Eli minulla ja kämppäkaverillani on kaksi kissaa jotka otimme noin 2 vuotta sitten.Kissat ovat sisaruksia ja eläneet koko ikänsä keskenään,ikää niillä on noin 2,5 vuotta.Nyt olemme kämppikseni kanssa hommanneet omat asunnot ja kumpikin haluasi oman kissan.Mietin vaan että kärsiikö kissa siitä että ne erotetaan ja samalla viedään uuteen paikkaan?
Kissojen erottaminen
toisistaan....
83237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja tuntee se kissakin ikävää. Joskus kissa voi selkeästi masentua esimerkiksi, kun kaveri kuolee.
Koettakaahan sopia asia kissoja ajatellen.
parasta ja antakaa niiden elää yhdessä. Ottakoon kissat se jolla on paremmat mahdollisuudet esim. ajan ja asumismuodon puolesta niistä huolehtia.
älkää missään nimessä erottako kaveruksia.
saattavat masentua jolloin ruokakaan ei maistu eikä mikään muukaan.
Meidän kissat olivat 5v yhdessä, mutta sitten ne erotettiin kun ero tuli, molemmilla kun oma kissa... Ekat yöt kissa vaelteli asunnossa ja voin vaikka vannoa että se itki... Sitten hankin sille kaverin ja alku sähinöiden ym jälkeen ne tulevat toimeen ja kissa on alkanut piristymään.
jos ei ole muuta mahdollisuutta, tottuu tai itkee ja tottuu - Ja vaikein se on ensimmäinen päivä hirressäkin! MUTTA ei minunkaan mielestä ole oikein erottaa kissakaveruksia, ja toisaalta kissalle nyt vaan on aina parempi jos sillä on seuranaan myös lajikumppani eli kaksin aina kaunihimpi. Antaa teistä toisen pitää ne kaksi "vanhaa" kissaa (just sen jonka kaikenlaiset olosuhteet ovat kissojen kannalta paremmat) ja toinen ottaa sitten joko kaksi ihanaa pientä pentua tai löytöeläintalosta keskenään toimeentulevat aikuiset misut. Näin vaan ainakin minä toimisin. Joskus pittää ajatella eläinten parasta ja unohtaa omat toiveet, joskus itsekkäätkin! :)
ihana sellainen, mutta kuitenkin eläin, ei se jää miettimään ja spekuloimaan asioita niinkuin me ihmiset. Jos kissa saa uuden kaverin niin vallan hyvin pärjää. Hirttämiseen lienee turha verrata.
se on vaan vanha SANONTA!
Nostetaanpa vanhaa...
Mulla on vastaavankaltainen tilanne. Meillä on 2,5 -vuotiaat kissaveljekset. Otettiin ne ystäväni kanssa, asuttiin erillään. 4kk kissat elivät erillään kunnes muutettiin yhteen. Nyt ollaan kaksi vuotta asuttu kimpassa, ja omia asuntoja ollaan alettu hiljakseen etsiä. En usko että kumpikaan meistä tulee saamaan mitään sellaista luksuslukaalia, että kissat sinne sopeutuisivat molemmat (siis kerrostaloyksiö luultavasti tiedossa) mutta tuntuu älyttömän kurjalta myöskään erottaa pojuja toisistaan. Mikä lie paras vaihtoehto?
Kun poitsun alkujaan otin itselleni, otin sen sillä ajatuksella että yhdessä me ollaan kunnes kuolema korjaa ja sillä mielellä olen edelleen. Ei eläin mikään lelu ole. Samaa tuumaa myös ystäväni. Luopuminen tai lopetus ei siis todellakaan tule kysymykseen, mutta mikä olisi kissan etu? Ahdistava ajatus kaiken kaikkiaan ja siihen vielä asunnonhaku- ja muuttostressit päälle. Hohhoijaa.