Olen lukenut täällä palstalla viestejänne ja ihaillen seurannut osan aitoa ja rakkauden tunteita heijastavia kirjoituksia. Toivottavasti en vaikuta liian tungettelevalta kysyäkseni, mistä syystä tällä palstalla kirjoittelevien lapsia on huostaanotettu? Siis on kai olemassa muitakin syitä kuin huume- tai alkoholiongelmat? Suurin osa kirjoittajista on ainakin tähän asti tuntunut varsin järkevästi ajattelevilta ihmisiltä, eivätkä lainkaan sellaisilta, joita streotypiat sijaisvanhemmista yleensä ovat. Itse harkitsen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä rakkaudesta lapsiin, mutta biovanhemmat ovat jostain syystä hieman "jännittäneet" minua. Tällä palstalla vierailu on helpottanut tilannetta ja ilolla kuulisin elämäntilanteistanne ja sijoituksiin johtuvista syistänne enemmän:)
Mitä ovat sijoitusten syyt?
Opeäippä
4301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
narkkareita tai deekuja ainakin. Olisithan tähän jo kait vastauksia muuten saanut?? Mut ihan totta, on kait selvää, et suurin osa porukasta joiden lapset otetaan pois ovat jotenkin ongelmissa huumeiden tai viinan kanssa. Ite en ihan heti mitään muuta syytä keksikään, paitsi ehkä mielenterveysongelmat jne...
mitään mutuiluja. luulo kun ei todellakaan ole sen tiedon väärti.
Lastensuojelulain mukaiset huostaanottokriteerit eivät täyttyneet lääkäreiden, eikä sosiaalityöntekijöiden mielestä, mutta koska sairaalapaikkaa olisi pitänyt odottaa 1½ vuotta ja lastenkodin psykiatriselle osastolle pääsi nopeasti, hänelle suunniteltiin laitokseen kaksi vuotinen intensiivihoidon jakso.
Paikka oli hirveä, osastolla ei ollut yhtään psykiatrista henkilökuntaa, kaikilla oli sosiaalipuolen tutkinto ja itse ymmärsin lapsen oireista enemmän kuin kukaan heistä. Kurinpito oli vuosisatojen takaista ja lisäksi häntä pahoinpideltiin, peloteltiin ja uhkailtiin, eikä edes sairaalalääkäreiden antamia hoitosuosituksia noudatettu. Lapsi sai tavata lääkärin vasta oltuaan laitoksessa ja 3 kk ja kun olin soittanut asiasta lähettäneeseen sairaalaan, josta otettiin yhteyttä laitokseen.
Lapsi (9 v) pelkäsi hysteerisesti omahoitajaansa, mutta onneksi sain viimein sosiaalityöntekijät tarkastuskäynnille laitokseen. He uskoivat joka sanan, mitä lapsi heille itkien kertoi siellä olostaan ja niin huostaanotto purettiin laitoksen raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Lapsi kotiutui alle neljässä kuukaudessa, enkä uskalla edes kuvitella, missä kunnossa hän olisi ollut, jos olisi joutunut kärsimään siellä koko 24 kk, niin paljon huonommassa kunnossa hän oli kuin mitä sinne mennessään. Tilasin ajan yksityiselle puolelle, josta muutamassa kuukaudessa varmistui diagnoosiksi Aspergerin oireyhtymä. Hän ei siis ikinä olisi psykiatrinen potilas ollutkaan, mutta keskussairaalan lastenpsykiatrit eivät aikanaan katsoneet aiheelliseksi pyytämääni laajaa neurologista arviota.
Nyt käymme kotoa käsin neuropsykologisessa kuntoutuksessa, jossa on yritetty paikkailla myös niitä traumoja, joita aiheeton ja järkyttävä huostaanotto lapselle aiheutti.
Näitä laittomia hoidollisia huostaanottoja on tehty hyvistä kodeista paljon viime vuosina erityisesti muutamista sairaanhoitopiireistä ja ne koskevat erityisesti neurologisten oireyhtymien lapsia, joiden oireiden mukaisen hoidon psykodynaamisen koulukunnan psykiatrit kieltävät jostain syystä. Tilanne ei olisi niin paha lapsen kannalta, jos psykiatrinen hoito pystyisi auttamaan lasta, mutta lastensuojelulaitospsykiatria on sen tasoista, että yleensä se ei auta ketään ja lisäksi psykiatrian puolen määräämät analyyttiset psykoterapiat eivät sovi neurologisten oireyhtymien lapsille.
Meidän tarinamme ei ole tyypillinen sen takia, että meillä oli niin poikkeuksellisen rohkeat sossut, että he rohkenivat purkaa huostaanoton. Olen erilaisissa tukiryhmissä tutustunut lukemattomiin saman kohtalon kokeneisiin perheisiin ja yleensä lapsi joutuu kärsimään koko suunnitellut 2 vuotta häntä vaurioittavissa laitosolosuhteissa.
Sosiaalivirasto ei ole koskaan myöntänyt virallisesti, että näitäkään aiheettomia huostaanottoja on olemassakaan. Mutta esim. Ben Furman on rohkeasti kirjoittanut hoidollisia huostaanottoja vastaan ja viimeksi näin helsinkiläisessä lastensuojelujaostossa 25 vuotta olleen oikeusoppineen kannanoton, että hoidollisten huostaanottojen yhteydessä pitäisi olla lastensuojelulain määrittämiä huostakriteereitä taustalla, ennen kuin huostaanotto voidaan tehdä.
Siis hänkin myönsi hyvästä kodista tehdyt huostaanotot - edes sairaalapaikkojen puutteen takia tehdyt - laittomiksi. Mutta lastensuojelubisnes tarvitsee näitäkin lapsia ja siksi julkisuudessa ei ole koskaan ollut kenelläkään selkärankaa nostaa tätä mieletöntä epäkohtaa reilusti käsittelyyn, että laittomat hoidolliset huostaanotot saataisiin vihdoinkin tästä maasta loppumaan.
Nimimerkkisi takia lisään vielä, että usein neurologisiin oireyhtymiin liittyy jotain tai jonkin tasoisia oppimisongelmia, eikä niitä voida huomioida opetuksessa riittävästi ennen kuin lapsi on diagnosoitu oikein. Tässä vielä yksi tärkeä näkökulma siihen, miksi näiden lasten psykiatrinen ja väärä pakkohoito pitäisi saada loppumaan.
hoidolliset huostaanotot loppumaan!
Ja joka kuntaan erityisopetus tarvetta vastaavalle tasolle! On aivan järjejetöntä, että voimassa oleva perusopetuslaki lupaa erityisopetusta jokaiselle tarvitsevalle, mutta joissain kunnissa sitä saa vasta kun lapsi ensin huostaanotetaan johonkin laitokseen. Siis pelkkä erityisopetuksen puute on silloin ainoa huostaanottoperuste.
Jos tämä meno jatkuu, niin ihan varmasti saadaan kasvavia huostaanottolukuja ällistellä jatkossakin.