Tässä ongelmaa kerrakseen:
Koirani käyttäytyvät lenkillä muuten ihan
kivasti, mutta kun jänis tai kissa astuu kuvaan,
iskee hulluus! Molemmat koirani saavat hirveät
hepulit jäniksen perään, haukkuvat, kiljuvat ja
vetävät jänön perään kuin hullut! Olen joutunut
niskasta kantamaan koirat toiseen suuntaan, kun
muuten ei tapahdu mitään. Ja tämä on todella
noloa, ihmiset kääntyvät katsomaan että mitä
oikein tapahtuu... :( Kaikkien inhottavinta tämä
on talvisin kun on liukasta! Minkäs teet kahdelle
voimakkaalle koiralle. Ei viitsi mitään
kuonopantaakaan pitää koko lenkkiä vain sen
takia, että JOS sattuu jänöjä näkymään. Ja
valitettavasti meillä päin tuntuu jäniksiä
riittävän... Auttakaa nyt epätoivoista!
Koirani käyttäytyvät lenkillä muuten ihan
kivasti, mutta kun jänis tai kissa astuu kuvaan,
iskee hulluus! Molemmat koirani saavat hirveät
hepulit jäniksen perään, haukkuvat, kiljuvat ja
vetävät jänön perään kuin hullut! Olen joutunut
niskasta kantamaan koirat toiseen suuntaan, kun
muuten ei tapahdu mitään. Ja tämä on todella
noloa, ihmiset kääntyvät katsomaan että mitä
oikein tapahtuu... :( Kaikkien inhottavinta tämä
on talvisin kun on liukasta! Minkäs teet kahdelle
voimakkaalle koiralle. Ei viitsi mitään
kuonopantaakaan pitää koko lenkkiä vain sen
takia, että JOS sattuu jänöjä näkymään. Ja
valitettavasti meillä päin tuntuu jäniksiä
riittävän... Auttakaa nyt epätoivoista!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Että koirat on jänojen ja kissojen perään...
Lisäksi haiskahtaa vähän sille, että tämä ongelma
on tuo "mitä muut ajattelee"
"..Ja tämä on todella
noloa, ihmiset kääntyvät katsomaan että mitä
oikein tapahtuu..."
Eli mitä sillä on väliä, mitä muut ajattelee?
Pääongelma ei todellakaan ole se, mitä muut
ajattelee, vaan se, että mun kädet lähes tulkoon
irtoaa, kun ne koiruudet alkaa sinkoilemaan! Ja
kuten mainitsin, talvella on varsin ikävää kun on
liukasta. Ja minusta tää tapa yleensäkin on
raivostuttava, ja yritin pyydellä keinoja tavan
lieventämiseksi.
Mutta eikös asia ole niin, että pitäisi ottaa
sellaisia koiria, joiden kanssa pärjää?
Itselläni on pari yhteensä 10 kiloa painavaa
koiraa, eikä ole ongelmia.
Eivät vedä kumoon, vaikka vastaan kävilisi lauma
kissoja ja jänöjä ja tie olisi peilijäällä.
No arttu arttu! Ei asia ihan noinkaan ole.
Monesti koirissa/koiraroduissa on samankin rodun
sisällä erilaisia luonteenpiirteitä ja koko eroja.
Siinä missä toinen koira on erittäin
riistaintoinen, niin toinen ei välitä pätkääkään
jäniksistä tms. olioista.
Itselläsi on 2 10 kg:n nelijalkaista - minulla
yksi 34 kg:n hurrikaani, ja aivan hyvin pystyn sen
hallitsemaan, vaikka todennäköisesti olen sinua
hieman kevytrakenteisempi ihminen (?).
Siis joidenkin suurikokoisten rotujen ja koirien
kanssa pärjää todella hyvin jos ne ovat
rauhallisia luonteeltaan (mitä et voi todellakaan
vielä tietää pienestä pennusta) ja toiset taas
aivan mahdottomia menijöitä! Nii-in, saman rodun
sisällä!
Oliskos tämä asia pitänyt ottaa huomioon koiraa
ottaessa?
Nii-in!
tähdentäisin sitä, että koiramme siis muissa
tapauksissa käyttäytyvät aivan mukavasti, tämä
jänöjuttu vain sekoittaa niiden pään. En siis
koiraa hankkiessani voinut mitenkään nähdä
kristallipallosta, että "ahaa, tämä koira tulee
olemaan muuten ok, mutta jänisten kanssa tulee
ongelmia" Ja kuten aiemmin mainittu, samankin
rodun sisällä on erilaisia yksilöitä. Kaikkea ei
vain etukäteen voi tietää, valitettavasti.
Ymmärrän pulmasi, joka on todella vaikea kitkeä
pois. Joten jos sanoit että jänöjä on todella
paljon, niin hanki nyt hyvä ihminen se kuonopanta,
itseäsi vain turhaan kiusaat antamalla koirian
riuhtoa. Itselläni on labris, jonka ongelmana oli
ainainen vetäminen lenkillä, joten tiedän mitä se
on.kokeilimme kuonopantaa, mutta koira repi sen
aina pois eikä se meillä auttanut, mutta kokeile
silti. Kuristuspanta ei ole hyvä vaihtoehto, koska
koira saattaa loukata pahastikin kun sillä menee
kontrolli vetämisen kanssa. Meillä ainoa apukeino
vetämisen estämiseksi oli leikkaus, joka lopetti
sen täysin, mutta sekin oli tapauskohtaista.
