Tuntuu, että kaikki varmaan minun iässäni on seurustellut. Koulussakin siis ihan terveystiedon tunnilla opettaja olettaa, että kaikki on ollut yhdynnässä. Hyvä kun juuri olen koskenut johonkin poikaan:D
Kuulostaa siltä, että ne poikaystävät löydetään tuolta kaupungilta kun siellä kännissä kaveriporukassa kaatuillaan. Mutta jos ei kiinnosta hillua siellä ryypätä ja polttaa. Jos viihtyy parhaiten kotona rakennellen jotain pientä tai muuten vain koneella ja tv:n ääressä viettämässä koti-iltaa perheen kanssa.
Vähän vaikea siis löytää ketään kun kukaan ei osaa tuohon ovelle tulla koputtamaan. Ja jos sitten joskus täytettyäni 18-vuotta menen baariin niin ei sieltä löydä kuin juoppoja. Juoppoja olen ihan tarpeksi jo elämässäni nähnyt joten ei kiitos.
Jotkut sanoo, että sen oikean vain tapaa, mutta itse en usko siihen. Kuka vieran nyt yhtäkkiä tulisi puhumaan bussissa tai jossain julkisessa paikassa? Ja jos joku yhtäkkiä tulisi vain puhumaan, niin ihmettelisin kyllä, että onko tuolla joku hätänä.
Itse en ainakaan aloittaisi keskustelua koulussa poikien kanssa sillä ujohko olen. Eli tiivistettynä tämä: Tulen olemaan aina yksin:( No eipä tuossa nyt kauheasti mitään vikaa ole, mutta sitten kun asun omassa asunnossa haluaisin viettää ihan kotona aikaa jonkun kanssa, jonka kanssa voisi puhua päivän tapahtumista tai katsella telkkaria.
Mistä siis löytäisin saman henkisen ihmisen kumppanikseni?.
Kuulostaa siltä, että ne poikaystävät löydetään tuolta kaupungilta kun siellä kännissä kaveriporukassa kaatuillaan. Mutta jos ei kiinnosta hillua siellä ryypätä ja polttaa. Jos viihtyy parhaiten kotona rakennellen jotain pientä tai muuten vain koneella ja tv:n ääressä viettämässä koti-iltaa perheen kanssa.
Vähän vaikea siis löytää ketään kun kukaan ei osaa tuohon ovelle tulla koputtamaan. Ja jos sitten joskus täytettyäni 18-vuotta menen baariin niin ei sieltä löydä kuin juoppoja. Juoppoja olen ihan tarpeksi jo elämässäni nähnyt joten ei kiitos.
Jotkut sanoo, että sen oikean vain tapaa, mutta itse en usko siihen. Kuka vieran nyt yhtäkkiä tulisi puhumaan bussissa tai jossain julkisessa paikassa? Ja jos joku yhtäkkiä tulisi vain puhumaan, niin ihmettelisin kyllä, että onko tuolla joku hätänä.
Itse en ainakaan aloittaisi keskustelua koulussa poikien kanssa sillä ujohko olen. Eli tiivistettynä tämä: Tulen olemaan aina yksin:( No eipä tuossa nyt kauheasti mitään vikaa ole, mutta sitten kun asun omassa asunnossa haluaisin viettää ihan kotona aikaa jonkun kanssa, jonka kanssa voisi puhua päivän tapahtumista tai katsella telkkaria.
Mistä siis löytäisin saman henkisen ihmisen kumppanikseni?.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos ei juo tai hillu kadulla taitaa ainoa vaihtoehto olla harrastukset ja koulu... Mieti miten rajattua, mutta eihän oikeasti näytä olevan muita mahdollisuuksia paitsi ehkä ravintolat tai juhlat. Ja pitäisi luottaa siihen että juuri samalla luokalla tai juuri samassa harrastuksessa se oikea on, ja miten paljon tässä maailmassa onkaan ihmisiä.
Itse en ainakaan uskalla aloittaa juttelua, koska pelkään että toinen pitää minua hölmönä ja ihmettelee että "mitä tuokin tuossa tulee jotain yrittämään". Oikeasti monet ihmiset varmasti toivoisivat että muut juttelisivat, tai eivät saisi outoja ennakkokäsityksiä jos joku muu tulee juttelemaan. Minusta on ainakin mukavaa jos melkeinpä kuka tahansa tulee vaan yhtäkkiä juttelemaan melkeinpä mistä tahansa.
Ku kaikki sanoo että harrastuksista ja kouluista voi löytää sen tytön (oon siis poika), mutta entä jos harrastus on semmonen että ei tyttöjä paljoo siellä, pikemminki ei yhtään ja sama juttu koulussa. mistäs sit pitäis ettiä?
