Hei!
Onko täällä muita oksentamisen pelosta kärsiviä?? Olen 20-vuotias nuori nainen ja minulla on 7 kk ikäinen tyttö mieheni kanssa.
Ennen raskautta kärsin jo luulotaudista, kuvittelin varsinkin raskaana ollessa sairastavani syöpää ym.. Kun tyttö syntyi olen unohtanut ne pelot, mutta tämä oksennustaudin pelko on jatkuva. Viimeksi kyseinen tauti oli toukokuussa ja nyt pelkään joka päivä saavani sen uudestaan. Tuntuu etten joskus uskalla syödä mitään ettei sitten ole paljon oksennettavaa jos tauti sattuu tulemaan. Joka päivä pelkään tautia ja tarkkailen vatsaani. Joskus vatsaani koskee pelkästä pelosta ja kun mieheni rauhoittelee kipu katoaa.
Pelkään myös että pieni tyttömme saa oksennustaudin ja joutuu sairaalaan sen vuoksi. Taidan olla hysteerinen tämän asian suhteen. Tuntuu että kaikki päivät menee oksennustautia murehtimassa. Olenko ihan seko? Onko normaalia pelätä tälläistä? Mulla tulee aina tiettyjä jakoja jolloin pelkään ja sitten jaksoja jolloin en muista pelätä.
Kohtalotovereita??
Onko täällä muita oksentamisen pelosta kärsiviä?? Olen 20-vuotias nuori nainen ja minulla on 7 kk ikäinen tyttö mieheni kanssa.
Ennen raskautta kärsin jo luulotaudista, kuvittelin varsinkin raskaana ollessa sairastavani syöpää ym.. Kun tyttö syntyi olen unohtanut ne pelot, mutta tämä oksennustaudin pelko on jatkuva. Viimeksi kyseinen tauti oli toukokuussa ja nyt pelkään joka päivä saavani sen uudestaan. Tuntuu etten joskus uskalla syödä mitään ettei sitten ole paljon oksennettavaa jos tauti sattuu tulemaan. Joka päivä pelkään tautia ja tarkkailen vatsaani. Joskus vatsaani koskee pelkästä pelosta ja kun mieheni rauhoittelee kipu katoaa.
Pelkään myös että pieni tyttömme saa oksennustaudin ja joutuu sairaalaan sen vuoksi. Taidan olla hysteerinen tämän asian suhteen. Tuntuu että kaikki päivät menee oksennustautia murehtimassa. Olenko ihan seko? Onko normaalia pelätä tälläistä? Mulla tulee aina tiettyjä jakoja jolloin pelkään ja sitten jaksoja jolloin en muista pelätä.
Kohtalotovereita??
Vastaukset 3
Vanhimmat
samantyyppistä yläasteella. Se tosin diagnosoitiin sosiaalisten tilanteiden peloksi. Katsos, jännitin sosiaalisia tilanteita niin paljon, että mulle oksettava olo, enkä pystynyt syömään. Joskus jännitin pelkästään sitä oksettavaa oloa.
Nykyään pystyn hallitsemaan sitä jo tosi hyvin. Kyse on ihan mielenhallinnasta. Kun lakkaa jännittämästä oksentamista, niin oksettava olokin häviää.
Ehtisitkö käymään psykologilla?
Oksentamista olen pelänny melkeen koko ikäni. En osaa sanoa mistä se alko, ilmeisesti jostain rankemmasta vatsataudista. Kärsin usein pahoinvoinnista refluksin takia ja aina kun on kurja olo ni alan pelkäämään oksentamista. Saattaa olla että pelko liittyy myös pakkoneuroosiin. Jossain täysikäisyyden kynnyksellä pelko lieveni kyl aika hyvin. On kyl kans tullu takasin.
Oikeestaan kaikki muut mun pelot on selitettävissä oksentamisen pelolla. Pelkään lentokoneeseen ja laivaan menemistä, koska niis saattaa tulla huono-olo ja antaa ylen. En ymmärrä miten voin hankkia lapsia ku odotusaikana voi olla pahoinvointia, monet oksentaa synnytykses ja entäs sit ku se lapsi oksentaa! Muutenkin tuntuu et lapset on aina mahataudissa, joten en kauheasti iloitse olla lasten seurassa. Alkoholia on otettava tosi varovaisesti, ettei tuu krapulaa. Ja se että joutuis nukutukseen on painajainen, koska pahoinvointilääkkeistä huolimatta herätessä on kauhea olo. Tätä listaa vois jatkaa loputtomasti!
Lohtuna on se että niinkin oppinut ja korrekti mies kuin Jari Sarasvuo kärsii samasta vaivasta! Heh
Mitään muuta en niin paljon pelkääkään kuin oksentamista. Oon päiväkodissa töissä ja alan voida pahoin jo kun jostakin soitetaan että on kotona vatsataudissa. Alan miettiä, oonko koskenut tätä lasta edellisenä päivänä, onko yskiny päin tms. Ja ihan käsittämätöntä on, miten itelleen pystyy loihtimaan ihan hullun huonon olon ja mä ainakin alan ihan täristä pelosta kun tunne saa vallan. Harvoin edes sairastun tai oksennan, mut pelko ei hellitä. Sitten vielä mun maha ei pidä juuri maidosta ja jos kahvin kanssa laitan tilkan maitoa, voi huono olo tulla illalla. Ei auta yhtään vaikka järki kertoo olon johtuvan kahvista ja menevän ohi, kuten ennenkin. Sitä on aivan varma että saa vessaan juosta pian ja miettii kuten säkin, että mitä kaikkea on tullu syötyä. Kävin syksyllä pienessä leikkauksessa ja enemmän kuin itse operaatiota, pelkäsin sen jälkeistä pahoinvointia -jota ei edes tullut. Etenkin iltaisin hiipivä huono olo on pelottava, koska taudeista kamalin iskee usein öisin -muksuna ainakin. Huh, nyt ei parane asiaa enempää pyöritellä mielessä.