Meillä on 3kk:n ikäinen vauva josta en ole ollut erossa montaa kertaa ja silloinkin 1/2-1h kerrallaan. En haluaisi jättää lasta hetkeksikkään, en edes isällensä. Olen kuitenkin yrittänyt välillä käydä kaupassa, jotta välillä tuulettuisin. Vauva on edelleen täysimetyksellä. Välillä pumppaan kuitenkin maitoa pulloon, jotta huolisi sitäkin tarvittaessa. Nyt meillä olisi mieheni kanssa suunnitteilla yhden yön reissu toiselle paikkakunnalle. Äitini on luvannut hoitaa lasta sen aikaa. Reissu olisi vasta kuukauden kuuluttua, mutta ajatus ahdistaa minua jo nyt! Toisaalta olisi mukavaa päästä kunnolla irtautumaan hetkeksi arjesta. Minkälaisia kokemuksia muilla on? Onko 4kk:n ikäinen liian pieni jäämään muille hoitoon? Miten lievittää eriahdistusta?
Äidin eroahdistuksesta
kokemuksia?
81846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On ihan liian pieni!!!! Olisi epänormaalia, jos et tuntisi ahdistusta. Mä en ole vieläkään raaskinut viedä yökylään ja ikää on jo 1 v 6 kk. Lueppas toi ammattilaisen mielipide yökylään tai pidemmäksi aikaa jätöstä.
Vauvan hoitoon jättäminen [5/2007]
Olisimme lähdössä mieheni kanssa noin neljän vuorokauden lomalle ja ajankohta on päätetty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt mietityttää, voimmeko jättää vauvamme silloin mummolle hoitoon. Vauvamme olisi silloin noin puolivuotias. Lapsemme on ollut kyllä paljon tekemisissä mummonsa kanssa ja he tapaavat joka kuukausi (mummo asuu eri paikkakunnalla), joten kyseessä olisi tuttu henkilö, mutta mietityttää vain, onko se neljä päivää liian pitkä aika? Voiko lapsi alkaa vierastaa meitä? Tai voiko hänelle tulla erosta jotain traumoja?
Maya
Voi kuinka mielelläni vastaisin, että lähtekää vaan matkalle hyvällä mielellä! Valitettavasti näin en voi tehdä, kerron pian miksi, mutta sitä ennen muutama sana parisuhteesta.
Tutkimuksissa on todettu parisuhdetyytyväisyyden kohoavan raskauden ajan aina vauvan syntymään saakka. Seuraavat kolme kuukautta tyytyväisyys laskee kuin kissan häntä… Onneksi tämä on ohimenevää. On tärkeää löytää jokin keino, millä yhteinen sävel parisuhteessa säilyy ja kypsyy. Tämä onkin haaste, sillä vauvan turvallinen kehitys on niin riippuvainen ensisijaisesta hoitajasta, että yhteiset matkat eivät tässä vaiheessa ole ensisijainen keino parisuhteen hoitamiseen.
Vauva on biologisesti virittäytynyt luomaan alusta lähtien kiinteän suhteen häntä ensisijaisesti hoivaavaan vanhempaan, tässä tapauksessa ilmeisesti äitiin.
Ensimmäinen puoli vuotta on tärkeää aikaa turvallisen perusmallin rakentamisen kannalta. Tällöin vauva oppii luottamaan siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee. Äidistä on tullut 5-6 kuukauden ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton, ja jopa pienetkin erot, kuten äidin katoaminen vessan oven taakse, voivat saada vauvan hälytyskellot soimaan.
Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja.
Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa.
Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen.
Arjessa vauva joutuu kohtaamaan miltei päivittäin hänelle sietämättömiä kiihtymystiloja (vaikkapa istuminen auton turvaistuimessa nälän yllättäessä).
Olennaista onkin, että vauva saa toistuvasti kokemuksia siitä, että yhteys vanhempaan palautuu uudelleen ja mieli rauhoittuu vanhemman avulla. Nämä arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia, toisin kuin mitä pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla.
Joskus toki elämässä sattuu asioita (sairaalareissu, äidin vakava uupuminen), jolloin vanhempi joutuu jättämään imeväisikäisen vauvan pidemmäksi ajaksi hoitoon. Ideaalitapauksissa hoitajana toimii silloin toinen vanhempi, joka on vauvalle päivittäisestä arjesta tuttu.
Vielä matkaanne ajatellen, jo maiseman vaihdos, vaikkakin yhdessä vauvan kanssa, voi tuntua virkistävältä vastapainolta arjen rutiineille. Onnea ja jaksamista vauvan hoitoon ja parisuhteeseen!
Katri Kanninen
Psykologit myös on sitä mieltä, että vauva kestää äidistä olla erossa tunteja, mitä hänellä on ikää kuukausissa. Eli 4 kk ikäinen kestää 4 tunnin eron. Vasta yli 1 vuotiaat voi olla yön yli erossa.
Tämä perustuu kiintymyssuhde teoriaan ja miten kiintymyssuhde kehittyy ensimmäisenä elinvuotena.
no voi jes joku helvetin kiintymyssuhdeTEORIA..jep jep..miksei ne neuvolassa kerro tälläsestä?
mun vauva ainakin on ollut ihan jo parin kk vanhana mummolassa yötä ja ainakin kerran kuukaudessa yö-kylässä.ja esim.siskoni joutui vakavan masennuksen vuoksi pitämään vauvaansa välillä pitkäänkin mummin hoidossa.
Ei oo mitenkään epänormia ettri äiti vauvaansa voi jättää. Minun poikani tulee vuoden eikä ole ollut erossa yötä/muutamaa tuntia pidempää aikaa. En ole ollut valmis. Tossa on alkanut olla puhetta että alkuvuodesta voitais antaa yökylään ja käydä tuulettumassa.
poika 4,5 kk ollu 4 kertaa yökylässä, 3 mummolla ja kerran ukilla (vanhempani ovat siis eronneet) eikä kyllä mitään ongelmia ole ilmennyt enkä todellakaan pode huonoa omatuntoa siitä!!! Ja ihan turha kenenkään sanoa, et mitäs teit lapsen, jos oma elämä on tärkeempi... joskus vaan on pakko päästä tuulettumaan arjesta ja ainakaan se ei omalla kohdallani aina edes tarkoita kännäämistä baarissa!
Kannattaa tosiaan ottaa selvää lapsen psyykkisestä kehityksestä ja sitten voi oman elämäntilanteen mukaan tehdä omia valintoja lapsen hoitamisen, yökyläilyn yms. suhteen. Olen samaa mieltä asioista mitä K. Kanninen kirjoitti. Ja kyllä sitä kerkeää vaikka mitä sitten myöhemmin tekemään.
mutta on tää maailma vaan niin aikuisten maailma kun omat tarpeet menevät aina lasten tarpeiden edelle. Kyllä sitä kerkee sitte kun lapset on hiukkasen kasvaneet.
asiasta.
mulla se onnistu asteittain. ensin vähän aikaa sitten enemmän. ja oma väsymys ja kaipuu aikuiseen seuraan auttaa kanssa .
enkkani on yksi yö töissä eli 13 h . vauva nukku koko sen ajan ja pärjäsivät hyvin isän kanssa. isä hoitaa paljo vauvaa, onneksi.
sitten huomaa myös itsekin että on kiva päästä tuulettumaan ja jollain tavalla kiintyy perheeseensä entistä enemmän. sekin on kivva tunne ja sitä ei voi kokea jos ei ole välillä erossa.
ja pari lasia viiniä voi kans auttaa.. ; )