On varmasti monia, jotka sinun iässäsi eivät ole seurustelleet. Anna sen opettajankin olettaa ja pysyä mielipiteissään, ellei se kovasti sinua häiritse. Tosin voithan käydä hänelle vääntämässä jotain tälläistä että "Hei kuule ope, mielestäni...". Ja huomautuksena tähän väliin: seurustelun ei tarvitse johtaa yhdyntään ja jos suhteen pyrkii perustamaan tuollaiselle pohjalle, niin tuskin siitä hyvää jälkeä tulee.. Itse seurustelin hieman yli kaksi vuotta täysin ilman tuollaista. ^_~
Itsekin viihdyn loistavasti kotona (tosin nykyisin olen enemmän HOASin vuokra-asunnossa opiskelun takia) ja minuakaan ei minkäänlainen kännäily tai vastaava kiinnosta. Se on vain omaa hölmöyttä jos sellaiseen ryhtyy. Elän elämääni mieluummin tavalla, jolloin myös eilinen ja tämä päivä on selkeästi muistissa eikä ole mitään krapulan aiheuttamaa päänsärkyä tai muita huolia. Raitis elämä on mukavaa, joten miksi siitä siis luopuisin. ^^
No, jos kukaan ei ovellesi ole koputtanut, niin voisikohan johtua siitä ettet ole varmaankaan osoitetta muille jakanut tai muita kotiisi kutsunut? Tai siis, kyllähän sitä pitää itse ainakin osittain olla aktiivinen ja pitää silmät auki muiden varalta ja katsoa ympärilleen näkyykö ketään kiinnostavaa.
Baariin ei kannata lähteä uusia tuttavuuksia etsimään ellei sen alan henkilöt kiinnosta. Kokeile sellaisia paikkoja, joissa itse viihdyt, siellä ne muutkin samanhenkiset saattavat vilahtaa.
No, jotkut saattavat vain tavata sen oikean, mutta mistäpä sitä ikinä tietää kuka se oikea on. Kannattaa vain rohkeasti tarttua tilaisuuteen, jos sellaisen huomaa ja kokeilla miten toisen kanssa tulee toimeen.
Ihan hyvin sinulle saattaa joku tulla juttelemaan bussissa tai muussa paikassa, jos henkilöllä vain rohkeutta riittää ja kiinnostusta sekä jutun aiheita löytyy.
Kovin monet ihmiset tuntuvat olevan kovin ujoja, mutta jostain syystä kovin moni on aloittanutkin seurustelun. Itsekin kuulun niihin ujoihin ja tiedän ettei ole helppoa aloittaa, mutta tiedän myös ettei liukuportaissakaan pääse etenemään kävelemättä riittävän nopeasti. Jotain pitää itsekin asialle tehdä, useimmiten ei riitä että odottaa toisten aktiivisuutta tai aloitteita. Mitä jos toinenkin on ujo eikä uskalla tehdä aloitetta?
Tiedätkö itse miksi on hankalaa aloittaa keskustelua poikien kanssa? Emme me pojat mitenkään erityisen ihmeellisiä ole. Ja silti minusta tuntuu samalta, mutta vain toiseen suuntaan eli tytöille jutteleminen tai heidän kanssaan keskustelun aloittaminen on kovin hankalaa.
Seurusteluni päätyttyä päädyin itsekin samaan tulokseen kuin sinä eli yksin sitä varmaankin tulee elettyä.. Mutta ainahan sitä voi toivoa ettei tarvitsisi. ^_~
Moni muukin haluaa varmasti itselleen jonkun, jonka kanssa viettää yhteistä aikaa ja katsella telkkaria tai tehdä muuta kivaa. Jos jotain haluaa oikein kovasti niin tärkeintä on, ettei ainakaan luovuta. Unelmista ja haaveista on osattava pitää lujasti kiinni ja uskottava niihin.
Sinun tilanteessa olisi varmaankin hyvä, jos löytäisit itsellesi jonkinlaisen raittiin paikan, jossa myös raittiit pojat käyvät. Tälläinen voisi olla esimerkiksi jonkun harrastuksen yhteydessä oleva asia tai vastaava. Tai voihan niitä yrittää netistäkin etsiä, mutta siinä tietenkin kannattaa käyttää jonkin verran omaa harkintaa.
Mutta onnea yritykseen! Toivon kovasti että jonkun mukavan pojan löydät jostakin itsellesi. ^_~
Harkita nettiä hyvänä vaihtoehtona.. Etsii sitten vaikka vain ystäviä niin kyllä se sopiva poika sitten tulee vastaan. Itse pidän itseäni raittiina. En polta, eikä ole aikeissakaan alottaa.. ja kun harvoin juon, niin juon aina kohtuudella.. Mulla on kuitenkin aina sitä omaa päätä kaikessa tekemässäni :) En oo itekään koskaan seurustellu ja oon 18, että kyllä sulla vielä aikaa on.
Minulla on ikää 19 vuotta enkä ole koskaan seurustellut tai muutenkaan omaa juuri mitään kokemusta tytöistä. Juominen ja bilettäminen ym. ei kiinnosta ollenkaan, joten vapaa-ajat tai tarkemmin sanottuna tällä hetkellä kaikki aika menee kotona koneen tai tv:n ääressä ja mitä nyt joskus yksikseni ulkoilen. Olen kai jotenkin tylsä ihminen sekä myös sen verran epäsosiaalinen, että viihdyn melko hyvin yksin. Läheisyyttä silti kaipaan ja sitten kun muutan pois kotoa, ei varmasti tuntuisi mukavalta tulla aina vuodesta toiseen tyhjään kämppään.
Ongelma on vain se, että en todellakaan tiedä, mistä ja miten voisi löytää samankaltaisen tytön vierelleen. Turhahan sitä on toivoa, että sellainen vain ilmestyisi jostain eteen tai voisihan niin toki käydä, jos olisi kavereita ja sosiaalista elämää, mutta kun ei ole.
Vähän vaikeaa mennä kellekään tuntemattomalle ihmisille puhumaan, koska olen ujo ja muutenkin sitä olisi kuin jokin ahdistelija, jos menisi ilman mitään syytä jollekin puhumaan. Netti olisi kai ihan varteenotettava vaihtoehto, vaikken kyllä tiedä tulisiko siitäkään yhtään mitään.
Toisinaan tuntuu siltä, että olen joka tapauksessa yksinkertaisesti niin tylsä, ettei kukaan edes voisi pitää minua millään tapaa kiinnostavana. En tiedä, liekö kyseessä sitten enemmän realistisuus vai itseluottamuksen puute.
Viestistäsi löytyi monia mielenkiintoisia kohtia, joista voisin jotakin kommentoida.
Monet kohdat ovat kuin omasta elämästäni, tosin itse seurustelin hieman päälle kaksi vuotta ennen suhteen katkeamista. Ikä on sama ja samanlainen asenne juomiseen ja bilettämiseen. Omakin aika menee lähinnä koneen ääressä (tätä kirjoittaessa about puoli kolme yöllä ja itselläsi näyttäisi olevan 2.02).
Itse viihdyn myös hyvin omassa seurassani, tosin epäsosiaalisena en itseäni pidä. Läheisyyttäkin kaipaan, kuten varmasti moni muukin.
Niin, eihän niitä tyttöjä kasva kuin sieniä sateella. Jostain pitää lähteä etsimään. ^^
Ja sen voisin myös sanoa että kun seurustelee ihanan/mukavan (tai mahdollisesti täydellisen) tytön kanssa, niin tuntuu ettei elämä sen paremmaksi voisi mennä. Sen sijaan suhteen katkeaminen on puolestaan todella rankkaa, mutta kyllä siitäkin voi selvitä.
Itsekin olen ujo ja omalla kohdallani tuo netti ainakin johti seurusteluun. Saattoihan se tosin johtua vain tuuristakin..
Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Kun jonkun tyttösen löydät itsellesi, niin varmasti hän näkee sinussa jotain muuta kuin tylsän henkilön. Jotain miksi olet hänestä kiinnostava ja jotain miksi juuri hän pitää ja välittää sinusta. Luulisin siis että itselläsi on vain itseluottamuksen puutetta realistisuuden sijasta. ^_~
Toivottelen kuitenkin onnea että löytäisit itsellesi jonkun, vaikka onnella ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä.. ^^'
Mutta varmasti löydät itsellesi jonkun, jonka seurasta nautit ja joka välittää sinusta.
Hups, se kirjoitusaikasi olikin 1.02 eikä 2.02.. ^^'
Ei tosin ihme että menee ajat sekaisin tähän aikaan yöstä. ^^'
En o vieläkään löytänyt ketään tyttö kun ei just oikeen tiiä mist ketään ettis kun en juo enkä polta. Samassa veneessä siis.
Luin nämä molemmat ketjut ja ihmeen paljon olen saanut keskustelua aikaiseksi. On hyvä kuulla, että en todellakaan ole ainoa joka ei seurustele tai mieti tälläisi asioita. Ennen tämä asia oli hyvä sivuuttaa sillä, että olen vasta ihan nuori ei nyt vielä kukaan seurustele. Nyt kun alan lähestymään 18-vuotta ei tämä sama ajatus enää käy kun katselee ympärilleen.
Meidän kaikkien pitäisi tehdä joku tapaaminen jossain, niin voitaisiin kohdata ja jopa löytää sellainen mukava kumppani.
Muuten aika toivottomalta vaikuttaa kun ei harrasta edes mitään. Seuraavaksi varmaan pitäisi lähteä opiskelemaan johonkin talonrakennus kurssille, niin saattaisi löytää jonkun :D