Ajattelin koirien huomion kiinnittämistä jonnekin
muualle silloin esim. makupalallla, mutta se ei
todellakaan aina onnistu.
Jos joku kysyy neuvoa, niin sinusta ei tuolla
asenteella ole yhtään apua. Päinvastoin ihmiset
pahoittavat mielensä. Onko pakko osallistua
keskusteluun, jos ei ole antaa neuvoja? Koirat on
jo hankittu ja omistaja kaipaa apua. Mulle ainakin
tuli paha mieli, kun luin kirjoituksesi...ei saa
olla ilkeä, kun toisella on ongelma. Miltä sinusta
tuntuisi, jos kaatuisit liukkaalla ja murtaisit
jalkasi ja sitten joku tulisi neuvomaan, että
olisit kiertänyt sen kohdan, niin et olisi
kaatunut.
Kuten muutkin jo totesivat, saman rodun sisällä on
TODELLA suuria eroja. Minulla vanhin ja nuorin
koira on välillä tosi hankalia, kun tulee puputti
vastaa tai orava. Metsästysvietti on kova.
Keskimmäinen taas tyynesti katselee.
Kannataa kokeilla sellaisia valjaita, jotka estää
vetämisen.
Ikävä tosiasia on, että jos koira
on "riistaverinen" (ei tarvitse olla edes
metsästyskoira), niin sitä ei estä mikään pupujen
ja oravien yms. perään lähtemisessä.
Sitä ominaisuutta ei saa niistä pois
kouluttamalla eikä rankaisemalla. Se kuuluu
niiden perintötekijöihin ja on täysin
luonnollista niille.
Oma koirani lopetti pupujen jahtaamisen vasta
tultuuaan niin vanhaksi ettei enää huomannut
niitä.
Ei siinä niinkään muitten katseet tai ajatukset
riivo vaan kyllä se koiran tempominen rupeaa jo
omistajaakin stressaamaan.
Itse olen paininut oman villin, itsepäisen 2
vuotiaan setterini kanssa vähän saman ongelman
kanssa ja eihän siinä muu auta kuin tiukka ote
niskasta, korvasta, kaulapannasta tai leukaluusta.
..saalisvietti jyllää koiriesi pinnan alla oikein
urakalla. PK-koiralle se olisi hyvä, mutta
kotikoiralle varsinaisesti ei. Yksi (pehmeä)keino
tuossa on kauko-ohjattava sitruunapanta mitä
voisi kokeilla.
Niitä voi vuokrata n. 100mk viikkovuokralla
joistain isoimmista eläinkaupoista, ostohinta
jotain 700mk luokkaa..
Eli, kun koira pääsee rusakon perään, koira saa
sitruunapannasta. Koiran pitää oppia yhdistämään
epämukavuus rusakkoon ja sen jahtaamiseen ja että
omistajan luona on hyvä olla ja tukeutua tässä
tilanteessa.
Lykkyä pyttyyn!
:)
Kauko-ohjattava sitruuna/staattinen sähköpanta ei
suikaan maksa 700 mk vaan 1500 mk.
Myöskin olen kuullut Suomen
Eläinsuojeluyhdistyksen hyväksymästä
koulutuspannasta, jolle tulee hintaa 3500mk.
Haukunestopanta sen sijaan maksaa tuon 700-800mk.
Kyseisten pantojen täyttöpatruuna maksaa noin 300
mk. Vuokraaminen on kallista !
oli mennyt pullat ja muusit sekaisin.. :)
http://www.shetland.fi/mplus.html
http://www.fbt.net/fbt/html/body_tarvike.htm
http://www.abo.fi/~mkoski/html/koulutus/piikkari.h
tm
... josta voit käydä katsomassa kauko-ohjattavia
koulutuspantoja.
viimeisin osoite on piikkipannoille, jotka eivät
aja tietenkään samaa asiaa.
neuvoisin sinua käyttämään koira namia ja kun
koirasi näkee kanin tai vastaavan törkkäät namin
koirasi kuonon eteen niin että se ei huomioisi
kania vaan namin ............................
Jos vaan on mahdollista paikan suhteen(ei esim.
tietä tai junarataa lähellä), niin kokeile tätä
(ei taida kylläkään sopia, jos ovat
metsästyskoiria, omani on sakemanni). Kun koirat
huomaa pupun, niin päästä ne irti ja anna juosta.
Mene sitten piiloon ja odota hiljaa että koirat
tulee etsimään. Meidän koiruus lähti parit kerrat
n. varttitunniksi pupun perään, mutta seuraavalla
kerralla se tulikin kesken pupujahdin (olivat
näköetäisyydellä minusta) pois, kun
huusin "tänne" ja sen jälkeen ei ole hirveitä
kiskomisia enää tarvinnut sietää, jonkunnäköstä
puuskutusta, ininää ja paikallaanpomppimista
vaan. Kissojen kanssa ei oikein voi samaa
kokeilla, ne on kuitenkin jonkun toisen
lemmikkejä, mutta jos jollain tutullasi olisi
kissa, voisitte yrittää tutustuttaa koiria
siihen. Meillä on koiran lisäksi kaksi kissaa,
mutta pitkään meni, että sai koiran ymmärtämään,
että vieraita kissoja ei saa jahdata. Omat kun ei
juokse karkuun, mutta vieraat kissat yleensä
juoksee jos eivät ole koiriin tottuneet.
Toivottavasti saat "luupäät" ees vähän
hillitsemään jahtihalujaan, liukkaalla varsinkin
ei tosiaankaan ole hauskaa mennä sujona koiran
perässä.