Jäikö erosta mitään hyvää jäljelle? Oliko ero lapselle huonoin vaihtoehto? Voiko ero olla positiivinen kokemus? Kasvattaako se vai kasvattaako se vain katkeruutta?
Mitä teksisit toisin?
Mitä teksisit toisin?
Oliko erosi turha?
N.P.
5296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä ainakin olen kokenut, että eroni oli tosi hyvä juttu. Olisi vaan pitänyt erota jo vuosia aikaisemmin eikä yrittää hampaat irvessä pitää koossa perheidylliä.
Ja lastenkin kannalta olisi ollut parempi erota aikaisemmin. Emme koskaan ex:n kanssa riidelleet, mutta kyllä lapset aistivat perheen negatiivisen ilmapiirin. Jo hyvin pienikin lapsi pystyy aistimaan sen, mutta hänellä ei ole mitään kykyjä ja välineitä käsitellä asiaa.
Tavallaan se oli turha ja tavallaan ei.Tehty mikä tehty ja sen jälkeen on tapahtunut paljon hyvää ja huonoa eron molemmille osapuolille. Jos emme olisi eronneet niin erostamme seurannut hyvä olisi jäänyt tapahtumatta ja tietysti myös vastaavasti se huono. Näitä "hyviä ja huonoja tapahtumia" punnitessa ja niistä tietoisena minä valitsisin saman tien uudelleen. Itse koen myös eron myötä kasvaneeni ihmisenä. Silloisessa liitossa syystä, jota en halua tässä mainita, jouduin jollain lailla tukahduttamaan itseni ja tarpeeni enkä "päässyt eteenpäin" henkisen kasvun tiellä. Nyt koen olevani enemmän "aikuinen", kasvaneeni muutamassa vuodessa enemmän kuin koko yli kymmenvuotisen suhteemme aikana. En koe katkeroituneeni enkä haikaile menneitä. Eli kaiken kaikkiaan eromme ei varmaankaan ollut turha ainakaan minun näkökulmastani.
ei ollut vaihtoehtoja. tulin huijatuksi rakastuneena. leikin kotia, mies odotti suomen kansalaisuuden saamista ja sen saatuaan ilmoitti kihlanneensa minua 14v. nuoremman tyttösen kotimaastaan. olisko pitänyt siihen jäädä joksikin mentoriksi vai???
otin lapset ja hyvin on pärjätty. Uusi nainen on jo synnyttänyt 4 lasta lisää tälle alfaurokselle jolle lapset ovat pelkkä statussymboli, heidän lukumäärällään kehutaan vaikka hän ei edes tunne kunnolla lapsiaan. Eli naiset, ottakaa se kiltti nynnerö oikeesti jos haluutte kunnon isän lapsillenne.
Itsekin jouduin ulkomaalaisen huijaamaksi, oleskeluluvan perässä vain oli. Minäkin elin kuin yh jo yhdessäoloaikana. Elo helpottui kaikilta osin eron jälkeen jos mies vain lakkaisi minun kiusaamisen. Nyt minulla on jopa ns. omaa aikaa, raha-asiat on paremmin, ei tarvitse pelätä väkivaltaista miestä, eikä tapella joka hetki. Solvaukset ja pettämiset jäi (no solvaukset kyllä jatkuvat...) Avioliitto oli miehen puolelta pelkkä bisnesdiili.
Rakastuminen ei kuitenkaan ole virhe, se on tunne jonka ansiosta nekin saavat jälkeläisiä jotka eivät tarkempaa syyniä kestäisi.
Miehillekin käy noin venakkojen kanssa, tiedän myös yhden karibialaiskaunottaren joka katosi suomalaistyttärensä kanssa jäljettömiin. Isä on lohduton.
Meillä on sentään lapsemme, ja kielen ylivalta heidän kasvatuksessan. lapset tajuaa kyllä pikkuhiljaa varttuessaan vanhempiensa tilanteen, ilman että sitä sen kummemmin tarvitsee selitellä.