanhempi ja mitä se tarkoittaa teille kummallekin, ykkösiä ette ole te vaan pieni lapsi.
Jos vielä lapsen synnyttyä tuntuu teistä kummastakin että ette halua missään tapauksessa lasta niin hänet voi antaa adoptioon jossa hän saa oman perheen.
Mutta todennäköisintä on että lapsen synnyttyä olette perhe.
Vaihtoehtoja on olemassa ja siksi ei kannata tehdä kiireessää aborttia jota ei saa koskaan tehtyä tekemättömäksi vaikka teidän mieli muuttuisi. (Sama on kyllä adoption kanssa, mutta saatte ainakin 8 kuukautta harkitna-aikaa, siinä ajassa ehtii tapahtua jo paljon.)
Mieti rauhassa!
ottaa huomioon se vaihtoehto, että lapsen synnyttyä äitihaluaa pitää lapen ja isä ei. Jolloin äidinon parempi olla myös valmistutunut siihen vaihtiehtoon, että kasvattaa lasen yksin ja isä tapaa lasta vain viikonloppuisin. Tai sitten isäkin haluaa lapen, mutta ei halua lapsn äitiä kumppanikseen, mistä alkuperäinen puhui myös. Vaihtoehtoja on. Kannataa pohtia niitä rehellisesti ja tehdä jonkinnäköisia alkeellisia toimintasuunnitelmia eri vaihtoehtojen varalle, jotta ne eivä sitten kohdalle sattuessa ole mitään shokkeja. Nämä päätökset nyt kuitenkin vaikuttaat molempien sekä äidin että isän koko loppuelämään sekä myös lapsen, jos he haluavat sen syntyvän.
jos hän on pelkuri niin ei se ole lapsen vika!!!! Sikiöllä sykkii kohta jo pieni sydän, ajattele sitä.
ja tarkennan vielä sen verran että sydän sykkii jo jos on yli 5 1rv.
Sinä, SINÄ olet ollut uutta elämää alulle saattamassa. SINUN täytyy kantaa vastuusi, miehenkin tulisi kantaa. Mutta jos mies jänistää, ei se oikeuta sinua hankkiutumaan siitä elämästä eroon, jonka olet itse antanut tietoisesti alkaa! Jumalavita että ärsyttävät tuollaiset kommentit kuin sinun! Aivan kuin elämä olisi jotakin millä leikitään - otetaan vastaan tai ei sitten otetakaan, jos tulee mutkuja matkaan. Aikuistu ja ajattele. Ei jonkun toisen lapsellinen ja vastuuta pakoileva käytös ole mikään peruste sille, että sinunkin pitäisi käyttäytyä yhtä ajattelemattomasti.
Terveisin neljän keskenmenon jälkeen vihdoin raskaana oleva kolmen lapsen äiti, jonka esikoisen isä ei halunnutkaan olla lapsensa kanssa missään tekemissä, eikä ole ollut (esikoinen jo murrosikäinen). Nykyisestä miehestäni on esikoinenkin saanut aivan ihanan isän itselleen. Eikä olisi tullut mieleenkään hankkiutua esikoisesta eroon vaikka jäinkin rahattomaksi ja yksin kasvavan mahani kanssa, olin kovin nuori (19 v.) ja opinnot piti keskeyttää, eikä sukua yms. lastenhoitoapua tms. ollut lähettyvillä.
toisen niskaan, joka ei ole ongelmiisi syyllinen. Olen kuitenkin samaa mieltä asiasta, ettei abortti saa tehdä miehen takia.
En minä ole "ongelmiani" kenenkään niskaan kaatanut. Siis vaikka oli taloudellisesti vaikeaa tulla yksinhuoltajaksi nuorella iällä kun silloinen mies, tai "mies" lainausmerkeissä, ei sitten halunnutkaan lasta, en ikinä kokenut lasta "ongelmaksi". Olin häntä itse halunnut, eikä tullut mieleenkään olla raskaudesta onneton vaikka mies kelkkansa käänsikin.