hei!
Olenko ainoa, joka ajattelee näin?
En koskaan voisi kuvitella synnyttäväni lasta alakautta.
Se on hyvin pelottava jo pelkkänä ajatuksena.
Ajatus, että lapsi on iso ja joudutaan leikkaamaan reikää suuremmaksi, jotta mahtuu syntymään. minulle tulee kuva kuin olisin joku lehmä, jolla ei ole itsemääräämisoikeutta, mitä minulle tehdään.
Olen saanut yhden lapsen, hän syntyi hätäsektiolla. siitä jäi pahat traumat, mutta ajattelin jo ennen hänen syntymää, etten koskaan pystyisi siihen. Se on niinkuin raiskaus, mutta kukaan ei työnny ulkoapäin väkisin, vaan sisältä päin.
Olenko ainoa, joka ajattelee näin?
En koskaan voisi kuvitella synnyttäväni lasta alakautta.
Se on hyvin pelottava jo pelkkänä ajatuksena.
Ajatus, että lapsi on iso ja joudutaan leikkaamaan reikää suuremmaksi, jotta mahtuu syntymään. minulle tulee kuva kuin olisin joku lehmä, jolla ei ole itsemääräämisoikeutta, mitä minulle tehdään.
Olen saanut yhden lapsen, hän syntyi hätäsektiolla. siitä jäi pahat traumat, mutta ajattelin jo ennen hänen syntymää, etten koskaan pystyisi siihen. Se on niinkuin raiskaus, mutta kukaan ei työnny ulkoapäin väkisin, vaan sisältä päin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
helppoa ole. mäkin tekisin lapsia vaikka kuinka paljon jos joku vaan synnyttäisi ne puolestani. itse kyllä sitten hoitaisin ja kasvattaisin :)
Näin 20vuotta sitten ensimmäisen kerran synnyttäneenä voisin sanoa ainoastaan, että toki mä olisin raskaana ja synnyttäisinkin, jos joku ne mukulat hoitaisi siitä etiäpäin. Kyllä pitkässä juoksussa synnyttäminen on äitiyden pienimpiä murheita. Kokoajan ne kasvaa siinä kun lapset kasvaa.
Hyvin kuvasit minunkin tuntojani. Lisäksi kaikki ne
tabut joita asiaan liittyy. Joista ei puhuta. Asioihin ei kunnon
vastausta saa edes alan ammattilaisilta!!
eli jos kysyy esim , että onko mahdollista, että synnytyksen jälkeen ei ole enää tyydyttävää seksielämää, koska on revennyt niin pahasti/vammautunut, kukaan ei kerro/halua jatkaa keskustelua.
sitten jotenkin katsotaan kieroon niitä äitejä jotka syystä tai toisesta ovat saaneet vauvan sektiolla.
Sitä nostetaan jotenkin ihan erilaiselle jalustalle ne ihmiset jotka kivulla ja tuskalla(ehkä oman terveytensä samalla menettäen) työntävät lapset tähän maailmaan alapäänsä kautta.
Ellei, niin älä tee vertailuja.
Muistathan, että synnytys on elämän antamista lapselle, raiskaus taas törkeä rikos.
joten tiedän, miltä se tuntuu.
Minutkin on raiskattu, jo 13 vuotta sitten. Esikoiseni sain 6kk sitten. Mitenkään ei pysty vertaamaan näitä kahta asiaa.
Synnytys oli kaikin puolin ihana kokemus. Mitään traumoja siitä ei jäänyt. Jännitin asiaa hieman etukäteen, kuten kai kaikki ensisynnyttäjät, mutta tosi hienosti meni.:) Tottakai äidiltä menee jo raskausaikana itsemääräämisoikeus joissakin asioissa. Keho on silloin paitsi äidin, niin myös lapsen koti. Lapsella on oikeus sieltä ulos tulla, kun hän on siihen valmis. Ja nainen on niin uskomaton fyysinen olento, että kroppa selviää siitä yleensä upeasti. Itsekin olen täysin palautunut jo kuukausia sitten.
Oletko itse käsitellyt raiskauksen? Kannatko siitä taakkaa harteillasi, vai oletko mennyt elämässä eteenpäin? Entä traumaattinen ensimmäinen synnytys? Oletko sinut sen asian kanssa, että elämässä sattuu ja tapahtuu? Lasten takia vanhemmat joutuvat usein kestämään paljon rankempiakin asioita kuin synnytys, joten sinun kannattaa hoitaa itsesi kuntoon, jotta jaksat kohdata tulevaisuuden ongelmat.
Ammattilaisilta ei tietysti tule yksiselitteisiä vastauksia, koska niitä ei ole. Heidän avullaan voit kuitenkin työstää pelkojasi, ja löytää itse sopivan tavan päästä niistä yli.
minutkin on raiskattu ja sanoisin, että synnytys ei vaikuttanut raiskaukselta, mutta raiskaus vaikutti synnytykseen..mulla näin päin.
synnyttäminen on täysin luonnollinen toiminto naiselle. Jos asia on noin ahdistava niin hae ihmeessä psykologista apua itsellesi, kielii kyllä siitä, että sinulla on muitakin ongelmia kuin vain synnytyksestä aiheutuneet
Täysin luonnotonta on ihmislapsen synnyttäminen, verrattuna eläinmaailmaan. Ja vaarallista, nisäkkäistä ihmisen on kaikkein hankalinta synnyttää. Johtuen osaksi vauvan isosta päästä, siinä monen naisen alapää vahingoittuu. Vaihdevuosi-iässä nämä synnytyksen aiheuttamat repeämät ja venymät alkavat vaivaamaan, esim. pissankarkailuina ja laskeumina jos eivät jo aikaisemmin. Eikö ole naisen elämä ihanaa....
ettet saa enää yhtään lasta, olis se ensimmäinenkin saanut jäädä tulematta.
Ei ihan terve, normaalin tunne-elämän omistavan äidin puhetta toi.