Heips!
Meillä on nyt 1v4kk ikäinen tyttö, jolla on yönukkumisien kanssa vaikeuksia.
Hän jää hyvin nukkumaan kun iltarutiinit on tehty (samalla kaavalla joka ilta), eikä häntä tarvitse jäädä nukuttamaan, vaan rauhoittuu itsekseen ja myös nukahtaa.
Ongelmat alkavat muutaman tunnin päästä kun hän herää itkemään hysteerisenä, eikä vierelle meno auta, tms rauhoittelu.
Syliin ottaessa hiljenee, ja rauhoittuu, mutta sama rumba alkaa välittömästi kun hänet laskee takaisin vuoteeseen.
Aiemmin näissä tilanteissa auttoi kun hänelle antoi tutin suuhun - tuolloin hän "kaatui" takaisin nukkumaan, ja sammui välittömästi.
Kun tuo edellä kirjoittamani ei enään tepsinyt, päätimme siirtää hänen pinnasänkynsä meidän sängyn viereen, jottei tarvitsisi nousta yössä 4-5 kertaa laittamaan tuttia suuhun.
Se toimikin yhdistettynä siihen, että hänelle sanoi: "Laita tutti suuhun, nyt nukutaan" pari, kolme yötä, mutta nyt se ei riitä hänelle, vaan itkeminen jatkuu..
Tänä iltana kokeilin omaa käytettyä puseroani antaa hänelle, kun syliin rauhoittui ja jälleen takaisin sänkyyn laskiessa alkoi itku.
Hän rauhoittui siihen, ja nukahti takaisin omaan sänkyynsä.
Mitä tehdä hyvät siskot ja veljet? Onko teillä vastaavaa problematiikkaa? Otan asiallisia neuvoja mielelläni vastaan.
Voiko tuon ikäisellä olla kyseessä kauhukohtaus, vai onko kyseessä eroahdistus?
Meillä esikoinen täytti juuri 5v, ja hänen kanssaan ei moisia "ongelmia" ole ollut vauvaiässä.
Tämä on minulle uutta ja hieman kiusallistakin, kun tunnen että en osaa toimia oikein tai tulkita oikein lapseni "viestintää...."
Auttakee, hyvät ihimiset!
Ihanaa syksyä teille, jotka vaivauduitte lukemaan sepustukseni, ja vielä antamaan neuvojakin :))
Meillä on nyt 1v4kk ikäinen tyttö, jolla on yönukkumisien kanssa vaikeuksia.
Hän jää hyvin nukkumaan kun iltarutiinit on tehty (samalla kaavalla joka ilta), eikä häntä tarvitse jäädä nukuttamaan, vaan rauhoittuu itsekseen ja myös nukahtaa.
Ongelmat alkavat muutaman tunnin päästä kun hän herää itkemään hysteerisenä, eikä vierelle meno auta, tms rauhoittelu.
Syliin ottaessa hiljenee, ja rauhoittuu, mutta sama rumba alkaa välittömästi kun hänet laskee takaisin vuoteeseen.
Aiemmin näissä tilanteissa auttoi kun hänelle antoi tutin suuhun - tuolloin hän "kaatui" takaisin nukkumaan, ja sammui välittömästi.
Kun tuo edellä kirjoittamani ei enään tepsinyt, päätimme siirtää hänen pinnasänkynsä meidän sängyn viereen, jottei tarvitsisi nousta yössä 4-5 kertaa laittamaan tuttia suuhun.
Se toimikin yhdistettynä siihen, että hänelle sanoi: "Laita tutti suuhun, nyt nukutaan" pari, kolme yötä, mutta nyt se ei riitä hänelle, vaan itkeminen jatkuu..
Tänä iltana kokeilin omaa käytettyä puseroani antaa hänelle, kun syliin rauhoittui ja jälleen takaisin sänkyyn laskiessa alkoi itku.
Hän rauhoittui siihen, ja nukahti takaisin omaan sänkyynsä.
Mitä tehdä hyvät siskot ja veljet? Onko teillä vastaavaa problematiikkaa? Otan asiallisia neuvoja mielelläni vastaan.
Voiko tuon ikäisellä olla kyseessä kauhukohtaus, vai onko kyseessä eroahdistus?
Meillä esikoinen täytti juuri 5v, ja hänen kanssaan ei moisia "ongelmia" ole ollut vauvaiässä.
Tämä on minulle uutta ja hieman kiusallistakin, kun tunnen että en osaa toimia oikein tai tulkita oikein lapseni "viestintää...."
Auttakee, hyvät ihimiset!
Ihanaa syksyä teille, jotka vaivauduitte lukemaan sepustukseni, ja vielä antamaan neuvojakin :))
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastauksen haluaisin myös minä tietää.Meillä 1v4kk poika joka tekee ihan samaa!mies ehdotti jos oltais poika siirretty meidän huoneeseen mutta ajattelin antaa olla omassa huoneessaan nyt kun ons iihen omalla tavalla oppinut..ettei tule takapakkia.
meillä monesti on niin että jos poika on kakannut illalla niin nukkuu yönsä hyvin.muuten huutaa myös hysteerisenä.
en nyt tiedä onko tuolla kakkaamisella minkään valtakunnan vaikutusta asiaan mutta semmosen olen pistänyt merkille.
meillä lapsi nukkuu meidän huoneessa... Olen ajatellut siirtää esikoisen kanssa samaan huoneeseen, mutta en kestä ajatusta siitä että esikoisen yöunet kärsii toisen huutamisen vuoksi.
kurja tilanne... :(
joo se on vähän hankala homma jos on muita lapsia..siis tuo yhteisessä huoneessa nukkuminen.
sitten on kaks valvojaa hyvin äkkiä
ja yöt oli samanlaisia ja syyksi selvisi korvatulehdus!!! Olin itsekin ihan äimänä kun neiti nukkui ihan ok viimesen yön meidän vieressä ennen lääkärikäyntiä ja olin varma että turha käynti tulee muttei tullutkaan. Eli jos teidän lapset olleet räkäisiä niin käykää näytättää korvat.
Kyllä korvatulehdus vaivaisi vaikka olisi sylissäkin..ku kerta syliin rauhoittuu aika selvältä näyttää, että hän ei kestä olla erossa yöllä teistä ja hän potee eroahdistusta. Mikä onkin ihan luonnollista.
Toimi lapsen viestien mukaan ja toimi niin mikä tehoaa. Eli nukkukaa lähekkäin (lapsen sänky teidän sängyssä kiinni) ja tarpeen mukaan lohduta ja ota syliin, kun se kerta auttaa. Kun lapsi saa lohdutusta sitä tarvitessaan, hän luottaa siihen, ettei häntä hylätä ja hän tuntee olonsa rakastetuksi. Ja vähitellen sylin tarve varmasti vähenee. Ei tässä mitään poppaskonsteja ole. Tämä on kehitysvaihe, joka menee ohi, ku toimii lasta kuunnellen pehmeästi. Ja lueppas lastenpsykiatrin mielipide allaolevasta linkistä, miksi länsimaissa on unihäiriöitä ja miten ne on korjattavissa.
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml