Niin tuli,
ikijää hiljaa suli.
Ikikukkien maan,
avautumaan saa.
Raskas painava,
- sulaa
pisaroina noina,
siivilleen havahtaa.
Veistoksellisille käsille,
ylös sinne,
humaltunnu viini kietoutuu.
Kietoutunnu ote,
-asettaa
On Sinulle,
paikka kämmenellä.
Sinne Sinut saatan,
rauhan maata.
-uuteen kuuletko?
Ovi avautuu,
salaisuus paljastuu.
Hämärän holvien tiet,
salat sulkeutuu.
Ymmärryksen kukka
-avautuu
"kämmenellä"
ikijää hiljaa suli.
Ikikukkien maan,
avautumaan saa.
Raskas painava,
- sulaa
pisaroina noina,
siivilleen havahtaa.
Veistoksellisille käsille,
ylös sinne,
humaltunnu viini kietoutuu.
Kietoutunnu ote,
-asettaa
On Sinulle,
paikka kämmenellä.
Sinne Sinut saatan,
rauhan maata.
-uuteen kuuletko?
Ovi avautuu,
salaisuus paljastuu.
Hämärän holvien tiet,
salat sulkeutuu.
Ymmärryksen kukka
-avautuu
"kämmenellä"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hassuja ajatuksia toi ensin tämä runo mieleen. Ehkä kerron niistä...?
Ensin tuli mieleen uutinen, jonka kuulimme hiljattain. Se, että Inarijärven Korkia-Mauran saaressa olevan jääluolan ikijää suli...
Sitten tuli mieleen vanha hengellinen laulu:"Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen..."
Kyllä nuo mielikuvat äkkiä katosivat, kun oikein ymmärryksen kanssa ajattelin noita vertauksia. Hieno runo, pidin.
Jännää, ajatukseni pakotus,
vei minua monta päivää.
Jopas ahdistusta koin,
eikö ovi aukea...miks?
Tuli niin.
ikijää alkoi sulaa.
Itsekki mielenkiinnolla katselin,
sen ohjelman jossa.
Inarinjärvessä Korkia-Mauran saari,
ikijäätä sielä, pitäs käydä.
Samoin tuo laulu,
niin tuttu, tuttu
"Jumalan kämmenellä"
paljon laulettu,kaunis.
iivee.
Hassuja ajatuksia, kuin lintuja
pään sisällä paljonki lentää.
Kiitos et viihdyit ikijään äärellä,
ymmärryksen kukkaa siihen tarvitaan.
Hyvää syksyistä päivää..Liisa
kiitos taas hartaasta, kauniista runosta.
Suorastaan sanattomaksi vetää runosi sanoma
' ymmärryksen kukka
avutuu kämmenellä '
Huokaan sanojesi edessä.
lindalindal1
Kylmä sade ruuduilla soi,
lämmin kiitos sanoistas.
Villasukkia jalkaan ja nuttua ylle
lämmössä sydän pieni, sykkii
löytöjä murusia, niistä lentoon lintuja.
Hymyä päivääs.Liisa
Murukulta taas kulkee hiljaisin askelein runossasi
ettei vain tunnelma särkyisi ja että tunne säilyisi.
Kiitos tästä runostasi, Liisa, joka haastaa tulkitsemaan, ei ainoastaan lukemaan. :)
MURUKULTA
Riisuttu paljaaks
esiin tullu
neki pienet oksat.
Lämpöä huokuu askelees,
kiitos maltoit poikesit.
Sade täälä alakuloinen
harmaa taivas,
otetaas tästäki aiheet,
niille oma paikka on.
Kiitos MURUU, Ilahdutit..Liisa