Bodomin kenkien veri

puukko Mäki yhdistelmän, ulkopuolella.

Tutkijan mukaan Gustafsson tunnusti surmat ja palasi muistamattomuuteen


Bodomin uuden tutkinnan päätutkijana olleen rikosylikonstaapeli Markku Tuomisen mukaan kolmoismurhasta epäilty Nils Gustafsson tavallaan tunnusti syyllisyytensä kuulusteluissa keväällä 2004.

Kun Gustafssonia saatettiin ensimmäisestä kuulustelusta selliin, hän käyttäytyi kuin hermonsa menettänyt ja huudahti sängylle heittäytyessään:

- Tehty mikä tehty. Viistoista vuotta tuli!

Tuominen kertoi torstaina Espoon käräjäoikeudessa tulkinneensa tokaisun tunnustukseksi.

- Ajattelimme että tästä voi aueta jotakin. Ennen seuraavaa kuulustelua hän kuitenkin tapasi omaisiaan ja palasi samoille muistamattomuuden linjoille.

Uhrien omaisten asianajaja Heikki Lampela kysyi Gustafssonilta, mitä hän tarkoitti.

- Ensinnäkään en muista sitä. Se voi olla, että se oli ihan huulenheittoa, Gustafsson sanoi vähän sanoja haparoiden.

- No, pitääkö tokaisu paikkansa, Lampela kovisteli.

- En ole varma asiasta.

Gustafssonin asianajaja Riitta Leppiniemi oli tokaisusta tuohtunut ja sanoi, ettei moista sanontaa tullut esille esitutkinnassa.

- Ikinä en ole kuullut, että päämieheni olisi sellaista sanonut.


Epäiltyjen DNA jäi tutkimatta

Gustafssonin toinen asianajaja Heikki Uotila hiillosti Tuomista pitkään ja lopulta niin inttäen ja ahdistelevasti, että laamanni Heikki Mikkolan piti lopettaa se tentti.

Uotila ihmetteli, miksei keskusrikospoliisi DNA-tutkimuksia tehdessään selvittänyt muiden jutussa epäiltyinä olleiden henkilöiden tunnisteita. Teltan lähellä olleesta tyynyliinasta löytyi verta ja siemennestettä, joka ei täsmännyt telttaseurueen jäseniin.

- Muutamilla jutussa eniten epäillyillä henkilöillä oli alibit jo alkuperäisessä tutkinnassa ja meidän mielestä ne oli selvitetty varmuudella, Tuominen vastasi.

Poliisi teki surmien jälkeen Uudenmaan läänin alueella useita ratsioita mahdollisen tekijän löytämiseksi ja otti kuukauden sisällä kiinni yhdeksän mieshenkilöä. Useita muita kuultiin tai puhuteltiin.

Poliisi etsi surmattujen tuttavapiiristä vihamiehiä, hylättyjä ystäviä ja mustasukkaisia seuralaisia. Vankien, karkurien, mielisairaiden, kastroitujen sekä seksuaali- ja väkivaltarikollisten osuutta selvitettiin tuloksitta.


Assmannilla oli pitävä alibi

Sitkeimmin epäillyistä olivat esillä Hans Assmann sekä espoolaiset Gyldström ja Lonka, joilla todettiin alibit. Assmann on edelleen pysynyt parrasvaloissa, sillä professori Jorma Palo ja entinen komisario Matti Paloaro uskoivat, että entinen keskitysleirin vartija ja KGB-agentti oli surmiin syyllinen.

- Vallilassa työnjohtajana toimineen Assmannin kertomus on täysin pitävä. Hän oli koko surmayön salarakkaan luona Inarintiellä Helsingissä, Tuominen kertoi.

Palo ja hänen lääkärikollegansa Töölön sairaalassa pitivät Assmannin käytöstä erittäin epäilyttävänä ja he ilmoittivat asiasta keskusrikospoliisille. Poliisin mukaan miehen outo käytös johtui kuitenkin kahden naisen loukun aiheuttamasta ahdistuksesta.

Assmannia on tiukasti tämän jälkeenkin epäilty syylliseksi, mutta alibia on pidetty uskottavana.

- Kymmeniä muita on osoitettu syyllisiksi, mutta tutkimukset ovat aina päättyneet siihen, ettei jatkoa lisätutkimuksiin ollut, Tuominen tiivisti.


Väärä paikka uhrien päällä

Keskusrikospoliisin uuden tutkimuksen alussa Gustafssonista laatima uhri/asianomistaja-lista alkoi Tuomisen mukaan kallistua nopeasti Gustafssonille epäedulliseksi. Gustafssonin kertomat vammat ja oma kertomus eivät sopineet alkuunkaan todellisuuteen.

- Hänen väitetty toimintansa teltalla on ristiriitainen. Hän makasi löydettäessä uhrien päällä verisenä, mutta alla olleessa Irmeli Björklundissa ei ollut verta. Björklundia oli verijälkien mukaan liikuteltu, sillä hänen vertaan löytyi teltan sisältä, Tuominen muistutti.

- Björklund oli riisuttu vasta sen jälkeen, kun häntä oli siirretty. Gustafssonin mainitsemia raahausjälkiä ei ollut ja hän makasi löydettäessä ikään kuin väärässä paikassa.


Vahvimmalle vähiten vammoja

Gustafssonin vammat eivät Tuomisen mukaan sovi ollenkaan poliisin kokemuksiin. Seurueen tytöt olivat 40-45-kiloisia ja Boisman oli päätä lyhyempi Gustafssonia. Silti Gustafsson pääsi vähillä vammoilla.

- On lukemattomia nakkikioskitappeluita, joissa leukaan osuu iskuja. Siinä käydään ehkä polvillaan ja usein tappelua jatketaan vaikka leuka olisi murtunut. Gustafssonin tapaisia vammoja poliisit näkevät joka päivä, Tuominen katsoi.

Rahoitus ei Tuomisen mukaan rajoittanut veri- ja DNA-tutkimusta. Tutkimusta rajattiin, koska joka veriryppäästä ei tarvinnut ottaa näytettä. Veriperhe tietyllä alueella oli samaa.

- Jotkut tuhrujäljet teltan pohjalla olivat merkityksettömiä. Tutkimus oli kattava, vaikka kaikista jäljistä ei saatu positiivista tulosta, Tuominen vakuutti.

Käräjäoikeus kuuli lyhyesti myös Gustafssonin jo nuoruudesta tuntemaa taksinkuljettajaa, jolle Gustafsson oli sairaalareissuilla kertonut vammoistaan. Painiharrastuksesta Boismanin tuntenut mies sanoi tätä niin "lampaan luonteeksi", ettei tämä olisi pystynyt tappelemaan Gustafssonin kanssa.