Miten voi olla yhtä aikaa,
näin keveä ja raskas?
Olen köykäisempi lumihiutaletta,
tuulen ajama, pois karistettu roska
tuuli puhaltaa minut leikiten nurin,
mutta musta kivi sydämessä painaa,
enkä voi liikahtaa paikoiltani.
Minun taloni on aina ollut hutera,
ja nyt hyytää sen talvi
yön pimeys käy kimppuuuni,
ja aamiaiseksi nautin kyyneleitä.
en tiedä minne menisin,
en tiedä mitä tekisin
että pääsisin tästä.
==============
hm....aika synkkä viritelmä, yhdistetty jotain aikoja sitten kirjottamaani tähän versioon.
näin keveä ja raskas?
Olen köykäisempi lumihiutaletta,
tuulen ajama, pois karistettu roska
tuuli puhaltaa minut leikiten nurin,
mutta musta kivi sydämessä painaa,
enkä voi liikahtaa paikoiltani.
Minun taloni on aina ollut hutera,
ja nyt hyytää sen talvi
yön pimeys käy kimppuuuni,
ja aamiaiseksi nautin kyyneleitä.
en tiedä minne menisin,
en tiedä mitä tekisin
että pääsisin tästä.
==============
hm....aika synkkä viritelmä, yhdistetty jotain aikoja sitten kirjottamaani tähän versioon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta ei minusta perinjuurin synkkä,
suruvoittoinen on kyllä ja hieman ahdistusta sisältävä. Hyvä runo tämä on.
mutta ei tämä mielestäni synkkä ole. Elämän toti-
sia hetkiä, jotka on mielestäni hienosti kirjoi-
tettu.
Tästä kohdasta
' minun taloni on aina ollut hutera ' loppuun,
on todella koskettavaa tekstiä. Pidin kokonai-
suudesta.
Alkupuoli ei rytmillisesti rimmaa ollenkaan ja molemmat minulle tärkeät vertauskuvat ei jotenkin koordinoi vain keskenään.
Loppupuoli taas paremmin. Pitäisi keskittyä enempi, jos kerta kirjottaa, eikä paiskata á la 2 min/kipale.